Tilanne on seuraava: vuosien sinkkuilun jälkeen olen pitkästä aikaa löytänyt miehen. Viihdymme hyvin yhdessä, tunteet toisiamme kohtaan ovat molemminpuolisesti sekä henkisiä että fyysisiä, ja muutenkin yhteiselo on 2 kk:n ajan sujunut varsin mukavasti. Kaikesta päätellen mies on tosissaan kanssani, sillä hän on oma-aloitteisesti esitellyt minut useille kavereilleen, vanhemmilleen ja muutamalle sukulaiselleen. Lisäksi hän on suoraan sanonut, että haluaisi ajatella suhdettamme pidemmällekkin. Samoja fiiliksiä on myös minulla, sillä pidän hänestä todella. Ainoa asia, joka toistaiseksi kuitenkin hiukan mättää on hänen kova halunsa päästä bilettämään. Bailaamiseen luonnollisesti kuuluu ajoittain reipas alkoholinkäyttö ym., jota itseni on taas vaikea sulattaa kun oma juoksuaika alkaa olla jo onnellisesti takana. Itse käytän alkoholia melko harvoin, ja tosiaan alan olla jo menettänyt mielenkiintoni baareissa juoksemiseen, koti-illat kiehtovat tätä nykyä paljon enemmän. Vietämme kyllä yhteisiä koti-iltojakin, mutta sitten kun mies sanoo, että "mulla on taas bileet", niin tulee vaan ajatus että "voi helvetti, taasko...". Ainoo asia, mistä meille on tullu hiukan yhteentörmäyksiä on siis juuri toi miehen bilettäminen ja ajoittain runsas alkoholinkäyttö. Suuri osa miehen kavereista seurustelee, mutta silti ne käy tosi usein yhdessä poikien kanssa baanalla. Eli kysymys kuuluu, että osaako kukaan sanoa, miten kauan yleensä tollanen menovaihe miehillä kestää (kyseinen henkilö on nyt 27), ja onko toivoakaan, että se joskus laantuisi? Kun muuten kyseessä on hyvä tapaus, kohtelee mua hyvin ja on sanonut, että mä olen tärkeä hänelle. Mutta joskus vaan tuntuu, että mitenhän kauan mä ite jaksan tuollaista..? Ollaan puhuttu asiasta ja kyllä mä ymmärrän, että miehelläkin pitkän sinkkuilukauden jälkeen ei elämänmuutos ikisinkusta parisuhteen osapuoleksi välttämättä tapahdu hetkessä, mutta silti toivoisin kommentteja (erityisesti saman kokeneilta ja samoin miehiltä), mitä pitäis tehdä, odottaako että mies aikuistuu pikkuhiljaa elämäntilanteen muuttumisen myötä vai lähteä ettimään raittiimpaa ja vähemmän levotonta miestä?
Mitä tehdä?
Mariella
6866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kultasi on vielä nuori, ja varmasti bilettää mielellään. Pahimmat tapauksehan ei lopeta ennenkun joku tauti iskee, mutta yleensä ne innokkaimmatkin lopettaa tuossa 30-33 iässä. Et voi pidellä miestä aloillasi, hän jää vain vapaaehtoisesti, ja jos pakotat niin ei jää kauaksi aikaa. Sitten kun lapset alkaa olla isoja voi tulla uusi menokausi - äidillekin , mutta se onkin taas toinen juttu....
Toista ei voi muuttaa, no ehkä hetkeksi mutta tuskin lopullisesti. Itseä voi mutta silloinkin täytyy todella haluta sitä. Itselläni ei lopu bilettäminen koskaan.. seurustelen tai en.
muutenkin mikä vika on juhlimisessa? et voi kahlita toista missään suhteessa. Ja jos kahlitset ei se tuota toiselle osapuolelle enää iloa. Miksi et halua että hän silloin tällöin myös haluaa olla kavereidensa kanssa. Onko epävarmuus se syy siihen?
Siis en mä todellakaan tarkoita, että miehen pitäisi luopua kavereistaan ym. seurustelusuhteen takia, enhän mä itekkään luovu omistani enkä muista itselle tärkeistä asioista. Olemme puhuneet asiasta, mies luottaa minuun ja minä häneen, joten ei mun tarvi luotettavuusasioita pohtia miehen lähtiessä bilettämään (ja sama toisinpäin). Tarkoitan vaan sitä, että mua häiritsee miehen ajoittain runsas viinanjuonti, kun ite en juurikaan juo. Niin että ajattelin vaan, että voiko sen lukea vielä nuoruuden menovaiheen piikkiin (joka yleensä kai miehillä kestää vähän pitempään kun naisilla), vai olenko pariutumassa potentiaalisen alkoholistin kanssa...
No siis kun et itse juo voi tuosta asiasta tulla tuokin mieleen. Esim. Jos miehesi suvussa on paljon alkoholismia on tällöin suurempi mahdollisuus hänenkin olla alkoholisti. Silti sekään ei tarkoita sitä että hänestä sellainen tulee, mahdollisuus vaan on suurempi.
Jos kuitenkin dokaaminen ei vie kuin yhden tai kaksi päivää viikossa tai harvemminkin, ei ole mitään hätää. Tällälailla se pysyy melkolailla varmasti kurissa. Eriasia on sitten jos jokapäivä aletaan tissutella ja alkoholi kulutetaan jatkuvalla syötöllä. Se on jo hälyyttävää.
en suosittelle ainakaan mitään painostusta. jos kaveri on ok, pidät hänestä ja kemiat natsailee...se on vaan että jotkut eivät rauhoitu ikinä, kuten voisin itseni kuvitella.se vaan kuuluu luonteeseen. kaikki ei välttämättä arvosta koti-iltoja niin paljoa ja se pitää ehkäpä vaan hyväksyä.mullakin on joskus aikanani ollut vastaavainen tilanne. itse pidän bilettämisestä, sekoilusta ja festareista. siiten kun yritti pitää tyttöystävän kanssa koti-iltaa siitä puuttui jotain....siitä ei saanut mitään irti, se oli liian perusjuttua. elämäntapa muutos on aika vaikeaa, vaatii aikaa ja hermoja. en saanut mitään ihmeelistä sanottua, mutta jotain ainakin =)
Siis en ite ainakaan lähtis tollaseen suhteeseen, kun jo nyt hiukan häiritsee, ja suomalaisen luonteen tuntien alkoholinkäyttö tuskin lakkaa tulevaisuudessa.. Meinaan siis että jos meinaat ihan elämänkumppaniksi, niin ajattele mitä tulee sitten kun asutte yhdessä ja on huollettavana koti ja ehkä lapsetkin... Ite en jaksais, oma mies ei onneks juo kuten en minäkään, ja oon siitä onnellinen... Oon nähny niin monta viinan rikkomaa parisuhdetta, että en alkais tulevaisuutta suunnilttelemaan juovan miehen kanssa... Mutta jos katsot jaksavasi, niin onnea teille! :)