Pohdintoja

Hip! Sä oot vielä niin hotti, että se haluu sua. Piristy! :)

Nojaa, aloittakaa siitä, että teillä on läheisyyttä ja seksiä. Ei kiinnosta, on todella lapsekas syy olla hoitamatta parisuhdetta ja sen seksielämää. Kukaan ei pysy samanlaisena läpi elämän, et sinä ,ei puolisosi eikä kukaan muukaan. Siinäpä ne parisuhdetaidot usein mitataaankin kun kumpaakin ärsyttää ihan varmasti jokin piirre toisessa ja myös ihastuttaa. Tuijottaako kumpikin silloin omaan napaansa, kuten valitettavan usein käy, ei anna periksi ja erotaan vaan haluaako molemmat käydä läpi yhdessä eri parisuhteen vaiheita.

No minä en usko tuohon "voit muuttaa vain itseäsi" -soopaan. Tai tavallaan se on totta, mutta avioliitossa molempien pitää mielestäni työskennellä suhteen eteen, siis pitää olla valmis myös tekemään muutoksia omaan käytökseensä. Ei parisuhde voi toimia niin, että saa käyttäytyä ihan miten huvittaa, ja kaikki vastuu on sillä toisella, että miten se siihen reagoi. Kumppani ei ole mikään räsynukke, jota voi kohdella miten haluaa.

That being said, moni asia on kyllä sellainenkin, johon pitää vain sopeutua. Toisen persoonallisuus, kiinnostuksen kohteet ja muut sellaiset esimerkiksi. Kenenkään kahden ihmisen ajatukset eivät koskaan kohtaa 100 %. Silloin auttaa opetella suvaitsevaisuutta, miten voi kunnioittaa myös eri tavalla ajattelevan näkökantaa. Kukaan ei myöskään ole täydellinen eli pienet luonneviat menevät ehkä tähän kategoriaan myös, mutta tämä ei saa olla tekosyy siihen, että ei edes yritä tai ei ota vastuuta omasta toiminnasta.

Onko jotain, mitä haluaisit tehdä kumppanisi kanssa? On normaalia, ettei seksi innosta, jos ei pysty kokemaan, että kumppani välittää ja arvostaa tai hänen kanssaan ei ole kiva olla. Tämä on toisalta myös sellainen kohta, jossa voi yrittää tulla itse ensin vastaan. Mies on vastaanottavaisempi naisen pyynnöille, jos seksielämä toimii hyvin.

Tämä viesti on näköjään kuukauden vanha, miten teillä on tässä välissä mennyt?

Tsemppiä, muista että avioliitto on tärkeä lupaus. <3

Ihastuminen ja arjen sujuminen?
Vuosien saatossa tuon viimeeksi mainitun merkitys kasvaa.
Kiima laimenee, kiintymys kasvaa!
Voimistuva kiintymys ylläpitää kiimaakin riittävästi.
Eli, ratkaisevaa on se millä perusteilla kiinteä suhde on muodostettu.
Parinkymmenen vuoden jälkeen tuskin on muuta mahdollisuutta kuin mukautua tilanteeseen. Suvaita tai lähteä.
Kommenttini perustuu yli 50:n vuoden kokemukseen saman naisen kanssa.
Molemminpuolinen vilpitön halu tuottaa kumppanille mielihyvää ja tehdä hänen olonsa ja elämänsä mahdollisimman miellyttäväksi, merkitsee paljon.
Itseään pakottamalla se ei synny.

Miten olisi muutaman viikon hajurako?
Asuisitte erillään kokeilumielessä jonkin aikaa. Saattaa olla etta väliaikainen ero tuulettaisi tukahtunutta ilmapiiriä.
Ainakin saisitte esimakua millaista olisi elää ilman toisen jatkuvaa fyysistä lvheisyyttä.