Tässäpä olisi tämä minun pieni stoori...
Eli olen ollut 18.vuotta avoliitossa..ja siitä on meillä kaksi ihanaa tyttöä.....mutta jokin kuoli välillämme(jos edes jotain oli?)4.vuotta sitten...emme ole todellakaan 4:ään vuoteen edes koskettu toisiimme...saatikka samassa punkassa maattu.Vuosi sitten olin muuttamassa pois..mutta ukko lupasikin muuttaa..ettei mun ja tyttöjen tarvitsisi lähtee jonnekkin seikkailee..ja kaikki asiat sovittiin et miten eteenpäin..mutta tässä on nyt vuosi todellakin mennyt ja tilanne on tosi paha...ukko vetää pillereitä(mitä sai kun kävi kriisikeskuksella)ja kaljaa melkein joka ilta...ja on aivan pönttö sekaisin..ei ota kuuleviin korviinsa kun yritän keskustella asiasta..yö unet on minullakin tosi minimaalliset kun yks hiippailee ympäri huushollia ja käy tuijottamassa vieressä jos oon jo nukahtanut(havahdun aina siihen et joku tuijottaa)..Et mitähän tässä ois nyt paras tehdä..turva kotiinkaan tms..ei taida päästä kun on tullut hankittua nuita elukoitakin...voisiko sitä täyttää toisen puolesta asunnon haku paperit??
Ja mitä sitten kun pitäisi myydä tämä nykyinenkin asunto???mutta ennenkaikkee et saisi taas oman elämän elämisen arvoiseksi...olen kuitenkin vielä alle 40.v..
Eli olen ollut 18.vuotta avoliitossa..ja siitä on meillä kaksi ihanaa tyttöä.....mutta jokin kuoli välillämme(jos edes jotain oli?)4.vuotta sitten...emme ole todellakaan 4:ään vuoteen edes koskettu toisiimme...saatikka samassa punkassa maattu.Vuosi sitten olin muuttamassa pois..mutta ukko lupasikin muuttaa..ettei mun ja tyttöjen tarvitsisi lähtee jonnekkin seikkailee..ja kaikki asiat sovittiin et miten eteenpäin..mutta tässä on nyt vuosi todellakin mennyt ja tilanne on tosi paha...ukko vetää pillereitä(mitä sai kun kävi kriisikeskuksella)ja kaljaa melkein joka ilta...ja on aivan pönttö sekaisin..ei ota kuuleviin korviinsa kun yritän keskustella asiasta..yö unet on minullakin tosi minimaalliset kun yks hiippailee ympäri huushollia ja käy tuijottamassa vieressä jos oon jo nukahtanut(havahdun aina siihen et joku tuijottaa)..Et mitähän tässä ois nyt paras tehdä..turva kotiinkaan tms..ei taida päästä kun on tullut hankittua nuita elukoitakin...voisiko sitä täyttää toisen puolesta asunnon haku paperit??
Ja mitä sitten kun pitäisi myydä tämä nykyinenkin asunto???mutta ennenkaikkee et saisi taas oman elämän elämisen arvoiseksi...olen kuitenkin vielä alle 40.v..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse lähdin 1 ja 3 vuotiaitten tyttöjeni kanssa....Enkä kertaakaan ole katunut..Päinvastoin, olisi pitänyt jo aikaisemmin...mutta ihmisen pitää sisäistää mitä ja miten haluaa elämänsä elää ja minkälaista elämän haluaa lapsilleen opettaa...Voimia saa, kun päätöksensä tekee ja pysyy sen takana..Ihmettelen näin 6v. jälkeenkin mistä ihmeestä itse sain sen kaiken voiman ja energian, järjestellä asiat ja asunnot ja pienet lapset kasvattaa iloisiksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi..Itseään pitää kunnioittaa ja uskoa omiin mahdollisuuksiinsa..Jos on onneton ja masentunut elämässän, pitää vaan uskoa että omaa voimat muuttaa tilannetta...Toivon todella Onnea SINULLE siinä...Aurinkoista kevättä ja tulevaisuutta!!!