Sukulaiset jotka ette koskaan käyneet

Olen nyt hoitanut oman perheeni huolien ohella omaa sukulaistani. Itseasiassa olen käynyt hänen luonaan lapsena ja nuoruudestani alkaen aina kerran viikossa.
Hän tekee nyt kuolemaa, saan neuvoja, vaatimuksia perheeltä, ystäviltään, miten tulee hoitaa, mitä vaatia, kysy mikä lääkitys, kuinka usein. Mä en jaksa! Mun rakas mummu kuolee ja s*****a mun pitäisi tilittää noille, hänet ulkoistaneille ihmisille hänen lääkityksensä, koska ja kuinka usein annetaan. Eipä näy muita täällä vuoteellaan, mutta puhelimeni vain soi!
Kysyin tänään veljeltäni ja tältä lääke asiaa tankkaavalta ystävältään, pääsettekö luokseen? - ystävänsä: mieheni tilasi tilasi jotakin, odotan sitä täällä kotona, sanoi hänen ystävänsä. Ei siis päässyt käymään. veli lupasi käydä tänään mummulla, -siis eilen- mutta nyt onkin tenttiin luku. Soitti mummun kuolinvuoteelle ja antoi neuvoja mutsille, mitä varvasta ja sormea kokeilla, yms. Vpi vide! S*****a mua vituttaa noi ihmiset, jotka ulkoustavat saattohoidonkin muille.
Minä mielelläni istun luonaan, mutta älkää perkele soitelko ja neuvoko mua. Mullakin on ihan oma elämä, mutta en skippaa rakkaani kuolemaa, kun olen kanssaan kulkenut koko elämäni.
Niin vähissä ovat ne ystävät todet, kun ihminen hiipuu ja kuolee. Saatteko synninpäästön, kun sötkötätte ja kiysaatte ainoaa ihmistä, joka virelläön valvoi??? Antakaa meidän olla. Ja naapuri saa odottaa nimeä rakennysluoaansa, kunnes mummuni on kuollut