Tapasin noin vuosi sitten deittisivuston kautta naisen. Hän halusi edetä nopeaa, ja alkoi puhua naimisiinmenosta yms, mahdollisesta yhteenmuutosta, jne. Lähdinkin naisen juttuihin mukaan, ja tuntui koko ajan että mitähän tästäkin tulee. Olin alussa aika varovainen, mutta aloin kuitenkin luottaa naiseen yhä enemmän, ja lainasin rahaakin kun hän osasi nätisti pyytää. Nainen toki sanoi alussa itsekin, että hän on vähän tälläinen erikoisempi nainen, ja että hän ei ole mikään tavallinen. Ja ilmaisi myös suoraan pettymyksensä, jos en heti tehnyt niin kuin hän halusi. Aluksi tunsin suhteen intensiivisyyden takia hieman ahdistusta, tuntui että kaikki oma aikani oli poissa, nainen soitteli koko ajan, ja käski ajaa milloin jyskiin ja milloin prismaan, hakemaan sitä ja tätä.
Juuri kun rupesin tottumaan tilanteeseen, ja hyväksymään että joo, olen nyt oikeasti parisuhteessa. Ja avauduin naiselle yhä enemmän, kun tuntui että hän sitä odotti, koska itsekin odotti minulta kehittyvää rakkautta. Niin juuri kun aloin luottaa naiseen yhä enemmän, niin hän alkoi vältellä, ja keksiä syitä ettei tarvitsisi nähdä. Milloin pääkipu, milloin selkäkipu, polvikipu, väsymys, stressi, jne.
Ja siihen asti hän oli halunnut nähdä aina kuin mahdollista. Ja heti kun annan vastakaikua vähän enemmän, eli osoitan olevani valmis sitoutumaan, niin hän alkaa vältellä, ja yliaktivoituu jollain muulla saralla, hän on myös tietyllä tapaa työnarkomaani, ja täyttää elämänsä muillakin asioilla, hän ei osaa vain olla, koko ajan pitää olla jotain tekemistä.
Hän alkoi myös välttelemään puhelimitse. Ei enää soitellut eikä vastaillut, kun kysyin mitä me oikein meinataan. Meni varmaan viikko ilman yhteydensaantia, kunnes hän soitti ja sanoi ettei voi jatkaa tämmöisessä suhteessa, ja syytti minua yhteydenpidon puutteesta, vaikka itse ei vastannut soittoihin eikä viesteihin. Yritin selittää että hänhän siinä vältteli, mutta en saanut sanoa loppuun kun hän keskeytti ja väitti ihan puuta heinää.
Sitten hän sanoi että tämä oli tässä ja hyvää loppuelämää. Sanoin että vähän outoa, mutta ookoo, hyvää loppuelämää sitten vaan. Vaikka kuinka yritän miettiä, mitä tein väärin, tai mitä edes tapahtui, aivot menee vain solmuun.
Tästä meni noin kuukausi, ja olin melkein jo unohtanut koko naisen. Niin hän soitti minulle muina naisina, ja kysyi haluanko juoda päiväkahvit. Siitä se sitten taas lähti, kesti jonkin aikaa. Taas sain kuulla kuinka hän kertoi suunnitelmistaan, ja näytti minulle etuovesta, eri asuntoja ja kyseli minulta mikä olisi meille hyvä. Jotenkin lähdin taas tähän naisen peliin mukaan, vaikka sisimmässäni hälytyskellot soivat. Toki tiedostin että ei tämä ole normaalia, silti sivuutin hälytyskelloni, ja lähdin taas naisen oikkuihin mukaan. Jatkuvasti suoritin hänen minulle asettamia pikku tehtäviä, milloin piti käydä kastelemassa kukat, milloin tarkistamassa että hänen kissalla on ruokaa, jne. Tein näitä palveluksia, ja seksiäkin oli kivasti. Nainen oli usein ylitöissä, ja tapaamisissa melko väsynyt. Siis hän oli oikeasti ylitöissä, monesti hainkin hänet työpaikalta, naisvaltainen ala.
Ja aina sama juttu. Juuri kun lämpenen hänen yhteisille suunnitelmille, ja osoitan että olen valmis ottamaan askeleen eteenpäin, ja melko paljon myös muutenkin autoin ja kannoin korteni kekoon, saamatta itse juuri mitään. Niin jälleen välttely. Ja aina hän yliaktivoituu johonkin muuhun, milloin mihinkin, useimmiten sellaista hösäämistä ja kavereiden auttamista, tai sitten ylitöitä.
Tätä on nyt jatkunut vuoden verran. Suhde on ollut jo monta kertaa katkolla, syy aina minussa. Ja joka kerta se alkaa uudestaan, nainen soittaa kahville kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Toisinaan hän vaatii minulta vastausta, mitä haluan hänestä. Jos sanon että voidaan olla ystäviä, niin hän on pettynyt koska haluaisi enemmän. Jos taas sanon että haluan sinusta puolison, niin hän pakenee.
