Katsoin leffaa ja...

Onko jokin syy uskoa, että on olemassa Pyhä Jumala, rakastava isä, jonka säälimättömässä vihassaan kiduttaa jokaista, joka ei ole eläessään omaksunut oikeita uskomuksia?

Anonyymi kirjoitti:

Onko jokin syy uskoa, että on olemassa Pyhä Jumala, rakastava isä, jonka säälimättömässä vihassaan kiduttaa jokaista, joka ei ole eläessään omaksunut oikeita uskomuksia?

Palaan huomenna asiaan.
AP

"En uskalla sanoa tähän kohtaan ”ja ihminen”, sillä tämä on omaa spekulaatiotani. Jos ihminen olisi ollut itsessään pyhä, hän ei olisi voinut langeta syntiin. Joten en usko ihmisen olleen pyhä. Kuitenkin. Jumala itse vaelsi maan päällä. Joka paikassa vallitsi rauha. Kun Jumala loi ihmisen, Hän antoi tälle kaiken luomansa hallittavaksi. Vain yhtä Hän pyysi, ”älä syö tästä puusta – tai sinä kuolet”. Kuolet, miksi? Koska synnin (=rikos Jumalaa vastaan) palkka on kuolema. Oli Jumalan sulaa armoa, että Hän jätti ihmisen eloon. Hän jätti meidät eloon, vaikka me olemme hirviöitä toinen toisellemme. Hän jätti meidät eloon, koska jostain syystä ja onneksi, rakastaa meitä. Ei siltä itsestänikään aina tunnu, joko siksi, että välillä itsestänikin tuntuu, että Jumala on hylännyt ja joskus siksi, että tunnen itseni niin paskaksi, että Hän ei voi enää rakastaa minua. Kuitenkin, joka päivä yritän luottaa siihen, että Hän on luvannut pelastaa minut. Miltä? Vihaltaan, joka odottaisi myös minua kuolemani jälkeen, koska synnit, joita olen tehnyt, erottavat minut Jumalasta, koska Jumala on Pyhä, eikä Hänen luokseen voi tulla eikä Hän ota luokseen ketään, jossa on mitään pahaa. Hänen luonaan on Taivas. Ei sinne oteta ketään enää ”toista kertaa” asioita pilaamaan, jos sanon nyt karkeasti...."

Kun lopetat nuo hourailut ja pyrit kohti omaa keskilinjaasi, keskustaa, tätä hetkeä, hengittelet ja annat tunteiden tulla ja mennä niihin takertumatta, niin olet siellä Taivaassa. Menneessä tai tulevassa, eli niissä oman mielen tuottamissa hyvän ja pahan tiedon puissa ei kannata roikkua. Kun pysyttelet omassa keskustassasi, elämänpuussa, etkä säntäile oikealle tai vasemmalle, niin kaikki on hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

"En uskalla sanoa tähän kohtaan ”ja ihminen”, sillä tämä on omaa spekulaatiotani. Jos ihminen olisi ollut itsessään pyhä, hän ei olisi voinut langeta syntiin. Joten en usko ihmisen olleen pyhä. Kuitenkin. Jumala itse vaelsi maan päällä. Joka paikassa vallitsi rauha. Kun Jumala loi ihmisen, Hän antoi tälle kaiken luomansa hallittavaksi. Vain yhtä Hän pyysi, ”älä syö tästä puusta – tai sinä kuolet”. Kuolet, miksi? Koska synnin (=rikos Jumalaa vastaan) palkka on kuolema. Oli Jumalan sulaa armoa, että Hän jätti ihmisen eloon. Hän jätti meidät eloon, vaikka me olemme hirviöitä toinen toisellemme. Hän jätti meidät eloon, koska jostain syystä ja onneksi, rakastaa meitä. Ei siltä itsestänikään aina tunnu, joko siksi, että välillä itsestänikin tuntuu, että Jumala on hylännyt ja joskus siksi, että tunnen itseni niin paskaksi, että Hän ei voi enää rakastaa minua. Kuitenkin, joka päivä yritän luottaa siihen, että Hän on luvannut pelastaa minut. Miltä? Vihaltaan, joka odottaisi myös minua kuolemani jälkeen, koska synnit, joita olen tehnyt, erottavat minut Jumalasta, koska Jumala on Pyhä, eikä Hänen luokseen voi tulla eikä Hän ota luokseen ketään, jossa on mitään pahaa. Hänen luonaan on Taivas. Ei sinne oteta ketään enää ”toista kertaa” asioita pilaamaan, jos sanon nyt karkeasti...."

