Meillä on ollut pahoja riitoja,ja mies käy päälle aina niiden aikana. Olen raskaana(toistaiseksi)yhä ja pelkään menettäväni pian lapsenkin. Mies potkii selkään, repii hiuksista, lyö nyrkillä kasvoihin ja heittelee pitkin asuntoa. En pysty lähtemään, koska olen niin onneton tapaus,etten tajua omaa parastani! En halua erota enkä näköään pysty. Vihaan sitä ihmistä enkä ikinä voi antaa anteeksi,mutta joku pidättelee paskassa suhteessa...raskaus kai.
mies hakkaa raskaanaolevaa
--------------
334920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja yhtä sanomattoman typerä. Luojan varjelusta, että siitä selvittiin hengissä kaikki.
Näin jälkikäteen eronneena puistattaa ihan, miksi kaiken jäimme kärsimään.
Usko pois, ei se siitään parane, vaan pahenee!
Älä puhu miehellesi mitään, mene sosiaalitoimistoon ja kerro tilanteesi. He auttavat sinua eteen päin.
Se on sinun velvollisuutesi myös lapsesi takia!
Tänäkin aamuna ajattelin, miten monta vuotta on mennyt hukkaan väkivaltaisen miehen riepoteltavana. Minua pidätteli luultavasti sama asia kuin sinuakin, että oli jotenkin jämähtänyt niin alistetuksi ja avuttomaksi, ettei osannut lähteä, sitäkin ajatteli miten yksinään selviytyy raskaana, sosiaalinen painekin vaikutti sillä muut eivät tienneet tilanteestamme.Ja osasihan mies välillä olla mitä miellyttävinkin, kaiken räyhän, käsiksikäymisen, pelottelun ja uhkailun välissä.
Mutta miehelle älä puhu mitään ennen kuin olette turvassa ettei hän saa siitä uutta kimmoketta käydä käsiksi!
Minä lähdin kolmannella vai neljännellä kuulla kaksi muksua kainalossa karkuun em. kaltaista miestä, enkä ole katunut päivääkään. Syntymättömän lapsen turvallisuus oman ohella oli se, mikä sai liikkeelle. Ja isommat joutuivat katselemaan ja kuuntelemaan sitä kamaluutta. Vuosia on mennyt, kun ollaan koko perhe nuoltu haavojamme. Ainoa, joka säästyi pahasta oli tämä syntymätön. Ei nähnyt eikä ole nähnyt isänsä kamaluutta. Viina meillä aiheutti pääasiassa nämä kohtaukset. Ja kun viinasta ei pystynyt mies luopumaan, joutui luopumaan perheestään. Väkivaltaista miestä tai naista kohtaan pitää olla henkisesti kova ja pitää puolensa. Ei auta hyssytellä vaan "juosta" karkuun, kun vielä kykenee. Me lähdimme salaa, kun mies oli töissä, ettei tullut lisää riitaa ja loput tavarat haettiin apujoukkojen kanssa. Tämä liitto oli elämäni toinen ja ensimmäinen ja viimeinen väkivaltainen. Muutaman kuukauden uskoin vakuutteluja paremmasta huomisesta ja vauva oli viimeinen pisara nostaa kytkintä. Suojelen omiani kuin tiikeriemo, eikä raskaanaolevaa vaimoa huitaista kuin kerran ja se on sitten menoa.
Ajattele lapsesi parasta, jos et saa keskenmenoa hakkaamisesta, voi olla et lapsestasi tulee kehitysvammainen, sekö olis kivaa?! Mee vaikka turvakotiin tai soita poliisit, jos se tekee jotain (mieluummin lähdet ennenkun jotain tapahtuu). Ite oon lähteny aikoinaan vauvan kanssa sen jälkeen, kun soitin poliisit ja en kadu yhtään. Mies on hakannu uusiakin tyttöystäviään. Vaikka kuinka luulee et kyllä ne muuttuu, niin ei ne muutu...
mene jo, hae apua, käy lukemassa amnestyn sivuilla kuinka monta naista kuolee jokapäivä väkivallan uhrina. Et kai halua olla osa kamalaa tilastoa. Rakkaus ei ole hakkaus, sitäpaitsi se ei parane, päinvastoin. Kunnioita itseäsi ja pientä ihmisalkua, mene pois sieltä.
