Avioero ja yhteisen kodin purkaminen seurannaisineen on takuulla yksi elämän suurimpia katastrofeja, synkimpiä rotkoja ja pahinta mitä ei koskaan kohdalleen olis kuvitellut.
Nyt monien vuosien jahkaamisen jälkeen olen tullut tämän avioliiton umpikujaan,
törmännyt betoniseinään suoraan nenä lytyssä.
Järki sanoo, ettei jatkossa ole enää mitään mitä odottaa.. pahenee vaan.
Tunne pyytää ahdistuneena ja surullisena anteeksi. Anteeksi, etten voikaan pitää kiinni siitä mitä lupasin, rakastaa, kunnes kuolema erottaa. Nyt en enää jaksa edes tahtoa rakastaa.
Sen jälkeen, kun alkoholi muutti kotiimme pysyvästi, koko suhde upposi korvia myöteen paskaan ja siinä läjässä pyöritään ympyrää joka ikinen kerta, kun pullo korkataan. Työviikon aikana hädin tuskin on ehtinyt "nostaa egonsa jotenkin edes kontalleen" törmätäkseen taas seuraavana viikonloppuna samaan.
Miehellä oli alkoholin kanssa ongelmia jo seurusteluaikana, olisi pitänyt silloin jo tajuta, mihin se vie ja jättää orastava suhde sillensä. Mutta silloinpa minulla ei ollut näitä kokemuksia, tuli toimittua niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka oli...
Aikaa myöten juomisen rinnalle tuli viha ja henkinen väkivalta, ensin hänellä itseään kohtaan, myöhemmin minuakin ja nykyisin ainostaan minua kohtaan. Väliin heiluu nyrkit, mutta suurimmaksi osaksi henkistä nyrkkiä tulee, että jos sielunsa näkis, se on takuulla sinisenä mustelmista.
Hirvittää ja pelottaa jatko, yksin ja lähteä taas kerran ihan alusta jossain.
Mutta minulla on nyt toinen unelma.... joskus tämä on paha painajaisuni muistoissani...
ja kyllä mä jotenkin tämän kiirastulen läpi pääsen, kun on niin moni muukin.
Ja kun olis varaa lähteä ylpeästi selkä pystyssä, pitäköön kaikki omansa, minun ja yhteiset paskatavarat, varat ja velat.
No tämän mietin sitten, kun löydän vihdoinkin rauhallisen kodin itselleni.
Niin ja.... joskus
Pitäis oppii anteeks antamaan
ja itsestänsä aloittaa..
Nyt monien vuosien jahkaamisen jälkeen olen tullut tämän avioliiton umpikujaan,
törmännyt betoniseinään suoraan nenä lytyssä.
Järki sanoo, ettei jatkossa ole enää mitään mitä odottaa.. pahenee vaan.
Tunne pyytää ahdistuneena ja surullisena anteeksi. Anteeksi, etten voikaan pitää kiinni siitä mitä lupasin, rakastaa, kunnes kuolema erottaa. Nyt en enää jaksa edes tahtoa rakastaa.
Sen jälkeen, kun alkoholi muutti kotiimme pysyvästi, koko suhde upposi korvia myöteen paskaan ja siinä läjässä pyöritään ympyrää joka ikinen kerta, kun pullo korkataan. Työviikon aikana hädin tuskin on ehtinyt "nostaa egonsa jotenkin edes kontalleen" törmätäkseen taas seuraavana viikonloppuna samaan.
Miehellä oli alkoholin kanssa ongelmia jo seurusteluaikana, olisi pitänyt silloin jo tajuta, mihin se vie ja jättää orastava suhde sillensä. Mutta silloinpa minulla ei ollut näitä kokemuksia, tuli toimittua niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka oli...
Aikaa myöten juomisen rinnalle tuli viha ja henkinen väkivalta, ensin hänellä itseään kohtaan, myöhemmin minuakin ja nykyisin ainostaan minua kohtaan. Väliin heiluu nyrkit, mutta suurimmaksi osaksi henkistä nyrkkiä tulee, että jos sielunsa näkis, se on takuulla sinisenä mustelmista.
