Onko kellään kokemusta kaukosuhteesta niin, että toinen on lähtenyt pidemmäksi aikaa ulkomaille töihin?
Itselleni on tarjottu loistavaa työpaikkaa Ruotsissa, mutta kihlattu jäisi asumaan Suomeen kotiimme ja tapaamiset rajoittuisivat n. pariin kertaan kuukaudessa. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Miten on suhde toiminut ja kuinka hyvin onnistuu Suomi-Ruotsi -välillä matkaaminen?
Itselleni on tarjottu loistavaa työpaikkaa Ruotsissa, mutta kihlattu jäisi asumaan Suomeen kotiimme ja tapaamiset rajoittuisivat n. pariin kertaan kuukaudessa. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Miten on suhde toiminut ja kuinka hyvin onnistuu Suomi-Ruotsi -välillä matkaaminen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakin meillä tuo Suomi- Ruotsi on toistaiseksi toiminut. Meillä mies on Ruotsissa töissä ja käy kotona n. kolmen viikon välein.
Ikävä vaivaa ajoittain ja kovasti mutta jälleen näkemiset ovat sitten olleet yhtä juhlaa.
Tätä on tosin kestänyt vasta niin vähän aikaa, että saattaahan se vielä muuttua... Nytkin odottelen isäntää kotiin reilun viikon päästä. Onneksi tämä on vain väliaikaista, työt Ruotsissa loppuvat viimeistään lokakuussa ja sitten lähdemme ihan kahden lämpöiseen lomalle, nauttimaan toisistamme.
Sillä mielikuvalla olemme molemmat koittaneet tsempata eteenpäin.
Ei muuta kuin rohkeasti kohti uusia haasteita ja onnea teille, mitä ikinä sitten päätätkin tehdä!
Ps. se mikä ei tapa, vahvistaa... myös suhdetta :)
oon ollut nyt älyttömässä kaukosuhteessa tosi pitkään ja usein mietin kannattaisko mun hemaisevana neitona siirtyä uusiin juttuihin. en kuitenkaan millään pysty eroamaan kumppanistani ja rakkaus häneen auttaa mua jaksamaan koko tän pitkän ajan erossa! nyt on 6kk eroa takana ja pienistä kyllästymisistä ja ongelmista huolimatta hänen 2vk päästä tapahtuva kotiinpaluu on aivan mahtava ja sykähdyttävä juttu!!
hienoa jos saa suhteen pysymään kipinässä vaikka erot on joskus pitkiäkin.
itsellä taakse jäänyt yli 3 vuoden todellinen etäsuhde.
mies ulkomaalainen ja työpaikkana koko maailma.
toisin sanoen näimme noin 5-7 kertaa vuodessa, viikon kaksi kerrallaan. kaiken menemisen ja olemisen saneli pitkälti miehen työ. yhteydenpito tapahtui lähinnä puhelimitse ja silloinkin mies soitti kun itsellä ei varaa kalliisiin ulkomaan puheluihin. koitin olla hyvä kakkonen, mutta jos sisimmässään kaipaa yhteistä arkea ja olkapäätä juuri silloin kuin sitä todella tarvistisi niin siinä palaa yrittämisen halu loppuun "aika pian" (3v on aika pitkä aika)
nyt tosiaan suhde on kohta hyvien muistojen kultaama - päivääkään en vaihtaisi pois.
paljon ottaa mutta paljon se myös antaa, ja sen toimiseen tarvitaan aina kaksi. tsemppiä kaikille!