Sittenkö sä alat ajattelemaan kun sun raskautesi menee kesken ? Vaikka ihmisenalku kestääkin melko uskomattomiakin kolauksia, ei se kuitenkaan vioittumatta kestä mitä tahansa. Vähän tuli mieleen, että sä haluatkin raskaudestasi eroon, ja kuin jotenkin pitäisit itseäsi syyllisenä johonkin, josta sua saa rankaista väkivallalla. Omalla kohdalla koin olevani syyllinen raskauteen jota mies ei tahtonut, ja siksi annoin riepotella sairaalakuntoon. Sieltä ei sitten enää tultukaan kotia ennen kuin kymmenen viikkoa ennen aikojaan syntyneen mukulan kanssa, mutta ohdakkeisena taival vaan jatkui. Jos olisi ollut yhtään järkeä päässä olisin hankkiutunut mahdollisimman etäälle lapsen isästä, mutta siihen meni vielä useampi vuosi. Lapsi näki väkivaltaa jo pienenä, ja eniten olen katunut juuri sitä, etten tajunnut ajoissa miten pahasti lapsi menikään siinä rikki. Hinta omasta hölmöydestäni on ollut hirvittävä, ja sitä on maksettu edelleenkin,toista kymmentä vuotta, ja kuka se maksaakaan karvainta hintaa ? Lapsi. Niinkö sinäkin meinaat tehdä? Maksattaa oman nahjusmaisuuden (siihen on toki syynsä, mutta kuitenkin)lapsellasi ? Ei kannattaisi, lapsi on ihan syytön omaan tilanteeseensa. Sinä aikuisena, äitinä olet vastuullinen, niinkuin minä ja moni muukin.
Luuseri hoitoon ja pian. Tuohan on aivan SIKA. Vai pitäisikö myllynkivi ....
Sitä vaan on niin hankala nähdä asioita itsensä ulkopuolelta, ja etenkin jos joutuu puolustuskannalle silloin ei enää tajua metsää puilta. Pahimmassakin hakkaajassa näkee jostain järjettömästä syystä jotain hyvää, tai ainakin parempaa kuin itsessään, ja muka jonkun sortin oikeutuksen hakkaamiselle. Usea sanoo ettei hakkaa kuin kerran, mutta sitten kun elääkin keskellä sitä kaikkea ikäänkuin ummistaa silmänsä sille mitä tapahtuu omalle itselleen. Pitäisi arvostaa itseään,mutta se on joillekin liikaa vaadittu, mutta aivan ehdottomasti pitäisi ottaa vastuu syntymättömästä lapsesta, jonka koko elämä ja tulevaisuus saattaa olla vaakalaudalla jo seuraavassa iskussa tai potkussa. Jos kerran on raskaaksi hankkiutunut pitää lapsestaan kantaa vastuu. Jos lapsen isä ei sitä tee se jää tasan äidin hartioille. Että antaa itseään hakata raskaana on merkki melkoisesta itsestään välittämättömyydestä ja arvostamattomuudesta. Masennusta johon ei enää ole varaa vaipua. Yhteyttä äitiysneuvolaan, ja rehellisesti puhua tilanteesta jonka on pakko saada purkautumaan muuten kuin nyrkkien kautta. Toimi !!
on jotakin hyvää. Pitää paikkansa. Mutta mies, joka hakkaa raskaana olevaa vaimoaan. Siis naista, joka on synnyttämässä tälle saatanan luuserille lapsen.
mies on aivan sairas. Yksinkertaisesti hänet pitäisi saada hoitoon mitä pikemmin. reppana on vaaraksi kanssaihmisilleen, mutta myös itselleen.
