Oliko se pettäminen aina väärin?

Haistappa sinä idar..i vaikka pitkä vitt...uuuu

Minä olisin aikoinaan parisuhteessa ollessani hyväksynyt sen että puolisoni olisi saanut käydä vieraissa, kun omat halut loppuivat. Mutta hän ei sellaista halunnut. Minä laitoin eropaperit vetämään ja hän löysi uuden kumppanin. Halut ovat pysyneet poissa siitä lähtien, eikä ole ollut minkäänlaista mielenkiintoa seksin harrastamiseen.

On, pettäminen on aina. Sen sijaan parisuhteen ulkopuolinen seksi ei ole aina väärin eikä pettämistä. Asioista pitää osata puhua.

No ensinnäkin minä ja kumppanimme olemme samaa mieltä pettämisestä. Se ei ole meidän suhteessamme ok.
Jos toinen parisuhteessä on syystä X seksittömällä tuulelle asiasta pitää pystyä keskustelemaan. Syitä voi olla monia...suurin ehkä stressi. Meillä yhdessä harrastettu seksi on erittäin tyydyttävää vaikka ei nuoria ollakkaan.
Minä näin naisena antaisin vinkin jos vaimo mieheltään ns. pihtaa....keskustele, ellei se onnistu syy haluttomuuten todennäköisesti on huono tyydyttämätön seksi tylsissä rutiinin omaisissa akteissa. Ja tämä myös toisin päin. Mahdollisesti myös pelkkä läheisyys puuttuu...toisin sanoen kaikki kosketus mieheltä naisella tarkoittaa että mies haluaa panna....se karkoittaa kumppanin ihan helvetin kauas....
Puhukaa keskenänne ja selvittäkää kipukohdat.... muistakaa rakastaa myös ilman että se tarkoittaa aktia.

kyllä pitää kuunnella molempia jos toinen ei välillä halua silloin toinen tyytyy siihen ja päinvastoin...tuntuu vaan ,että juna kulkee yhteen suuntaan eli jos ei sua aina haluta, sinua voikin sitten pettää eikä tarvitse asiasta edes keskustella
puoliso voisi myös tutkiskella omia muutoksiaan jos kumppani ei kiinnostu siis näiden väsyjen ja stressien lisäksi joku syy seksin loppumiseen on aina.
sivu

En jaksanut lukea aloituksesta otsikon ja vähän alkua! Itse olen huono yksinolevana sanomaan mitään, mutta olen sen verran asioita nähnyt ja keskustellut että!

Siis tottakai ihmisellä voi olla seksissä asioita jotka ovat nuoruudessa ja aiemmassa elämässä olleet tärkeitä ja avioliiton ja perheen myötä jääneet esim erilaisten näkemysten ja kokemusten vuoksi. Kaikilla ihmisillä kuitenkin oikeus kavereihin, ja jos on kaveri jonka kanssa jokin puuttuva asia olisi mahdollinen, niin miksi sitä ei voi toteuttaa kun kumpikin hoitaa asiat kotona niin ettei mikään mene rikki ja ”kaveruus” pysyy kahden kaveruutena ja ollaan lojaaleita kaikessa suhteessa!

Ja mikä on mielipiteeni edellytys! Kummallakin on omassa elämässä sama tilanne! Parisuhteessa olevan ei kannata lähteä sooloilemaan yksinolevan kanssa! Meillä yksinolevilla ja naimisissa olevilla on kuitenkin vähän erillaiset ajatukset eikä yksinoleva saa mitään naimisissa olevalta!

Ja voihan tämän sanoa ihan kokemuksesta! Ei mies ja nainen voi oikeasti olla ”kavereita”. Eikä kukaan ole sata hetero!

Aviomieheni alkoi viihtyä yhä enemmän ja enemmän kaljalaatikoidensa kanssa, minua taasen ei seksi kännisen räplääjän kanssa jaksa kiinnostaa.
Minulla on jo pari vuotta ollut kaveri jonka kanssa sekstaamme välillä useastikin viikossa. Näillä mennään, mieheni saa olla kännissä ja minä saan mahtavas seksiä.

En ymmärrä tätä pettämisen puolustusta.

Okei, sanotte että on talolainaa, ei ole avioehtoa, on lapsia jne... Minkä takia ei voi erota. Sitten mietitte pettämistä.

No mitä hittoa luulette tapahtuvan, kun teidän pettäminen tulee esille (ja aina se tulee esille)? Siitä tulee vielä isompi sotku ja riitatilanne, jolloin menee vielä enemmän rahaa siihen eroamiseen sen sijaan, että se ero olisi tehty sopuisasti jos ei parisuhde enää toimi.

Entä mitä te henkilöt jotka haluatte enemmän seksiä ylipäätänsä teette sen toisen hyvinvoinnin eteen? Ottakaapa vaikka pariksi kuukaudeksi 100% kodin huolto ja lasten huolto harteille ja antakaa sen haluttoman osapuolen mennä. Voi olla, että ne halut sillä jolla ei ole enää työtaakkaa harteilla kohoavat kun taas sillä joka tekee kaiken kotona ei niitä haluja ole niin hirveästi.

