Onks huomenna työpäivä

Lainsuojaton on aika korrekti termi, enemmänkin sossupummi tai työnvieroksuja on tätä päivää. Ainakin jos lukee Facessa uutisten kommentteja, vauvapalstaa, tätä palstaa jne. 😅 Eikä esimerkiksi ihmisen terveydentilalla ole aina mitään merkitystä saako tollasen leiman otsaansa 🙄 Nyt on vielä aika ja vointi sellainen, että pieni voimien kerääminen ja huilaaminen on paikallaan kohdallani, mutta ai että mä odotan sitä kun palstastalkkerit, ääri-keskiluokkaiset oikean elämän tutut sekä uteliaat naapurit näkevät kesämmällä, että asiakkaiden autoja näkyy pihalla ja ilmoitukset ovat aktiivisia. Takuuvarmasti liikkuu ihmisten mielessä jos mitä putkea, psykoosia, konkurssia, muuttoon valmistautumista, "äidin perinnöllä" elelyä jne. Ja vielä kun tuohon saisi ne El Plan paperit, mutta jos ei, niin sitten vaan reippaasti jälleen hakemaan koulutustani vastaavaa työtä, josta on kokemusta 12 vuoden takaa 2kk verran. Sama se mulle on, jos työllistän osaltani turhaan te-palveluita ja tapa se on sekin kiertää kaikki typerät kurssit sun muut, änkemällä CV:hen omat diagnoosinsa 😂

Tänään ainakin täällä sataa, joten ei ole työpäivä edes nurkka- tai puuhommissa ja ne alkaa muutenkin vähitellen olla loppusuoralla tältä talvelta. Tai no voisin mä itseopiskella sivutyöni ammattiosaamista sen verran, että pelaan rallia ja ainahan siinä joka kerta jotain oppii, mitä voi hyödyntää vaikkapa Penetratorsin Racing-chapterin konsulttina kun kesällä osallistuvat varsinaisen alfa/macho kolmikon voimin Le Mansiin 😊😊😊😊

p234racing kirjoitti:

Lainsuojaton on aika korrekti termi, enemmänkin sossupummi tai työnvieroksuja on tätä päivää. Ainakin jos lukee Facessa uutisten kommentteja, vauvapalstaa, tätä palstaa jne. 😅 Eikä esimerkiksi ihmisen terveydentilalla ole aina mitään merkitystä saako tollasen leiman otsaansa 🙄 Nyt on vielä aika ja vointi sellainen, että pieni voimien kerääminen ja huilaaminen on paikallaan kohdallani, mutta ai että mä odotan sitä kun palstastalkkerit, ääri-keskiluokkaiset oikean elämän tutut sekä uteliaat naapurit näkevät kesämmällä, että asiakkaiden autoja näkyy pihalla ja ilmoitukset ovat aktiivisia. Takuuvarmasti liikkuu ihmisten mielessä jos mitä putkea, psykoosia, konkurssia, muuttoon valmistautumista, "äidin perinnöllä" elelyä jne. Ja vielä kun tuohon saisi ne El Plan paperit, mutta jos ei, niin sitten vaan reippaasti jälleen hakemaan koulutustani vastaavaa työtä, josta on kokemusta 12 vuoden takaa 2kk verran. Sama se mulle on, jos työllistän osaltani turhaan te-palveluita ja tapa se on sekin kiertää kaikki typerät kurssit sun muut, änkemällä CV:hen omat diagnoosinsa 😂

Tänään ainakin täällä sataa, joten ei ole työpäivä edes nurkka- tai puuhommissa ja ne alkaa muutenkin vähitellen olla loppusuoralla tältä talvelta. Tai no voisin mä itseopiskella sivutyöni ammattiosaamista sen verran, että pelaan rallia ja ainahan siinä joka kerta jotain oppii, mitä voi hyödyntää vaikkapa Penetratorsin Racing-chapterin konsulttina kun kesällä osallistuvat varsinaisen alfa/macho kolmikon voimin Le Mansiin 😊😊😊😊

Niin, kun olis edes sossun asiakas tai työnhakija niin voisi tuntea kuuluvansa johonkin. :)

Kun ei ole tavallaan mikään missään niin on lainsuojaton. Tsemiä sulle. 👍

HALiMONSTERi kirjoitti:

Niin, kun olis edes sossun asiakas tai työnhakija niin voisi tuntea kuuluvansa johonkin. :)

Kun ei ole tavallaan mikään missään niin on lainsuojaton. Tsemiä sulle. 👍

Taino olenhan mä kuntoutuja. Sairastaja. :)

HALiMONSTERi kirjoitti:

Taino olenhan mä kuntoutuja. Sairastaja. :)