Voi Helvetti, kun pistää vihaksi. Mikä meitä miehiä oikein vaivaa?
Joka toinen liitto purkautuu ja syy siihen on se (onneksi), ettei naisen tarvitse tänään ennään olla nyrkin ja hellan välissä.
Pyydän kaikilta Naisilta anteeksi tuollaisten ns. miesten puolesta.
Mies ei ole vielä mies, vaikka jalkovälissä vajaa puolimetrinen heilahteleekin.
Kun siihen vielä lisätään nyrkin heilahdus, niin suositukseni on.
Nainen, lähde hyvän sään aikana, kun vielä voit. Huomenna voi olla jo liian myöhäistä.
Sinulle ja syntyvälle lapsellesi kaikkea hyvää.
Jos rakastat miestäsi, niin et anna hänen enää ikinä käyttäytyä kuten tekee. Lähdet pois välittömästi vaikka ensin sukulaisten luo, ensikotiin ja sieltä omaan asuntoon. Mies psykologille! Tuhoaa vielä itsensä, sut ja vauvan.
Lähteminen pelottaa koska olet tottunut olemaan hänen kanssaan, mutta lähdet siitä huolimatta. Nyt! Riippuvuus ei ole rakkautta...se on riippuvuutta, pelkoa muutoksesta.
Elämässä selviytyy uskomattomista vastoinkäymisistä ja nousee vaan jaloilleen, kunhan on itsensä puolella. Lähde hyvä tyttö pois ja pistä mies selkä seinää vasten. Jos ei mene juttelemaan psykologin kanssa ei haluakaan muuttua.
Nyt tsemiä ja menoksi. Vielä kun sulla on terve vauveli masussa. Onnea kaikille teille, vuoden päästä voi asiat olla hyvin erilailla (paremmin) kunhan vain pistät ne muutoksen tielle.
Älä jää odottamaan parempaa, etsi onnea,
kumpikin osapuoli voi löytää helpostikin
uuden paremman, tasapainoisemman suhteen,
ja lapsi turvallisen lapsuuden...
Ajattele, mitä olet 'vankina' menettänyt 20 vuodessa, jos jatkat nykyisellään... Helpompi kai nyt on erota kuin vuosien päästä.
- lapsena kärsinyt
ei ole tervettä tuollainen,lähde,kun vielä kykenet.menetät kohta lapsesikin,kun miehesi hakkaa,et ole hänen arvoisesi,eikä lapsesi tahtoisi elää tuollaisessa perhehelvetissä!!pärjäät yksinkin,niin mainiosti,kun vain haluta voit!ajattele tulevaa,ja mieti,tahdotko palata aina kotiin,ja pelätä,milloin se sama alkaa...ja sitten,jos/kun lapsi syntyy..niin hakkaako mies hänetkin..vieläpä hengiltä--
LÄHDE!!
eräs tuttavani sai keskenmenon sen takia, kun hänen miesystävänsä hakkasi hänet pahoin. vieläkin ovat yhdessä, tosin nainen on kyllä lähes joka viikko sairaalassa paikattavana.. mietinpä vaan, että paljonko järkeä tällä naisella on päässään (tai sulla!!), kun jää tollasen miehen kanssa. jos et ittees aattele niin aattele ees sitä lasta!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tiedän mitä koet tällä hetkellä.Itse olin samanlaisessa tilanteessa,en löytänyt voimia lähteä pois,odotin vain jotta jospa huomenna olisi parempi päivä..Kunnes iskut olivat niin kovat jotta synnytys alkoi.Lapseni syntyi reilu kaksi kuukautta aiemmin kuin olisi pitänyt.