Kun lopetat nuo hourailut ja pyrit kohti omaa keskilinjaasi, keskustaa, tätä hetkeä, hengittelet ja annat tunteiden tulla ja mennä niihin takertumatta, niin olet siellä Taivaassa. Menneessä tai tulevassa, eli niissä oman mielen tuottamissa hyvän ja pahan tiedon puissa ei kannata roikkua. Kun pysyttelet omassa keskustassasi, elämänpuussa, etkä säntäile oikealle tai vasemmalle, niin kaikki on hyvin.

Lue lisää

"Vain yhtä Hän pyysi, ”älä syö tästä puusta – tai sinä kuolet”. Kuolet, miksi? Koska synnin (=rikos Jumalaa vastaan) palkka on kuolema. Oli Jumalan sulaa armoa, että Hän jätti ihmisen eloon."

Hedelmävarkaus ei mielestäni ole kuolemantuomion arvoinen asia, mutta vaikka olisikin, miksi Aadamin ja Eevan jälkeläiset saivat saman rangaistuksen, sairauden ja kuoleman? Eikö Raamatussakin esiinny periaate, ettei poika vastaa isänsä synnistä, mutta tässä tapauksessa sitä ei sitten noudateta.

Anonyymi kirjoitti:

Onko jokin syy uskoa, että on olemassa Pyhä Jumala, rakastava isä, jonka säälimättömässä vihassaan kiduttaa jokaista, joka ei ole eläessään omaksunut oikeita uskomuksia?

Minun piti miettiä tätä, sillä olen itsekin joutunut tuota kysymystä miettimään paljon, vaikka olen ollut ikäni uskossa ja monia uskon kriisejäkin joutunut käymään.
"Mitä, jos en olisikaan kuullut Jeesuksesta koskaan?"
"Mitä, jos olisin kuollut jo kohtuun?"
"Mitä, jos olisin syntynyt vaikka Rooman valtakunnan aikana roomalaiseen perheeseen, mennyt sotilaaksi ja kuollut sodassa ilman, että olisin kuullut Jeesuksesta? Tai syntynyt johonkin viidakon alkuasukasheimoon, jota tänäkään päivänä ei ole edes löydetty?"
---
… Ja miksi juuri minä olen saanut kuulla Jeesuksesta ja uskonut Häneen?

Tähän väliin voisin kertoa, että synnyin ihan tavalliseen perheeseen, minut kastettiin luterilaisessa kirkossa lapsikasteella. Kuulin Jeesuksesta äidiltäni ja ”katselin” lasten kuvaraamattuja (en osannut vielä lukea).

Onko se sattumaa, että sukupolvien ketjut ovat menneet niin, että minä kuulun niihin, jotka ovat kuulleet/asuneet siellä, jossa on saarnattu Jeesuksesta? Kysymyksien lista on aika pitkä ja olo menee aika kauheaksi, kun noita vatvoo eikä löydä vastauksia. Siksi mietin kysymystäsi ja sitä, osaanko edes vastata. Yritän kuitenkin.

Mietin, onko kysymyksessäsi merkitystä lauseen lopulla, "joka kiduttaa, jos..." vai sittenkin ..."onko JOKIN syy uskoa?". Toisessa lauseessa välittyy pelko tuomiosta, ensimmäisessä ehkä pieni toivon kaipuu. Molemmat, pelko ja toive toivosta, ovat läsnä.
On olemassa paljon minua oppineempia ihmisiä, jotka osaavat avata teologiaa ja Raamattua enemmän kuin minä. Siksi päätin, että vastaan tunnepohjalta, niin naiivia kuin se saattaa jonkun mielestä ollakin.

