Oon asunut mun poikaystävän kanssa jo 5kk, itse maksoin 2-3kk vuokrasta puolet mutta työttömänä se on ollut vaikeaa. Tänään hän sitten totesi että etitkö niitä töitä? Mitä sitten kun alan oikeesti pyytämään puolet vuokrasta joka kk. Ja kun kysyin että heitätkö sä mut pihalle tuli vain hymähdys, eli vissiin. Huhhu kun ajattelin et just oli kaikki ihan hyvin ja nyt yht'äkkiä mut häädetään pois..
No oon tosiaan ettinyt niitä töitä mutta opiskelijana tuntuu mahdottomuudelta, olin kyllä kk töissä mutta totesin että liikkuvatyö ei ole minun juttuni sitten yhtään kun palkka meni kaikki omiin bensoihin kun yritys ei maksanut kuin pienet km korvaukset ensimmäisen kohteen jälkeen eli pisimmät matkat oli ensimmäiseen kohteeseen ja viimeisestä kohteesta pois joista ei tule km korvauksia.
No tosiaan, irtisanouduin sieltä löydettyäni oman alan töitä mutta päättivätkin että voivat sittenkin tarjoa mulle vain kerran kaksi vuoroa viikossa ja nyt ei enään sitäkään ja nyt taas sama työnhaku prosessi. Koitin bolttia mutta ei senkään kautta löydy vaikka jotenkin ajattelin että jos jostain niin sen kautta saisin, no jaa.
Pelottaa et se on sitten ero ja ajaudun takaisin vanhemmille. Isovelikin just joutus muutta kotiin joten mulle ei ole huonetta siellä enään.
Jotenkin aina tuntunut ettei toi jätkä tajua millaista on ettiä töitä, kun se on ollu 3-4vuotta samassa paikassa ja vaikka yritän selittää sille nii varmaan aattele että on tekosyitä. Ja jos nyt jotain vielä saa sanoa oon kyl tehnyt viime kuun melkeen kaikki kauppareissut omalla rahalla ettei ton oo tarvinnu oikeestaan muutakun vuokra maksaa ja se ei pitäis sitä haitata kun sillä on hyvin rahaa ainahan sen ite on maksanut.
Tosiaan sen näkee sitten tuleeko ero ja muutto vanhemmille. Sinänsä se ei haittaisi nimittäin kotikunnasta saisi helpommin töitä, mutta kuitenkin rakkaan jättäminen tuntuu raskaalta ja vaikealta.
Ja tämän kirjoituksen idea oli purkaa omaa pahaa oloa ja saada vaikka vinkkejä minne pääsee töihin ja mistä kannattaa hakea.
No oon tosiaan ettinyt niitä töitä mutta opiskelijana tuntuu mahdottomuudelta, olin kyllä kk töissä mutta totesin että liikkuvatyö ei ole minun juttuni sitten yhtään kun palkka meni kaikki omiin bensoihin kun yritys ei maksanut kuin pienet km korvaukset ensimmäisen kohteen jälkeen eli pisimmät matkat oli ensimmäiseen kohteeseen ja viimeisestä kohteesta pois joista ei tule km korvauksia.
No tosiaan, irtisanouduin sieltä löydettyäni oman alan töitä mutta päättivätkin että voivat sittenkin tarjoa mulle vain kerran kaksi vuoroa viikossa ja nyt ei enään sitäkään ja nyt taas sama työnhaku prosessi. Koitin bolttia mutta ei senkään kautta löydy vaikka jotenkin ajattelin että jos jostain niin sen kautta saisin, no jaa.
Pelottaa et se on sitten ero ja ajaudun takaisin vanhemmille. Isovelikin just joutus muutta kotiin joten mulle ei ole huonetta siellä enään.
Jotenkin aina tuntunut ettei toi jätkä tajua millaista on ettiä töitä, kun se on ollu 3-4vuotta samassa paikassa ja vaikka yritän selittää sille nii varmaan aattele että on tekosyitä. Ja jos nyt jotain vielä saa sanoa oon kyl tehnyt viime kuun melkeen kaikki kauppareissut omalla rahalla ettei ton oo tarvinnu oikeestaan muutakun vuokra maksaa ja se ei pitäis sitä haitata kun sillä on hyvin rahaa ainahan sen ite on maksanut.
Tosiaan sen näkee sitten tuleeko ero ja muutto vanhemmille. Sinänsä se ei haittaisi nimittäin kotikunnasta saisi helpommin töitä, mutta kuitenkin rakkaan jättäminen tuntuu raskaalta ja vaikealta.
Ja tämän kirjoituksen idea oli purkaa omaa pahaa oloa ja saada vaikka vinkkejä minne pääsee töihin ja mistä kannattaa hakea.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Töihin ei pääse ellei ole insinööri. Toimeentulotukea saa kelasta.
Sivusta ... ei saa opiskelija mitään toimeentulotukea. Eikä saisi kukaan mukaan, jos avokin tulot ovat "liian isot".
Jos jo tuossa kohtaa on tuollaisia ongelmia niin suosittelen pakkamaan tavarat ja poistumaan. Ei se jatkossa ainakaan helpommaksi muutu.
Siivoustyö ja kassatyö pääsee helpoiten.