Tilanne on tämä: Lukioaikoinani eräs poika oli ihastunut minuun toden teolla ja piiritti minua kaksi vuotta. Itse en pystynyt hänen tunteisiinsa silloin vastaamaan, koska seurustelin silloin toisen kanssa. Pidin kyllä hänestä tosi paljon siltikin.
Lukion jälkeen (3 v sitten) muutimme kumpikin eri paikkakunnille ja tämä ihminen oli kyllä mielessäni aina välillä ja ainakin unissa vaikka seurustelinkin. Tajusin vihdoin, että minähän todellakin ikävöin häntä ja välitän hänestä paljon! Näemme aina silloin tällöin ihan sattumalta ja hän kohtelee minua aina tosi ystävällisesti, hymyilee ja katsoo syvälle silmiin. Erosimme entiseni kanssa puoli vuotta sitten. Muutamia kuukausia sitten rohkaisin mieleni ja kysyin tekstarilla, onko hän kaikille yhtä kiva. Vastaus oli, että ei hän kai ole. Kysyinpä sitten, onko hän kiinnostunut. Vastauksen kyllä arvasinkin, ei hän ole sillä tavalla mutta ehdotti kaveruutta ja viestittelyä. Varmaan tuli hänelle sellainen kakkosvaihtoehdon olo, mikä ei ole tietenkään mukavaa! Mutta en minä ole häntä koskaan pitänyt minään kakkosvaihtoehtona!!!
Näin tämän pojan taas pari kolme viikkoa sitten ja minusta tuntui, että hän ehkä ilahtui nähdessään minut. Katsoi taas pitkään syvälle silmiin ja jutusteli mukavia. Ja ai, kun sattui minun sydämeen... En pysty kertakaikkiaan olemaan pelkkä kaveri.
Vappuna viestittelimme ja laitoin sitten viestin, jossa sanoin, että on ehkä parempi lopettaa viestien laitto. Vastaus oli niin ympäripyöreä, että siitä ei todellakaan saanut selvää haluaako hän minun jatkavan viestittelyä vai ei. Se oli jotain "ollaanpas nyt kunnolla"
Yhdenkään miehen takia en ole vielä kunnolla itkenyt mutta tämän tapauksen takia monta päivää!!! Sattuu niin syvälle ja kovasti. Haluaisin niin olla läheinen tälle immeiselle mutta minäkin olen tein hänelle aika kurjasti vuosia sitten, joten on ihan oikeutettua, että minä saan kärsiä vuorostani. Mietin vaan, haluaakohan tämä poika "maksaa potut pottuina" ja on valmis joskus tulevaisuudessa lähempään suhteeseen vai kannattaako unohtaa koko heppu, vaikka se niin vaikeaa onkin? Voisin kyllä odottaakin, jos vain tietäisin tuleeko tästä joskus jotakin
Lukion jälkeen (3 v sitten) muutimme kumpikin eri paikkakunnille ja tämä ihminen oli kyllä mielessäni aina välillä ja ainakin unissa vaikka seurustelinkin. Tajusin vihdoin, että minähän todellakin ikävöin häntä ja välitän hänestä paljon! Näemme aina silloin tällöin ihan sattumalta ja hän kohtelee minua aina tosi ystävällisesti, hymyilee ja katsoo syvälle silmiin. Erosimme entiseni kanssa puoli vuotta sitten. Muutamia kuukausia sitten rohkaisin mieleni ja kysyin tekstarilla, onko hän kaikille yhtä kiva. Vastaus oli, että ei hän kai ole. Kysyinpä sitten, onko hän kiinnostunut. Vastauksen kyllä arvasinkin, ei hän ole sillä tavalla mutta ehdotti kaveruutta ja viestittelyä. Varmaan tuli hänelle sellainen kakkosvaihtoehdon olo, mikä ei ole tietenkään mukavaa! Mutta en minä ole häntä koskaan pitänyt minään kakkosvaihtoehtona!!!
Näin tämän pojan taas pari kolme viikkoa sitten ja minusta tuntui, että hän ehkä ilahtui nähdessään minut. Katsoi taas pitkään syvälle silmiin ja jutusteli mukavia. Ja ai, kun sattui minun sydämeen... En pysty kertakaikkiaan olemaan pelkkä kaveri.
Vappuna viestittelimme ja laitoin sitten viestin, jossa sanoin, että on ehkä parempi lopettaa viestien laitto. Vastaus oli niin ympäripyöreä, että siitä ei todellakaan saanut selvää haluaako hän minun jatkavan viestittelyä vai ei. Se oli jotain "ollaanpas nyt kunnolla"
Yhdenkään miehen takia en ole vielä kunnolla itkenyt mutta tämän tapauksen takia monta päivää!!! Sattuu niin syvälle ja kovasti. Haluaisin niin olla läheinen tälle immeiselle mutta minäkin olen tein hänelle aika kurjasti vuosia sitten, joten on ihan oikeutettua, että minä saan kärsiä vuorostani. Mietin vaan, haluaakohan tämä poika "maksaa potut pottuina" ja on valmis joskus tulevaisuudessa lähempään suhteeseen vai kannattaako unohtaa koko heppu, vaikka se niin vaikeaa onkin? Voisin kyllä odottaakin, jos vain tietäisin tuleeko tästä joskus jotakin
Vastaukset 1
Vanhimmat
joten mikä ongelma tässä on? Poikaa ei vain kiinnosta enää. Show goes on..