Kun kysyn häneltä, että mitä hän haluaa, niin hänellä ei ole vastausta. Sen hän on sanonut, että mitään pelkkää panosuhdetta hän ei halua, että pitää olla muutakin. En saa selvää hänestä, mitä haluaa. Eikä taida tietää itsekään.
Ollaan siis molemmat nelikymppisiä, ja lapsia molemmilla vuoroviikoin. Mutta on/off meininki jatkuu. Nyt taas viikon ollut suhde katkolla. Välillä hän haluaa elämäänsä miehen, välillä hän sanoo haluavansa elää yksin.
Mitä tämä tämmöinen on? Mitä tehdä?
Juuri kun rupesin tottumaan tilanteeseen, ja hyväksymään että joo, olen nyt oikeasti parisuhteessa. Ja avauduin naiselle yhä enemmän, kun tuntui että hän sitä odotti, koska itsekin odotti minulta kehittyvää rakkautta. Niin juuri kun aloin luottaa naiseen yhä enemmän, niin hän alkoi vältellä, ja keksiä syitä ettei tarvitsisi nähdä. Milloin pääkipu, milloin selkäkipu, polvikipu, väsymys, stressi, jne.
Ja siihen asti hän oli halunnut nähdä aina kuin mahdollista. Ja heti kun annan vastakaikua vähän enemmän, eli osoitan olevani valmis sitoutumaan, niin hän alkaa vältellä, ja yliaktivoituu jollain muulla saralla, hän on myös tietyllä tapaa työnarkomaani, ja täyttää elämänsä muillakin asioilla, hän ei osaa vain olla, koko ajan pitää olla jotain tekemistä.
Hän alkoi myös välttelemään puhelimitse. Ei enää soitellut eikä vastaillut, kun kysyin mitä me oikein meinataan. Meni varmaan viikko ilman yhteydensaantia, kunnes hän soitti ja sanoi ettei voi jatkaa tämmöisessä suhteessa, ja syytti minua yhteydenpidon puutteesta, vaikka itse ei vastannut soittoihin eikä viesteihin. Yritin selittää että hänhän siinä vältteli, mutta en saanut sanoa loppuun kun hän keskeytti ja väitti ihan puuta heinää.
Sitten hän sanoi että tämä oli tässä ja hyvää loppuelämää. Sanoin että vähän outoa, mutta ookoo, hyvää loppuelämää sitten vaan. Vaikka kuinka yritän miettiä, mitä tein väärin, tai mitä edes tapahtui, aivot menee vain solmuun.
Tästä meni noin kuukausi, ja olin melkein jo unohtanut koko naisen. Niin hän soitti minulle muina naisina, ja kysyi haluanko juoda päiväkahvit. Siitä se sitten taas lähti, kesti jonkin aikaa. Taas sain kuulla kuinka hän kertoi suunnitelmistaan, ja näytti minulle etuovesta, eri asuntoja ja kyseli minulta mikä olisi meille hyvä. Jotenkin lähdin taas tähän naisen peliin mukaan, vaikka sisimmässäni hälytyskellot soivat. Toki tiedostin että ei tämä ole normaalia, silti sivuutin hälytyskelloni, ja lähdin taas naisen oikkuihin mukaan. Jatkuvasti suoritin hänen minulle asettamia pikku tehtäviä, milloin piti käydä kastelemassa kukat, milloin tarkistamassa että hänen kissalla on ruokaa, jne. Tein näitä palveluksia, ja seksiäkin oli kivasti. Nainen oli usein ylitöissä, ja tapaamisissa melko väsynyt. Siis hän oli oikeasti ylitöissä, monesti hainkin hänet työpaikalta, naisvaltainen ala.
Ja aina sama juttu. Juuri kun lämpenen hänen yhteisille suunnitelmille, ja osoitan että olen valmis ottamaan askeleen eteenpäin, ja melko paljon myös muutenkin autoin ja kannoin korteni kekoon, saamatta itse juuri mitään. Niin jälleen välttely. Ja aina hän yliaktivoituu johonkin muuhun, milloin mihinkin, useimmiten sellaista hösäämistä ja kavereiden auttamista, tai sitten ylitöitä.
Tätä on nyt jatkunut vuoden verran. Suhde on ollut jo monta kertaa katkolla, syy aina minussa. Ja joka kerta se alkaa uudestaan, nainen soittaa kahville kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Toisinaan hän vaatii minulta vastausta, mitä haluan hänestä. Jos sanon että voidaan olla ystäviä, niin hän on pettynyt koska haluaisi enemmän. Jos taas sanon että haluan sinusta puolison, niin hän pakenee.
Kun kysyn häneltä, että mitä hän haluaa, niin hänellä ei ole vastausta. Sen hän on sanonut, että mitään pelkkää panosuhdetta hän ei halua, että pitää olla muutakin. En saa selvää hänestä, mitä haluaa. Eikä taida tietää itsekään.
Ollaan siis molemmat nelikymppisiä, ja lapsia molemmilla vuoroviikoin. Mutta on/off meininki jatkuu. Nyt taas viikon ollut suhde katkolla. Välillä hän haluaa elämäänsä miehen, välillä hän sanoo haluavansa elää yksin.
Mitä tämä tämmöinen on? Mitä tehdä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.