Ammattisairas pysyvästi. Elinikäinen ammatti, kipukroonikko. Siitä ei saa palkkaa kyllä. Mutta kovasti saa näsöviisaita neuvoja kyllä. :D

HALiMONSTERi kirjoitti:

Niin, kun olis edes sossun asiakas tai työnhakija niin voisi tuntea kuuluvansa johonkin. :)

Kun ei ole tavallaan mikään missään niin on lainsuojaton. Tsemiä sulle. 👍

Joo, ja tarkalleen ottaen mäkään en ole ikinä ollut ns. sossun asiakas, eli toisin sanoen en ole saanut toimeentulotukea. Esim. soviteltu työmarkkinatuki on verotettavaa ansiotuloa, mutta eipä sitä eroa kaikki kommentoijat ymmärrä 🙄

Mä en sanoisi itseäni lainsuojattomaksi, mutta MC-kerhoon kuuluviin palstakawereihini kuten Bickyn ja Makeen toi ehkä sopii 😊😊😊
Itse kutsun itseäni joskus Yksinäiseksi Ratsastajaksi 😃 Sellanen Clint Eastwood leffojen tyylinen, hieman ulkopuolinen tyyppi, joka seuraa hullun ja villin maailman menoa kaikessa rauhassa hieman sivummasta, tekee omat päätelmänsä, verkostoituu tai tekee yhteistyötä tilanteiden mukaan, mutta ei ole välttämättä koviten äänessä tai pönkitä näennäistä asemaansa jne. Joskus olen viitannut myös Nuuskamuikkuseen joka osaa yleensä ajatella omilla aivoillaan, ei roiku muumiperheen seurassa jatkuvasti, vaikuttaa tyytyväiseltä askeettiseen elämäänsä, ja tulee selvästikin hyvin toimeen kaverina eri ikäisten ja sukupuolisten hahmojen kanssa 😃

No mulla on toki toi yrittäjyys osa identiteettiäni ja elämäntyötäni, mutta kun toiminimi käytännössä henkilöityy vain yhteen ihmiseen, niin en mäkään koe kuuluvani varsinaisesti mihinkään kunnon viiteryhmään, ja myös ns. yhteiskuntaluokka on kohdallani varmaan hyvin vaikeasti määriteltävissä 🙄 Liian amis, pienituloinen, ongelmainen ja käytökseltään vähän "loose cannon" nykyaikaiseen keskiluokkaan tai maaseudun muottiin, mutta toisaalta kai vähän liiankin fiksu ja velaton omistusasuja/yrittäjä kunnon elämäm koululaiseksi ja liian flegmaattinen/pragmaattinen omia autoja kohtaan päästäkseen osaksi bensalenkkariporukoita 😅

Samoin tsemppiä sulle asioihin 👍
Kevättä kohti 😎👊

HALiMONSTERi kirjoitti:

Ammattisairas pysyvästi. Elinikäinen ammatti, kipukroonikko. Siitä ei saa palkkaa kyllä. Mutta kovasti saa näsöviisaita neuvoja kyllä. :D

Kroonista kipua mulla ei koskaan ole ollut missään muodossa, mutta voin kuvitella että se saattaa aiheuttaa ihan yhtä lailla hämmennystä ja monesti paheksuntaakin, jos muuten normaalin oloinen ihminen on työkyvytön tai alentuneesti työkykyinen. Mäkin kun olen omasta mielestäni, ja monien naisten sanomana mielestäni ihan komea mies parhaassa iässä, mutta kun kaikki psyykkiset ongelmat ei välttämättä näy ulospäin tai käy ilmi lyhyemmässä kanssakäymisessä, niin se valitettavasti pistää joitain ihmisiä kyseenalaistamaan toisen motiiveja.

Viime kesänä vointini ollessa huonoimmillaan, sanoin lääkärille itkien, että niin hävettävältä kun se tuntuukin, niin olin jossain vaiheessa salaa kateellinen täysin sokealle asiakkaalleni/kaverilleni, kun hänellä on joku selkeä syy miksi ihmiset näkevät ettei toinen kykene kokopäivätyöhön, ja kaikki pikkuasiatkin nähdään onnistumisina. No en mä tietenkään tilanteitamme vaihtaisi päittäin, mutta kuvastaa hyvin vointiani ja ajatuksiani huonommissa vaiheissa. Silti pahimpia väliintippujia mielestäni ovat fyysisesti terveennäköiset ihmiset, joilla on kipuja tai mt-ongelmia, jotka ovat subjektiivisia kokemuksia eikä esimerkiksi verikokeilla todennettavissa.