Muistan vain yhden kuvan noista lapsuuden kuvaraamatuista. Siinä piikkipensaassa oli itkevä, haavoittunut lammas. Minuun Jeesuksessa vetosi tuolloin pienenä lapsena se, että Hän veti haavoittuneen lampaan pois piikkipensaista. Yksin jätetyn lampaan. Hän on turvallinen, rakastava ja välittävä, joka ei jätä yksin, vaikka muut olisivat jättäneet. Se on varmaan se minun vastaus, minun syyni uskoa Jeesukseen. Simppeli, yksinkertainen vastaus. Hän ei ole jättänyt minua, vaikka olen ollut sairas. Vaikka minut on hylätty, koska olen erilainen, sairas, työkyvytön, ystävien hyväksikäyttämä ja pettämä. Vaikka minusta on puhuttu paljon pahaa ja vääristelty sanomisiani. Hän ei ole hylännyt minua, vaikka itsekin jo Hänet melkein hylkäsin, koska viha minua satuttaneita ihmisiä kohtaan kasvoi niin suureksi, että se melkein nieli minut kokonaan. Olen täysin rikki. Kaiken henkisen väkivallan, yksinjätön, korona-ajan ja fyysisten kipujen jälkeen vihani vankina, seurakunnasta eronneena mietin jokin aika sitten lähes kuoleman edessä, joudunko helvettiin? Olen ajautunut niin kauas ja olen pitkään ajatellut, että en saa syntejäni anteeksi, koska en pysty antamaan anteeksi muille. Minulla ei kivuissani kuitenkaan ollut vaihtoehtoa. Otin pitkästä aikaa virsikirjan esille ja katsoin laulua ”maksettu on” ja jotain toista, jonka nimeä en muista. Rukoilin ja sanoin, että en pysty sanomaan, että varmasti pystyn antamaan muille anteeksi, mutta pyydän syntejäni anteeksi ja sitä, että autat tässä vihassa ja anteeksiantoasiassa. Päätin luottaa, että olen saanut synnit anteeksi ilman, että pumppaan itsestäni väkisin anteeksiannon juuri sillä hetkellä.

Tuon jälkeen sain rauhan. En enää koko ajan miettinyt, olenko pelastunut. Joudunko helvettiin. Sen sijaan olen alkanut uskaltaa taas puhua Jeesukselle mielessäni. Rukoilla. Olen jopa alkanut lukea taas Raamattua, vaikka olen sitäkin pelännyt pitkään, koska on tuntunut, että siellä on vain tuomion sanoja. Siellä on kuitenkin lohdun sanoja, toivoa ja lupaus myös siitä, että Hän ratkoo asiat viimeistään viimeisellä tuomiolla. Myös minua kohtaan tehdyt vääryydet tuomitaan. Hän ei katso henkilöön. Jokainen ihminen tullaan tuomitsemaan oikein. Mutta ne, jotka ovat panneet toivonsa Jeesukseen, saavat rauhan. Myös minä. Jokainen, joka kärsii. ” … ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." (Ilmestyskirjan 21. luku, 4.jae).

Toivoa on. Rukoilen, että Jumala poistaa esteet armon vastaanottamisen tieltä. Itseruoskintaa paljon harrastavana ihmisenä tiedän, että on kova paikka uskoa armo omalle kohdalle, varsinkin, kun Raamatusta tuntuu löytyvän paljon kohtia, jotka ”kumoavat” armon. Edelleen opettelen itsekin uskomaan siihen, että armo riittää. Ensin armo, jota seuraa sydämen muutos, ei kuitenkaan omasta voimasta, vaan suhteen löytymisestä Jeesukseen.