Ja sitten tottakai vielä ne petipuuhat.. Osaatteko edes tyydyttää kumppania? Kukaan ei jaksa loppupeleissä seksiä harrastaa toisen kanssa, jos itse ei saa mitään tyydytystä siitä.

Pettäminen on aina väärin, ihan sama mitä tekosyitä ihmiset haluavat antaa sille. Jos suhde ei toimi, niin sitten erotaan. Pettäminen tuhoaa koko pohjan parisuhteen ja sen jälkeen parisuhteessa ei ole lainkaan luottamista. Pettäminen tuhoaa luottamisen kokonaan eikä sen jälkeen se petetty puoliso pysty toiseen luottamaan tai arvostamaan sitä toista henkilöä millään tavalla.

Materiasta huolimatta ottaisin eron, oma terveyteni olisi tärkeämpi ilman seksuaalisuutta ei omalla kohdalla ole parisuhdettakaan. Ja naisena tarvitsen ihan normaalia seksuaalista yhteyttä että myös fyysistä läheisyyttä. Ne jos katoaa suhteesta niin katoaa suhdekin.
Ja avioehdon voi tehdä milloin vain suhteen aikana…

Eivät halua seksiä.

Minusta miehenä on mukavaa käydä vieraissa. Siitä saa hyviä kokemuksia omaan parisuhteeseen.
Ihanaa muistella aktin aikana miten toinen nainen otti esim. suihin, miten liuuin sisään jne.
Eihän tämä salaisuus ole keltään pois vaikkei siitä kerrokaan.

Aloittajan kanssa samoja keloja käynyt. Rakkaus toitssa puolta kohden ei ole kadonnut mihinkään. Sanoisin jopa päinvastoin, se on syventynyt monella tapaa.
Silti halut ja tarpeer kohtaavatvyhä harvemmin. Asioista on puhuttu, sovittu, tehty muutoksia, mutta ne kestää vain hetken ja palataan vanhaan. Eli siihen että koen että seksiä on aivan liian vähän. Haluaisin kokeilla uusia asioita, seikkailla yhdessä seksin maailmassa, halata pitkään hikisenä ihanien orgasmien jälkeen. Minulle on hyvin tärkeää että toinen osapuoli saa tyydytyksen, jopa omaani tärkeämpää. Olemme jutelleet mistä toinen tykkää, mistä ei ja mitä voisimme kokeilla. Tässä kohtaa maailmamme eroaa paljon.
Vuosikymmeniä kestänyt suhde vaatii minusta kehittymistä ja yhteistä työtä että seksi on kiinnostavaa ja tyydyttävää. Jos toiselle riittää aina se sama asento, se johtaa siihen että onat halut hyytyy ja olen huomannut että lakkaan yrittämästä. En viitsi enää kysyä koska on helpompaa jättää kysymättä kuin pettyä kerta toisensa jälkeen.
Kaikesta huolimatta rakastan syvästi, enkä haluaisi aloittaa uudestaan. En hakeudu pettämään, mutta elämässä kohtaa välillä ihmisiä joiden kanssa syntyy vaaratilanteita. Olen pettänyt kahdesti, asiaa on käsitelty ja ymmärrystäkin löytynyt ja yhteinen matka jatkuu. Avoimestakin suhteesta on keskusteltu ja se on jäänyt jonkinlaiseen puolitilaan.
Vaikka jossain vaiheessa jäämme kahden, en silti koe että haluaisin siinäkään kohtaa erota, en misään nimessä. Elämänkumppanini on minulle kaikki kaikessa.
Silti olen ihminen joka kärsii seksittömyydestä. Ymmärrän siis ihmisiä jotka ajautuu pettämään. Siltikään en pidä sitä hyväksyttävänä, ellei avoimesta suhteesta ole sovittu. Taistelen ja pidän yllä rakkautta, mutta jokaisesta pettymyksestä rakkauden liekki pienenee ja pelkään että se joskus sammuu. Avoimesti tästäkin ollaan puhuttu ja vuoristoradan lailla asiat paranee hetkeksi ja palautuu sitten.

Jollain tavalla koen ettei toinen ymmärrä tarpeeksi hyvin että tilanne voi jatkuessaan vielä vuosia kuihduttaa suhteen kaveritasolle. En halua pettää, en halua erota, mutta seksuaalinen osa minusta hiipuu ja samalla elämänilo laimentuu.
Meillä on yksi elämä. Tiedän varsin hyvin että meitä samassa tilanteessa olevia on paljon. Tästä pitäisi keskustella enemmän ja ehkä laajemmin pohtia millaisia ratkaisuja tähän voisi löytyiä tuomitsematta kaikkia niitä vaihtoehtoja jotka eivät ole normin mukaisia. Luoda pohjaa laajemmalle ymmärrykselle, että seksivajeisessa suhteessa ero ei ole se mitä halutaan, vaan halutaan ratkaista tilanne niin ettei kukaan kärsi.

Tämän lukija saattaa ajatella että minun kumppanini ei ehkä halua minua tai ei rakasta minua, tiedän ettei näin ole ja me olemme etsimässä mielissämme uusia mahdollisuuksia jolla asia ratkeaa ja rakkautemme syvenee. Toivon että se on mahdollista, mutta aika sen näyttää.

Kyllä me ollaan tuon naapurin rouvan kanssa tultu siihen tulokseen, että ei ole.