Ja niinhän se menee, että yleensä eniten neuvoja tulee ihmisiltä jotka eivät ole itse koskaan kokeneet tilanteita, sairauksia, käytäntöjä, muiden asenteita, pienentyneitä tuloja jne. 😅 Tuskinpa kovinkaan moni avoimesti puhuu vaikkapa sijoitusten tai osakkeiden sulamisesta Venäjän aloittaman hyökkäyssodan seurauksena, mutta samalla logiikalla niihin voisi todeta että "oma vika". Ja että nyt vain niskasta kiinni ja lenkille, niin alkaa se sijoittaminenkin taas sujua ja onnistua viikon-parin jälkeen 😊👍☕

p234racing kirjoitti:

Kroonista kipua mulla ei koskaan ole ollut missään muodossa, mutta voin kuvitella että se saattaa aiheuttaa ihan yhtä lailla hämmennystä ja monesti paheksuntaakin, jos muuten normaalin oloinen ihminen on työkyvytön tai alentuneesti työkykyinen. Mäkin kun olen omasta mielestäni, ja monien naisten sanomana mielestäni ihan komea mies parhaassa iässä, mutta kun kaikki psyykkiset ongelmat ei välttämättä näy ulospäin tai käy ilmi lyhyemmässä kanssakäymisessä, niin se valitettavasti pistää joitain ihmisiä kyseenalaistamaan toisen motiiveja.

Viime kesänä vointini ollessa huonoimmillaan, sanoin lääkärille itkien, että niin hävettävältä kun se tuntuukin, niin olin jossain vaiheessa salaa kateellinen täysin sokealle asiakkaalleni/kaverilleni, kun hänellä on joku selkeä syy miksi ihmiset näkevät ettei toinen kykene kokopäivätyöhön, ja kaikki pikkuasiatkin nähdään onnistumisina. No en mä tietenkään tilanteitamme vaihtaisi päittäin, mutta kuvastaa hyvin vointiani ja ajatuksiani huonommissa vaiheissa. Silti pahimpia väliintippujia mielestäni ovat fyysisesti terveennäköiset ihmiset, joilla on kipuja tai mt-ongelmia, jotka ovat subjektiivisia kokemuksia eikä esimerkiksi verikokeilla todennettavissa.

Ja niinhän se menee, että yleensä eniten neuvoja tulee ihmisiltä jotka eivät ole itse koskaan kokeneet tilanteita, sairauksia, käytäntöjä, muiden asenteita, pienentyneitä tuloja jne. 😅 Tuskinpa kovinkaan moni avoimesti puhuu vaikkapa sijoitusten tai osakkeiden sulamisesta Venäjän aloittaman hyökkäyssodan seurauksena, mutta samalla logiikalla niihin voisi todeta että "oma vika". Ja että nyt vain niskasta kiinni ja lenkille, niin alkaa se sijoittaminenkin taas sujua ja onnistua viikon-parin jälkeen 😊👍☕

Joo kyllä, kun sairaudet ei näy päällepäin niitä kritisoidaan. Mutta jos olisi USB kaapeli jonka voisi kytkeä itsestä toiseen ja siirtä kaikki kivut yms. oireet, olotilan toiseen, niin menis moni turpa tukkoon aika hätäseen. :)

Just olin itsekin lenkillä. Muksut kävelen monena päivänä kouluun ja kotiin. Samalla saan itseni liikkeelle. Kannattaa liikkua kun pystyy. Itse en aina kivuiltani pysty.

Jos on jalat kipeet kuin ois naulat läpi jalkapohjien niin kettumainen kävellä. Tai pää särkee niskasta ja huippaa kun kävelee. Silloin jää huhkiminen väliin, eikä auta edes saarna.

Eiköhän me selvitä? :)

HALiMONSTERi kirjoitti:

Joo kyllä, kun sairaudet ei näy päällepäin niitä kritisoidaan. Mutta jos olisi USB kaapeli jonka voisi kytkeä itsestä toiseen ja siirtä kaikki kivut yms. oireet, olotilan toiseen, niin menis moni turpa tukkoon aika hätäseen. :)

Just olin itsekin lenkillä. Muksut kävelen monena päivänä kouluun ja kotiin. Samalla saan itseni liikkeelle. Kannattaa liikkua kun pystyy. Itse en aina kivuiltani pysty.

Jos on jalat kipeet kuin ois naulat läpi jalkapohjien niin kettumainen kävellä. Tai pää särkee niskasta ja huippaa kun kävelee. Silloin jää huhkiminen väliin, eikä auta edes saarna.

Eiköhän me selvitä? :)

Tiedä vaikka tulevaisuudessa teknologia mahdollistaisikin tuollaisen 🤯 Olisi kieltämättä kätevää, jos lääkäri pääsisi hetkeksi "toisen pään sisään" tai kokemaan kipuja, ja siten tekemään arvionsa työkyvystä ja lääkkeistä sen perusteella.

