Kaipaisin neuvoja todella vaikeaan tilanteeseen. Mies muutti mielensä eikä haluakaan lasta. Haluaa minut ja elämän kanssani, muttei lasta. Suhteemme alussa varmistin häneltä, että onnistuuko myös perheen perustaminen. Se oli minulle hyvin tärkeää. Kommunikoin avoimesti toiveeni ja hän sanoi nimenomaan haluavansa olla lapseni isä. Keskustelimme asian ja luotin häneen.
Nyt kuuden vuoden jälkeen, hän sanoi, että on muuttanut mielensä. Ettei halua lasta.
Suhteessa on kaiken ajan ollut iloa ja naurua, intohimoa. SIlti, mieheni on alkanut inhottaa minua kun petti luottamukseni tässä asiassa. Itse en pääse asiasta yli. Tämä on syvä elämäntoive ja nyt mieheni on se, joka minut on pettänyt.
Onko kellään vastaavaa kokemusta? Mitä olette tehneet? Itse olen todella vaikeuksissa, enkä näe ulospääsyä asiasta. Rakastan miestäni, mutta koen tulleeni petetyksi, ja huijatuksi.
Pelkään, että kadun jos eroan hänestä, enkä löydä enää ketään, jota rakastaisin. Toisaalta taas pelkään että katkeroidun, jos jään mieheni luo. Mietin lopun elämää mitä menetin kun en saanutkaan lasta ja alkaisinko vaan vihaamaan miestäni entisestään.
Nyt kuuden vuoden jälkeen, hän sanoi, että on muuttanut mielensä. Ettei halua lasta.
Suhteessa on kaiken ajan ollut iloa ja naurua, intohimoa. SIlti, mieheni on alkanut inhottaa minua kun petti luottamukseni tässä asiassa. Itse en pääse asiasta yli. Tämä on syvä elämäntoive ja nyt mieheni on se, joka minut on pettänyt.
Onko kellään vastaavaa kokemusta? Mitä olette tehneet? Itse olen todella vaikeuksissa, enkä näe ulospääsyä asiasta. Rakastan miestäni, mutta koen tulleeni petetyksi, ja huijatuksi.
Pelkään, että kadun jos eroan hänestä, enkä löydä enää ketään, jota rakastaisin. Toisaalta taas pelkään että katkeroidun, jos jään mieheni luo. Mietin lopun elämää mitä menetin kun en saanutkaan lasta ja alkaisinko vaan vihaamaan miestäni entisestään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aloituksen vaikeusaste noin 8,5
Itse kyllä olin valmis aikoinaan eroamaan jos mies ei olisi halunnut lapsia. Luulen että olisin alkanut pikkuhiljaa vihata miestä koska olisi riistänyt haaveen omasta lapsesta. Lapsettomuus tietenkin olisi ollut eri tilanne. Tuo varsinkin jos olette siitä jo puhuneet. Itse varmistin vielä viikko ennen häitä että haluaahan mies varmasti lapsen jossain vaiheessa . Muuten en olisi mennyt naimisiin.
Ei sekään aina auta. Eräs mies muutti mielensä vaikka olivat jo naimisissa.
Olisin kyllä eronnut siinäkin tapauksessa. Toista ei voi pakottaa. Mutta toisaalta ei voi vaatia toistakaan luopumaan haaveistaan. Sitten kannattaa etsiä kumppani jolla samat toiveet lasten suhteen. Tietysti jos kykenee sen asian kanssa elämään katkeroitumatta. Entä jos tuleekin jossain vaiheessa muuten ero. Ja on jo liian vanha saamaan lapsia. Kuinka sellaisesta selviää katkeroitumatta?
Kun tuon lapsen saaminen on sinulle selvästi ehkä tärkein mahdollinen itsen ulkopuolinen tavoite elämässä, niin et voi sivuuttaa sitä, et voi vain lakaista toivettasi maton alle ja kyetä silti elämään tyytyväisenä, saatikka onnellisena. Kutne itse sanot, tulisit katkeroitumaan ja niin melko varmasti kävisikin.
Nähdäkseni parasta mitä voisit tehdä, on se, että tuot puolisollesi esille sen, etät yhteisen lapsen saaminen on sinulle todella tärkeää, tärkeämpää kuin oikeastaan mikään muu kuin itse elämä ja todella toivoisit että juuri te kaksi saatte yhdessä lapsen. Jos mies ei kykene tuohon muottiin muovautumaan, ei sinulla oikein ole vaihtoehtoja, valitettavasti.
Jos et saa edes mahdollisuutta yrittää vanhemmuutta, tulet varmasti katkeroitumaan ja nykyinen suhteesi tulee myrkyttymään, myös luultavasti päättymään ennen aikaisesti mutta ehkä liian myöhään. Sinällään et voi siis myöskään odottaa suhteen päättymistä, vaan jälkeläisten saamisen johdosta sinun on saatava mahdollisuutesi ennemmin kuin myöhemmin.
En vaan keksi että miten voisin haluta toisen miehen lapseni isäksi kun tämä mies on elämäni rakkaus. Ja ainoastaan hänen kanssa halusin lapsen. Aiemmin en tuntenut tätä. Olin ajatellut että sen oikean kanssa se tunne tulee.
Toisaalta, voiko hän olla se oikea jos kääntää selän vakaalle aikomukselle, jonka joskus minulle lupasi? Voiko suhde perustua petokselle enää? Vihaisinko häntä vain? Hänhän voi tehdä lapsia koko elämänsä, minä vaan tietyn ajan.
Olen kyllä aika sekaisin. Varmaan sen näistä pohdinnoistakin näkee.
AP
No et sinä sekaisin ole, on vain isoja ja hyvin monisyisiä asioita mielessä, niiden kanssa on hankala painia ja pysyä koko ajan loogisena.
Kyllähän paras tie olisi saada kumppani ymmärtämään mitä vanhemmuus ja yhteinen sitoumus sitä kohden sinulle merkitsevät. Ja sitä kautta ehkä kumppani löytäisi uuden tavan ajatella, rohkeuden sitoutua, rohkeuden ryhtyä isäksi... Isoja asioita pinene ihmisen elämässä...
A) Pysyt miehen kanssa ettekä saa lapsia = Ennen pitkää luultavasti katkeroidut ja voi olla niinkin, että se tapahtuu huomattavan pitkän ajan päästä, silloin kun et voisi enää lapsia saadakaan, halusit tai et.
B) Eroatte = Sinä voit löytää uuden rakkauden, se on hyvin mahdollista ja sitä kautta voit saada vielä uuden mahdollisuuden vanhemmuuteen, riittävän ajoissa.