Kyttäävä äiti tuli sisään omilla avaimilla ja pommittaa puheluilla ja viesteillä!

Millä tavoin hän sitten on jos saa kysyä?

Omalla kohdalla äidin käytös ei ole edes siks että hän on ylihuolehtiva vaan hän haluaa olla kaikesta perillä, koska hänellä ei itsellään ole muka mitään tekemistä. Hänellä on ollut pakkomielle kontrolloida mun asioita niin kauan kuin muistan ihan pukeutumisesta ihmissuhteisiin ja aluksi hän oli hyvin kriittinen nykyistä naisystävääni (yläkouluaikaista ihastustani) kohtaan.

Myös vaatetus oli hänen mielestään hänen päätettävä.

Pahimmillaan jos ostin vaatteita jotka eivät hänen mielestään olleet "mun tyyliä" niin ne hävisivät vaatekaapista yön aikana kun asuin vanhemmilla vielä ja joukossa oli suht kalliitakin 😔 mun tyyli oli äidin mielestä värilliset vaatteet SIIS OIKEESTI TOSI VÄRIKKÄÄT ja oikeesti mä pidin JA PIDÄN värittömistä kuten mustista/tummemmista vaatteista lukuunottamatta sinisiä farkkuja. Äiti loukkaantui aina verisesti jos en pitänyt hänen mulle ostamiaan vaatteita vaikka hän tiesi ettei ne olleet mun tyyliä.

Kun aloin ala-asteen lopulla harrastamaan liikuntaa ja yläasteen alussa käymään salilla niin äiti ei tykännyt ja en tiedä tarkkaa syytä tälle, mutta isäni ja kaikki muutkin äitini miehet jotka mä tiedän ovat olleet "pyöreähköjä" joten ehkä äiti halusi että mäkin hänen poikanaan vastaisin näitä "ihanteita"


Hän ei myöskään ikinä pistänyt mua tekemään kotitöitä ja kun halusin vaikkapa tehdä jotain kotitöitä hänen kanssaan niin hän ei suostunut ja jälkeenpäin uskon että hän halusi että mä en opi tällaisia perusjuttuja ja näin ollen elelisin hänen kattonsa alla kauemmin tai en muuttaisi ollenkaan pois ja siinä hän melkein onnistui. Ku tyttöystäväni kanssa ostettiin tää talo ja muutettiin niin mä en osannut edes tiskata tai halkaista kananmunaa puhumattakaan kahvin keitosta tai vaikeammista ruokalajeista. Mikronkin käyttö oli uutta ja esim lihapiirakkaa pidin vahingossa 3min samoin kuin sellaista mikrossa lämmitettävää hampurilaista ja tein niistä aivan kamalia. Mikropitsan lämmityksessäkin joutui naisystäväni opastamaan kun olisin tehnyt senkin väärin. Oikeestaan ainut keittiötyö jonka osasin oli teen keittäminen koska sitä tehtiin koulussa😅

Talon ostoonkin liittyy sellainen tapaus että hän seurasi meitä pyytämättä asuntonäyttöihin ja keksi kaikesta jotain sanottavaa ja oli mukaan pyytämääni isää käskenyt tehdä samoin (tähän isä ei suostunut) ja tosiaan tämä taloon tunkeutuminen oli vain se oljenkorsi joka ns katkaisi kamelin selän. Nykyään olen äidin kanssa tekemisissä vain koska jän on kaikesta huolimatta mun äiti ja paljo helpompaa on käydä moikkaamassa isääkin kun välit äitiin on ok

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavoin hän sitten on jos saa kysyä?

Omalla kohdalla äidin käytös ei ole edes siks että hän on ylihuolehtiva vaan hän haluaa olla kaikesta perillä, koska hänellä ei itsellään ole muka mitään tekemistä. Hänellä on ollut pakkomielle kontrolloida mun asioita niin kauan kuin muistan ihan pukeutumisesta ihmissuhteisiin ja aluksi hän oli hyvin kriittinen nykyistä naisystävääni (yläkouluaikaista ihastustani) kohtaan.

Myös vaatetus oli hänen mielestään hänen päätettävä.

Pahimmillaan jos ostin vaatteita jotka eivät hänen mielestään olleet "mun tyyliä" niin ne hävisivät vaatekaapista yön aikana kun asuin vanhemmilla vielä ja joukossa oli suht kalliitakin 😔 mun tyyli oli äidin mielestä värilliset vaatteet SIIS OIKEESTI TOSI VÄRIKKÄÄT ja oikeesti mä pidin JA PIDÄN värittömistä kuten mustista/tummemmista vaatteista lukuunottamatta sinisiä farkkuja. Äiti loukkaantui aina verisesti jos en pitänyt hänen mulle ostamiaan vaatteita vaikka hän tiesi ettei ne olleet mun tyyliä.

