Ensimmäinen kitara määrää

Ei varmaankaan kaikilla. Viimeisin hankinta eikä mikään kallis,,Squier Tele viihtynyt käsissä yllättävän usein, kuitenkin se erilainen saundimaailma kaikissa noissa "yleisimmissä" eli strato, LP ja 335 malleissa miellyttävin asia sähkökitaroissa.

Ei pidä paikkansa. Ensimmäinen kitarani oli Strato-mallinen, toinen oli Les Paul-mallinen. Kolmas on nyt PRS-mallinen ja neljäs on Tele-mallinen.

Kaikkia malleja on kiva kokeilla, strato nyt on niin ergonominen, ja kevyt, että siihen tottuu aika nopeasti, siksi niin moni sen tyyppisellä soittaakin. Lespa on oma juttunsa, mullakin on kaikenlaisia, teleä, stratoa, lespaa, sgeetä, ja jotain hevikeihästäkin yms., jos yksi pitäisi valita, niin strato varmaan olisi sitten se valintani. Blackmore sanoi aikoinaan, että strato sen rokkiin olla pitää, lespa on jazzkitara.

Hendrixilläkin oli sg, flygarikin, usein hänet muistetaan kuitenkin valkoisesta stratostaan.

Jotkut soittajat vaihtelevat lespaa ja stratoa vähän biisin mukaan, kuten Bonamassa, Gary Moore, tai Mark Knopfler.

Eli kannattaisi varmaan olla ainakin nämä eri kaksi mallia arsenaalissaan.

Ja näissähän on vielä erilaisia kaulaprofiileja, ja täytyy selvittää sekin mikä sopii omaan lapaseen parhaiten, Itse pidän siitä, että kaula ei ole aivan ohutta mallia, varsinkin lespassa pitää olla paksumpi kaula omaan makuuni, ei kuitenkaan mallia pesäpallomaila, yhdessä kitarassani on ohut kaula, eikä sen soittamisessakaan mitään ongelmaa ole, on pitkät sormet, joka varmaan helpottaa kaulan valintaa, ei ainakaan ole sormien pituudesta kiinni kaulan valinta.

Yleensä se eka kitara on lähinnä joku halpa harjoittelumalli, eikä sen ostossa paljon mietitä ergonomioita, kaulan paksuuksia, sun muita hienouksia. Ne tulee sitten, kun harrastus muuttuu vakavammaksi, ja kitarat vaihtuu laadukkaammiksi.

Tosi juttu tuo kaula. Itselläni on muuttunut niin, että aloittelijana tykkäsin ohuemmasta kaulasta, mutta nykyään haluaa soittaa selkeästi paksumpaa kaulaa mielummin. Kummallista.