On ruvennut askarruttamaan kysymys lieneekö jonkun 1900 luvulla eläneen postromantikon kuten Ikosen tai Melartinin ollut helpompi vai vaikeampi säveltää romanttiseen tyyliin ja keksiä uusia teemoja ja melodioita kuin jonkun varhaisromantikon kuten Schubertin jonka piti keksiä kaikki teemat ja melodiat romantikkona ikään kuin puhtaalta pöydältä ilman mitään esikuvia ja valmiita malleja kun 1900 luvun postromantikolla joka sai paljon vaikutteita musiikkiin aikaisempien sukupolvien säveltäjien teoksista romanttisen musiikin historian ulottuessa 150 vuotta taaksepäin ja näin antoisien virikkeiden määrä sävellystyölle oli mittaamattoman suuri ja runsas joten eivätpä ideat loppuneet kesken vai onko postromantikolla vaikeampaa säveltää kun kaikki on ikään kuin tavallaan jo luotu ja keksitty ja uudet ideat ovat ikään kuin kiven alla? Mitä sanotte te jotka sävellätte?
Säveltämisen problemaattisuus
Anonyymi
1127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On kuitenkin totta että varhaistuotannossaan Schubertkin oli Haydnin, Mozartin ja Beethovenin vaikutuksen alainen ja Beethovenin antama esikuva kuuluu vielä monissa myöhäisteoksissakin kuten mm. 20. A duuri pianosonaatin viimeisessä osassa, 19. c molli sonaatissa jotka on osittain muotoiltu Beethovenin pianosonaattien antaman mallin mukaan etc