Yksin jouduin apua soittamaan ja ambulanssia odottamaan,mies sammui viereeni hakkaamisen jälkeen.
Älä anna miehesi pilata syntymättömän lapsesi elämää!!!!!!!
Voimia sinulle,et ole yksin tuskasi kanssa!
Jos et itsesi vuoksi pysty, koska olet riippuvainen miehestäsi, niin ota edes yhden kerran elämässäsi vastuuta ja tee se lapsesi puolesta.
Lähde!
Lähde nyt ihmeessä, kun vielä voit. Kuulostaa, että tuo hakkaaminen on jatkuvaa eikä tilanne tule muuttumaan. Vaikka selviäisitkin raskaudesta, niin sinun ja lapsen on parempi olla ilman tuollaista miestä.
Minkä vitun takia sä jäät hakattavaksi?! Uskot sä että se paskapää tosiaan muuttuu mikskään?! Lähde hyvän sään aikana, sun lapsen ei tartte sietää sitä että isi lyö äitiä! Naisen paikka ei ole enää nyrkin ja hellan välissä!
Nyt, helvetti, ulos sieltä asunnosta ja kamat mukaan. Se mies EI OLE OIKEUTETTU tekemään sinulle tuollaista. EI OLE OIKEUTETTU!
Samoin kokemuksin: väkivallaton elämä on ihanaa!
Minä ja sisarukseni olemme joutuneet lapsuutemme elämään väkivaltaisen liiton lapsina. Ei ole lapselle helppo osa - alta kymmenvuotiaana vastuulla oman äidin henki ja hyvinvointi.
Jouduimme lapsina kuulemaan, katsomaan vierestä kun omaa äitiä hakattiin. Pyrkimään mennä väliin ja pysymään öisin väkisin hereillä ja valvomaan niin kauan että tilanne olisi rauhoittunut. Kutsumaan poliisit jos tuntui ettei hakkaus lopu ollenkaan. Pelkäämään paljon ja usein, pitämään sisällä salaisuutta josta ei saanut vieraille puhua. Kädet ristissä toivomaan että ne eroaisivat, 7-vuotiaasta muistan hartaasti toivoneeni että vanhemmat eroaisivat.
16-vuotias olin kun vihdoin erosivat. Salaa muutettiin ja salaiseen osoitteeseen. Silloin vasta tunsin että sain ensimmäisen kerran elää lapsen elämää, huoletonta ja onnellista.
Univaikeudet jatkuvat edelleen, en kestä huutamista tai kovia ääniä, en sitä että joku pitäisi minusta tahtomattani kiinni, joudun paniikkiin.
Eron jälkeen sain kokea ihmeellisen tunteen että oli mukavaa mennä kotiin, ei tarvinnut pelätä tai jännittää, tiesi että meni kotiin koska vain siellä oli rauhallista ja turvallista. Se oli uskomaton nautinto ja ylellisyys. Näin jälkeenpäin ajateltuna monet lapsuuden aikaiset ajatukseni tuntuvat käsittämättömiltä - esimerkiksi kun vanhemmat kaikesta huolimatta suunnittelivat talon rakennusta, piirustuksia nähdessäni ensimmäisenä aina tarkistin, että talossa on takaovi - että pääsee karkuun!
Pitäkää huoli etteivät teidän lapsenne joudu tällaiseen. Olen alitajuisesti vanhemmilleni edelleen katkera, että he ovat "vieneet" lapsuuteni, ja sanomattakin on selvää ettei meidän perheessämme ikinä kyetä saavuttamaan normaaleja ystävällisiä perhesuhteita.
Soita perheneuvolaan ja hae apua! Sieltä saat henkistä tukea ja ohjauksen taloudellisen tuen piiriin, sinun on helpompi aloittaa uusi elämä, kun sinulla on tukijoukko mukana. Homma on jo karannut käsistäsi, koska uskot ansainneesi kaiken tuon. Olet kadottanut oikeutesi, mutta saat elämäsi takaisin VAIN lähtemällä.
