Mitenkäs se miehet on? Miten alkoholi vaikuttaa teidän puheisiin ja tekoihin? Tuoko se teidän syvimmät tuntonne esiin vai saako se tekemään ja sanomaan sellaista, mikä ei ole totta?
Olen ihastunut erääseen mieheen ja näemme aika harvoin. Baarissa kun törmätään, hän on yleensä juonut jonkun verran, minä taas olen aina selvinpäin. Juttelemme aina ja hakeudumme toistemme seuraan, ehkäpä flirttiäkin on ilmassa. Mutta onko se hänen puoleltaan vain humalasta johtuvaa (hän ei kyllä koskaan ole "perseet olalla") vai voisiko hän olla kiinnostunut minusta?
Olen ihastunut erääseen mieheen ja näemme aika harvoin. Baarissa kun törmätään, hän on yleensä juonut jonkun verran, minä taas olen aina selvinpäin. Juttelemme aina ja hakeudumme toistemme seuraan, ehkäpä flirttiäkin on ilmassa. Mutta onko se hänen puoleltaan vain humalasta johtuvaa (hän ei kyllä koskaan ole "perseet olalla") vai voisiko hän olla kiinnostunut minusta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikilla miehillä on ainainen huoli lajin säilymisestä. Luota siihen, olipa Hän selvin päin tai pikkukännissä.
kovassakin kännissä.
omakohtaiset kokemukset:
- alkoholi pudottaa kynnystä ottaa asiaa puheeksi (että irtoaa mahti läppää..)
- alkoholi turruttaa harkintakyvyn, tulee laukoneeksi sellaista, mitä ei missään tapauksessa muuten tulisi laukoneeksi (nyt puhutaan asiat halki..)
- alkoholi saa tekemään sellaista, mitä ei missään tapauksessa muuten tulisi tekemään (kattokaa, ilman käsiä..)
- alkoholi puuduttaa ajatuskyvyn, läpän taso putoaa exponentaalisesti suhteessa nautittuun määräärään alkoholia, ajatukset sekoilee ( ... )
- alkoholi vahvistaa tunteita (mä vedän kohta tuota kuonoon, märakastanteitäkaikkia...)
Viina on viisasten juoma. Pienellä määrällä alkoholia voi olla seuranpitomielessä ihan positiivisiakin vaikutuksia. Suurempi määrä saa aikaan enemmänkin vain huonot puolet noista ylläolevista asioista.
Hyvin varteenotettavia kaikki vaihtoehdot. Noita olen itsekin tässä pohdiskellut.
Entäs sitten jos tosiaan tekee/sanoo jotain, jota ei muuten tekisi/sanoisi, niin eikös pitäisi jonkin verran nolottaa jälkeen päin? Paitsi jos on tosiaan ollut niin humalassa ettei edes muista, niin eihän sitä siinä tapauksessa mitään osaa hävetä.
Mutta ihastukseni ei tosiaan mielestäni ole niin humalassa ikinä, ettei muistaisi mitään. Tai sitten en vain tajua sitä. Ja jos ollaan nähty edellisenä viikonloppuna, seuraavana homma jatkuu samalla lailla, jutellaan ja hakeudutaan samaan seuraan.
sanotaanko vaikka näin, että tietyistä asioista ei vaan yksinkertaisesti VOI puhua ellei ympäristö ole täysin tarkoitukseen sopiva. koko maslowin tarve hierarkia tyydytetty plus muutamat viimehetken paniikissa keksityt syyt, olla taas kerran avaamatta suutaan, täytyy olla jotenkin kuntoon hoidetut.
täysin sopivaa tilannetta voi yrittää jahdata, ja sitten kun se vihdoin tulee, noin tuhannes osa sekunniksi, voi tarinan päähenkilö jäädä aivan äimän käeksi. ja kun niitä tilanteitakaan ei nyt välttämättä ihan joka toinenkaan vuosi tuppaa tuhansia olemaan, eikä ihan kaikki meistä varsinaisesti mitään runebergejä tai topeliuksiakaan ole, puhumisen kynnystä ja läpän lennokkuutta voi yrittää madaltaa esimerkiksi parilla nopealla, pitkällä tai erittäin lyhyellä.
sitten vaan herran haltuun, että sanat pomppii ja putkahtelee hampaitten välistä niinkuin on itse ne joskus ajatellut sanovansa.. näitä sitä täälläkin vissiin sitten yhdessä pohdiskellaan.
mutta täytyy sanoa, että useinmiten suurin helpotus on, että asia edes jotenkin tupsahti pihalle.
jos se sun ihastus tosiaan on ollut kohtuulisessa kontrollissa ja on kauniita sanoja sinulle lausunut, syyn takeettomuuteen ei voi vedota. eli niiden sanojen takana on jotain.
kysy siltä. mitä se tarkoittaa. laita kovan paikan eteen, vaadi että se ne samat asiat sanoo selvinkin päin. muuten tai känni puheeksi vedotessaan voi unohtaa koko jutun.
tää vois olla mielestäni reilua?
On tullut hyviä pointteja pohdintaani, mutta ajattelin tonkia vielä vähän miehistä ajatusmaailmaa ja kertoa yhden tapauksen, mikä tapahtui ihastukseni kanssa.
Kävin vuoden verran eräässä baarissa lähes joka perjantai-lauantai. Ihastuksenikin kävi siellä silloin tällöin. Baarin poket aina vinoilivat mulle ja kaverilleni, kun lähdimme aina kahdestaan illan päätteeksi, emme koskaan miesten kanssa. No, kysyin sitten erään valomerkin jälkeen narikkajonossa ihastukseltani, että haluaisiko hän vedättää pokeja ja esittää lähtevänsä kanssani pois baarista. ihastukseni kysyi, että pitäisikö ihan kaulailla ja sanoin että tottakai! Mutta "ohjeistusta" en hänelle antanut. No, ihastukseni otti "roolinsa" mielestäni liian hyvin ollakseen pelkkä kaverillinen palvelus. Hän maanitteli minua lähtemään, kun poke auttoi takin ylleni, piti kättään hartiollani ja nappasi vielä vyötäröltä kiinni ja vei minut ulos.
Mitäpä tästä mieltä?
Itseäni harmittaa, kun annoin asian jäädä siihen, tuosta olisi saanut vaikka mitä aikaiseksi..