Kun aloin ala-asteen lopulla harrastamaan liikuntaa ja yläasteen alussa käymään salilla niin äiti ei tykännyt ja en tiedä tarkkaa syytä tälle, mutta isäni ja kaikki muutkin äitini miehet jotka mä tiedän ovat olleet "pyöreähköjä" joten ehkä äiti halusi että mäkin hänen poikanaan vastaisin näitä "ihanteita"


Hän ei myöskään ikinä pistänyt mua tekemään kotitöitä ja kun halusin vaikkapa tehdä jotain kotitöitä hänen kanssaan niin hän ei suostunut ja jälkeenpäin uskon että hän halusi että mä en opi tällaisia perusjuttuja ja näin ollen elelisin hänen kattonsa alla kauemmin tai en muuttaisi ollenkaan pois ja siinä hän melkein onnistui. Ku tyttöystäväni kanssa ostettiin tää talo ja muutettiin niin mä en osannut edes tiskata tai halkaista kananmunaa puhumattakaan kahvin keitosta tai vaikeammista ruokalajeista. Mikronkin käyttö oli uutta ja esim lihapiirakkaa pidin vahingossa 3min samoin kuin sellaista mikrossa lämmitettävää hampurilaista ja tein niistä aivan kamalia. Mikropitsan lämmityksessäkin joutui naisystäväni opastamaan kun olisin tehnyt senkin väärin. Oikeestaan ainut keittiötyö jonka osasin oli teen keittäminen koska sitä tehtiin koulussa😅

Talon ostoonkin liittyy sellainen tapaus että hän seurasi meitä pyytämättä asuntonäyttöihin ja keksi kaikesta jotain sanottavaa ja oli mukaan pyytämääni isää käskenyt tehdä samoin (tähän isä ei suostunut) ja tosiaan tämä taloon tunkeutuminen oli vain se oljenkorsi joka ns katkaisi kamelin selän. Nykyään olen äidin kanssa tekemisissä vain koska jän on kaikesta huolimatta mun äiti ja paljo helpompaa on käydä moikkaamassa isääkin kun välit äitiin on ok

Lue lisää

Tiiän et ei oo kiva juttu ja sori nyt, mut repesin ihan huolella kun luin tätä! Se mielikuva ku sä oot aamu-unisena mennyt kellariin ja äitis on ollut siel penkoo jotai shampoopulloi😆 oikeesti tuli jotenkin tosi hauska mielikuva koko tilanteesta vaikka uskonkin et on raastavaa tuollainen.

Kyl äidin touhuista kaikki on hänelle sanoneet varsinkin isäni jonka äiti on onnistunut monia kertoja nolaamaan tällä taipumuksellaa ja avaimen käskin antaa jo kun löysin hänet kellaristamme.

Jos hänelle alkaa uhkauksia latelemaan tai edes sanoo vähän painokkaammin niin hän heittäytyy uhriksi ja alkaa itkeä (tekoitkua) että kuinka hän on yksinäinen ja että hänellä ei ole isäni lisäksi ketään ja että kaikki (minä ja sukulaiset mukaan lukien) ollaan hylätty hänet mikä ei pidä paikkaansa sillä mä käyn vanhempieni luona vähintään kerran viikossa ja sukulaisetkin melko usein vaikka asuvat kaukana. Tietysti moni äitini ystävyyssuhteista on mennyt karille hänen tietyn käytöksensä vuoksi, mutta tarkoitin ettei hän nyt hylätty ole.

Anonyymi kirjoitti:

Kyl äidin touhuista kaikki on hänelle sanoneet varsinkin isäni jonka äiti on onnistunut monia kertoja nolaamaan tällä taipumuksellaa ja avaimen käskin antaa jo kun löysin hänet kellaristamme.

Jos hänelle alkaa uhkauksia latelemaan tai edes sanoo vähän painokkaammin niin hän heittäytyy uhriksi ja alkaa itkeä (tekoitkua) että kuinka hän on yksinäinen ja että hänellä ei ole isäni lisäksi ketään ja että kaikki (minä ja sukulaiset mukaan lukien) ollaan hylätty hänet mikä ei pidä paikkaansa sillä mä käyn vanhempieni luona vähintään kerran viikossa ja sukulaisetkin melko usein vaikka asuvat kaukana. Tietysti moni äitini ystävyyssuhteista on mennyt karille hänen tietyn käytöksensä vuoksi, mutta tarkoitin ettei hän nyt hylätty ole.

Lue lisää

Miten vain, se avain pois kotirauhan rikkojalta. Ihan hyvin voi sanoa, että kyläilyt sovitaan etukäteen. Puolin ja toisin.
Äidilläsi voi olla se vaihe, kun on elänyt perheelleen. Vaan nythän hänellä on aikaa tehdä sitä mitä on jäänyt paitsi.
Ei omaa äitiä tietenkään uhkailla: "kotimme avaimet tähän kouraan, nyt", on kehotus, ei uhkaus.
Voit perään kertoa, että asia menee poliisille, elleivät avaimet ilmesty kouraasi.