Tarvitset asunnon, taloudellista tukea, jonkun, joka auttaa! Et selviä omin voimin pois tuosta tilanteesta, koska et ole vielä lähtenyt.
Miehesi on psyykkeeltään sairas, et sinä. Mutta pian sairastut! Et ole milläänlailla "ansainnut" kohtaloasi. Eikä vauvasi. Luulet olevasi riippuvainen miehestäsi, mutta et ole. Olet pian äiti ja se velvoittaa sinua ajattelemaan lapsesi parasta!
Kaiva itsestäsi esiin naarasleijona, uhmaa miestäsi, näytä että olet kykenevä tekemään omat päätöksesi!
Soita heti, varaa aika, hae apua!
Perheväkivallan kokeneena haluan sanoa sinulle että lähde vielä ennenkuin on liian myöhäistä. Vaikeaa se on, mutta pystytkö antamaan itsellesi ikinä anteeksi jos miehesi joku päivä todella vahingoittaa lastasi? Lähde, vielä ei ole myöhäistä....Ajan kuluessa huomaat että teit todellakin oikean ratkaisun. Voimia sinulle!! T.oven takanaan sulkenut kohtalontoveri.
Ihan aluksi. Tuomitsen kaikki väkivaltaiset miehet ja naiset alimpaan hel...tiin.
...mutta, se on jännä kuinka naiset seuraavat omaa viettiään niin paljon, että ovat valmiita jopa riskeeraamaan oman syntymättömän lapsensa...
(mielestäni tuosta pitäisi tuomita raskaanaoleva nainen syntymättömän lapsen murhan avunannosta tai heitteillejätöstä...)
Testosteroni-humalassa olevat miehet vetävät naisia puoleensa kuin kukat mehiläisiä. Se on niin jännittävää ja kiihottavaa, kun ei tiedä mitä se mies tänään keksii. Lyökö se tänään vai vetääkö se hiuksista pitkin asuntoa... Ai että kuinka mahanpohjassa perhoset vaeltavat,kun tuo über-uros edes hengittää vieressä... Sitä tuntee olonsa niin naiselliseksi ja pieneksi tuollaisen miehen kanssa...
Moni nainen valittaa, että ei uskalla lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta..
.. Minä sanon ... PASKAT!... Nainen ei vain haluaisi olla miehen kanssa, joka on kiltti eli tylsä,kun kerran on saanut maistaa "miehen"kosketuksen. Perhoset eivät enää kutittelisi mahanpohjaa.
Tunnen monta naista, jotka ovat väkivaltaisessa suhteessa ja he vähän valittavat tilanteesta, mutta ovat täysin valmiita maksamaan muutaman mustelman hinnan siitä jännityksestä..
"...kun se mun mies osaa joskus olla niin ihanakin.." eli silloin kun joku ilta mies tuleekin niin väsyneenä kotiin,ettei jaksa lyödä.. Syö vain valmiiksi laitetun ruuan ja röhnöttää siinä kotisohvalla... ja nainen saa täydellisen illan.. Saa palvella ihanaa miestään...
Olen tarjonnut apua naiselle ja jopa luvannut lähteä paikanpäälle näyttämään isän kädestä tälläiselle testos-miehelle... Mutta aina ..nainen kieltäytyi avusta....
" osaa se olla mukavakin, ja mä RAKASTAN sitä "
En missään nimessä puolustele väkivaltaisen miehen toimintaa, koska siinä ei ole mitään puolustettavaa.. mutta tuomitsen naisen joka uhraa lapsensa oman nautintonsa edessä...
*samaa mieltä*
Kyllä tässä nyt hieman yksinkertaistetaan asiaa ja yleistys, että nainen (olen itse siis miespuolinen kommentoija) todella nauttisi väkivallasta parisuhteessa on herran oma fantasia. Täydellisesti. Ne fantasiat pitäis yrittää erottaa ns. "mielipiteistään" ja olla objektiivinen.