Hirvittää ja pelottaa jatko, yksin ja lähteä taas kerran ihan alusta jossain.
Mutta minulla on nyt toinen unelma.... joskus tämä on paha painajaisuni muistoissani...
ja kyllä mä jotenkin tämän kiirastulen läpi pääsen, kun on niin moni muukin.
Ja kun olis varaa lähteä ylpeästi selkä pystyssä, pitäköön kaikki omansa, minun ja yhteiset paskatavarat, varat ja velat.
No tämän mietin sitten, kun löydän vihdoinkin rauhallisen kodin itselleni.
Niin ja.... joskus
Pitäis oppii anteeks antamaan
ja itsestänsä aloittaa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hirvittävämpää ja pelottavampaa on jatkaa tuollaisessa suhteessa. Erotuskan jälkeen sinä itse päätät, onko sinulla mukavaa vai kurjaa.
Ja muista ottaa kaikki sinulle kuuluva mukaan, ensinnäkin se on oikein ja toiseksi jää monta katkeraa ajatusta sitten myöhemmin pois (pilasi elämästäni osan ja minä hullu jätin vielä omaisuuttanikin sille).
On aina niin, että aikuinen ihminen on vastuussa teoistaan, miksi sitten pitäisi odottaa että henkilö herää. Alkoholi on pahasta ellei sitä osaa käyttää, niin kuin muutkin nautintaaineet. Mikäli sinulla ei ole lapsia niin on helppo jatkaa elämän elämystä uudestaan. Jokainen henkilö maanpäällä tietää miten kuolla, muttei miten elää (AH).
Sulla on sellainen tilanne että asiat voi vain parantua tosta tilanteesta. Joten nyt vain päivä kerrallaan eteenpäin! Teet asioita itsesi vuoksi, muista se.
Hei. Myös miehelläni alkoholiongelmaa. Olen sietänyt tätä showta yli kymmenen vuotta. Hulluko olen ?
Selvinpäin kun mies on meillä on aivan ihanaa, seesteistä normaalia perhe-elämää, johon kuuluu lapsikin. Meillä ei ole kyllä koskaan kovaan ääneen riidelty saatikka nyrkkejä heiluteltu.
Lapsen ei ole tarvinnut elää pelon keskellä.
Mutta näinhän se on kuningasalkoholilla; luvataan ja vannotaan kunnes saadaan se ensimmäinen kaljapullo turvan eteen. Ja koskaan ei tiedä jääkö ryyppääminen yhteen iltaan vai alkaako putki ?
Kaverit (ryyppykaverit) on niin perkeleen tärkeitä, onhan sitä kerran viikossa käytävä pubissa virittämässä sosiaalista elämää. Ja mikäs sen helpompaa kuin puhua kaljatuopin ääressä.
Muuten yhteyksiä ei kavereihin pidetä, kuin vain sen kaljapullon kanssa !!!
Myös meillä mies on aina ollut kova ryyppäämään, jotenkin vuodet on vain huomaamatta vierineet ja aika kulunut.
Itse olen syvällä sisimmissäni toivonut että ehkä se huominen on parempi päivä. Mutta varmasti alkoholistilla on parempi päivä vain silloin kun saa tyydytettyä juomatarpeet !
Sepäs se, kun olis pokkaa pakata äijän kaikki tavarat ja vaatteet ja viedä ne lähipubiin nokka pystyssä. Sinne pubiinhan se äijä mielummin menee kuin kotiinsa.
Kait tässä joku päivä pimahtaa kokonaan ?
Miten voi olla niin heikko että lemppaa äijän kerralla pihalle ja tehkööt mitä tekee ?
On tämä vaan niin hemmetin vaikeaa !
Mitä meinaat jatkossa tehdä jos saa kysyä ?