En sanonut/tarkoittanut, että nainen nauttii siitä väkivallasta, vaan testosteroni-kylläisestä miehestä.
Ja sellainen mies kovin helposti tuppaa olemaan väkivaltainen.
Jos et lukenut , niin kirjoitin että "nainen on valmis maksamaan muutaman mustelman hinnan siitä nautinnosta" Eli se itse väkivalta ei ole nautinto...
Arvaa voiko tuota väitettä (lähinnä kai teoriaa) ikinä todistaa todeksi tai epätodeksi?
Tosin kun ajattelen asiaa tuolta kannalta niin takaraivossa alkaa siristä sellainen tunne, että olet perhana oikeassa ja sekös tietty onkin hämmentävää.
En itsekään usko, että kukaan nainen (paitsi tasavaltamme ykkösvirassa oleva, tai mistä siitäkään mäyrästä tietää mikä peto se on... se tohtorismies näet) jaksaisi mitään lapasia katsella kovin pitkään. Toki kysymys on myös ihmisten (tässä siis naisten, tai miksi ei myös miesten sittenkin...) arvoista, sehän on selvä ja oikeastaan saattaa olla vastaus koko asiaan, mene ja tiedä.
Tietenkin minäkin haluan olla se turvallinen ja leppoisa nallekarhu naiselle, wahva ja wakuuttava tarvittaessa, mutta se on sitten taas ihan toinen juttu ja se on MUN päässä. Jotkut asetelmat ovat varmaan aika sisäsyntyisiä ja lähinnä evoluution tulosta...
Hyvä keskustelu, toivois naisnäkökulmaa tähän!
kesämiestä täysillä. Meillä naisilla on joku ihmeellinen hoivavietti tms. tai perverssi alistumisen tarve. Itse olen sitä mieltä, että jos on niin idiootti, että jää väkivaltaiseen suhteeseen, niin on joka lyönnin ansainnut. Sitähän "uhri" haluaa, koska jää vastaanottamaan lyönnit. ¨
Tyhmyydestä joutuu kärsimään.
En usko mitä silmät luki.
Sä joko provosoit tahallasi tai olet ihan yhtä paska kuin hakkaavat miehet.
Ja olkoon nainen millainen mielestäsi tahansa, miten olis jo hyväksyisit sellaisenaan.... siinä testosteronihuumassakin.
Sitähän me naisetkin tehdään, hyväksytään sellaisenaan mies, paitsi nuo hakkaavat öykkärit, niitä ei maailma tarvitse.
Aitan taa ja nappi otsaan.
On se varmaan niinkin mutta en usko, että se menee aivan niin musta-valkoisesti. Tietenkään en kehota nyt ketään olemaan parisuhteessa, jossa on väkivaltaa TAI edes sen uhkaa.
Vaikea juttu, ei ole yhtä ratkaisua...
Olkaa hyviä toisianne kohtaan!
luitko viestini oikein vai mikä on? Minä hyväksyn ihmiset sellaisenaan kuin ovat... vai väitinkö muuta?
Minä tosin tuomitsin syntymättömän lapsen pahoinpitelyn....... onko se provo?
Kokoa nyt itsesi!! iho meni kananlihalle kun juttusi luin ja omat muistot pamahti pintaan, ne ei ikinä katoa.
Itse elin tollasessa suhteessa 8v voimia ei ollu lähteä, aina vaan toivo et kyllä se tästä.
Mulla oli ennestään 2 lasta ja 2 tein hullulle aivan ihania lapsia jotka nyt käy psykiatrilla ja kuntouttavassa terapiassa kokemustensa vuoksi :-(
Itse elin niin pitkälle suhteessa et lopulta olin tappaa äijän, hakkasin sitä aivan hulluna kattilalla tarkotus oli osua päähän mut se perkele väisti ja sai osumat olkapäähän.
Seuraavax sit lentelin mää pitkin seiniä.
Sillä verukkeella et mää lopulta pimahdin sille, jatkuvasta haukkumisesta, uhkailusta, hakkaamisesta, yms... se yritti saada lapset huostaan otetuksi, olinhan mää "hullu".
Tapahtuma kuitenki johti siihen et mää tulin järkiini ja hommasin asunnon mulle ja lapsille ja se suhde oli siinä!! Asunnon hommasin six et äijä ei suostunu muuttaan pois meitin luota.
Jälkeen päin rulianssi jatku siillain et rosiksessa ollaan oltu n. 20 kertaa milloin mistäkin asiasta esim. lähärin hommasin sille, se rikko lähäriä/ kotirauhaa. hajotti mun auton, lastentapaamisoikeiksistajne...
Nykyään tilanne on se et me joudutiin muuttaan toiselle paikkakunnalle, osoite/puh numerot salaisia, muuten ei äijästä eroon päästy. Nyt vartoon 5 tosi ihanalle miehelle jonka kanssa alku oli vaikee kun en keneenkään luottanu ja usko et kaikki miehet on kusipäitä oili syvällä ja kai vieläkin elää, oli vaikea uskoa et on kunnolisiakin miehiä.
Menneisyys kuitenkin aina välillä itsestään muistuttaa ja se vaikuttaa nykyiseenkin suhteeseen vaikkei sitä aina niin ajattele ja eteen päin olen aina halunnut elää ja menneen unohtaa. Hullusta erosin jo 3, 5v sitten.
Kirjotin tän six et se herättäis sussa voimaaa lähteä puis, jos sun rohkeus riittää niin hae sossusta apuja sieltä saat kaiken asunnon ym...
Ota kassiin parin päivän tavarat,
ota takki päällesi. Avaa ovi, mene bussipysäkille ja aja kaupunkisi terveyskeskukseen, ensikotiin tai poliisilaitokselle. Ne neuvoo eteenpäin.
Sinä olet aikuinen ihminen ja vastuussa.
ei muuta voi vastata kuin että tyhmyydestä sitä kärsii. Jos olet noin helvetin ääliö, että jäät tuollaiseen suhteeseen jopa lapsesi kustannuksella, niin ole hyvä vaan. Tekisi mieli sanoa, että ansaitset jokaisen lyönnin, koska olet niin idiootti. Se taitaisi olla kuitenkin liian julmaa.
Rikosilmoitus.
Vihaan tälläistä tekstiä. Anteeksi että sanon näin ja saatan kuullostaa kylmältä ja sydämettömältä ihmiseltä mutta aijon kirjoittaa tämän nyt kuitenkin!
Olet raskaana ja annat miehesi lyödä ja potkia sinua! Toivomallako toivot että saisit keskenmenon?! Etkö voi ajatella edes lastasi jos et itsesi parasta pysty ajattelemaan?! Entä jos lapsi säilyy hengissä synnytykseen asti, mitä sen jälkeen?! Aijotko opettaa lapsesi pelkäämään ja antaa hänen katsella miehesi hakkaamista!? MIETI VÄHÄN!!! Sulla on varmasti ystäviä tai sukulaisia joiden luo mennä kunnes saat oman asunnon jne. On olemassa naisten turvakoteja jne. Jos kerta vihaat sitä ihmistä, niin anna palaa: pakkaa kamasi ja jätä se sekopää, lapsesikin takia!!! Miksi et tee mitään?! Itsesi sijasta joudut ajattelemaan nyt myös vauvaasi!
Tietenkin sinä jäät hakattavaksi ja annat varmaan hakata lastasikin, ellei se tule kesken! Jos näin on niin omapa on kurjuutesi. Voit antaa samantien lapsesi huostaan että edes hän säästyisi siltä helvetiltä!