Silloin kun mulla oli Ketipinor lääke käytössä huhtikuusta marraskuuhun 2016, niin se depot yötä vasten nyt vielä menetteli, mutta ainakin krapuloita pahensi merkittävästi eikä varmaan tehnyt hyvää jo silloinkaan juoda riskirajojen tuntumassa. Mutta se tarvittava nopeavaikutteinen pilleri oli sellainen, että olin kerta kaikkiaan sänkypotilas, vaikka ei ollut kolmiolääke niin ei mitään asiaa rattiin, työjutut sakkasi, kerran meinasin tukehtua veteen kun suu kuivui ja nielemisrefleksi ei toiminut kunnolla, sain krampin jolla kaaduin komeasti keinutuolilla taaksepäin nurin satuttamatta itseäni onneksi enempää jne. 😬 Joskus sanoinkin jollekin lääkärille, että kokeile itse sitä kotona mahdollisimman lähellä sänkyä tai sohvaa, kun kuvailin sen haittavaikutuksia ja neuvottelin itselleni Rivatrilin, Temestan ja Lyrican. Sittemmin Ketipinor on merkitty ihan kriittiseksi riskitiedoksi potilastietoihini.

Vähän vaikea asettua suoraan kipupotilaan asemaan, ja varmasti usein se heijastuu jotenkin myös mielenterveyteen. Eli monella voi olla tavallaan kaksikin ongelmaa, eli primäärinen ongelma eli kipu, ja sekundäärinen ongelma eli ketutus - miten se sitten virallisesti diagnosoidaankaan. Ja sama toisinpäin, että moni esim. masennusta sairastava saattaa laiminlyödä sen verran liikuntaa, jolloin alkaa tulla myös fyysisiä vaivoja lisäksi. Itsellä meni viime kesänä pari-kolme viikkoa käytännössä sängyssä Areenan parissa, ja tabletilla palstaillessa. Huomasin lopulta itsekin, että jalat alkoivat jotenkin särkemään, ja sittemmin aloin vapaapäivinä tarkoituksella pyöräillä joka päivä jonkun pienen lenkin, ja valitettavasti käytin sitä ekaa saikkuani sittemmin myös romuautojen purkamiseen joka sinänsä on kyllä varsin tehokasta ja monipuolista hyötyliikuntaa. Nyt talvella nuo puuhommat ovat vastaavanlaista hyötyliikuntaa, ja samalla tavallaan rentouttavaakin mielelle, ainakin autoihin verrattuna.

Samoin korona-aikana varmasti moni kaupungissa asuva, tai liikuntansa pääosin ohjatuissa ympyröissä harrastava, saattoi huomaamattaan rapauttaa kuntoaan, ja valitettavasti se tulee olemaan yksi osa koronanjälkeistä hoitovelkaa. 😕

p234racing kirjoitti:

Tiedä vaikka tulevaisuudessa teknologia mahdollistaisikin tuollaisen 🤯 Olisi kieltämättä kätevää, jos lääkäri pääsisi hetkeksi "toisen pään sisään" tai kokemaan kipuja, ja siten tekemään arvionsa työkyvystä ja lääkkeistä sen perusteella.

Silloin kun mulla oli Ketipinor lääke käytössä huhtikuusta marraskuuhun 2016, niin se depot yötä vasten nyt vielä menetteli, mutta ainakin krapuloita pahensi merkittävästi eikä varmaan tehnyt hyvää jo silloinkaan juoda riskirajojen tuntumassa. Mutta se tarvittava nopeavaikutteinen pilleri oli sellainen, että olin kerta kaikkiaan sänkypotilas, vaikka ei ollut kolmiolääke niin ei mitään asiaa rattiin, työjutut sakkasi, kerran meinasin tukehtua veteen kun suu kuivui ja nielemisrefleksi ei toiminut kunnolla, sain krampin jolla kaaduin komeasti keinutuolilla taaksepäin nurin satuttamatta itseäni onneksi enempää jne. 😬 Joskus sanoinkin jollekin lääkärille, että kokeile itse sitä kotona mahdollisimman lähellä sänkyä tai sohvaa, kun kuvailin sen haittavaikutuksia ja neuvottelin itselleni Rivatrilin, Temestan ja Lyrican. Sittemmin Ketipinor on merkitty ihan kriittiseksi riskitiedoksi potilastietoihini.

Vähän vaikea asettua suoraan kipupotilaan asemaan, ja varmasti usein se heijastuu jotenkin myös mielenterveyteen. Eli monella voi olla tavallaan kaksikin ongelmaa, eli primäärinen ongelma eli kipu, ja sekundäärinen ongelma eli ketutus - miten se sitten virallisesti diagnosoidaankaan. Ja sama toisinpäin, että moni esim. masennusta sairastava saattaa laiminlyödä sen verran liikuntaa, jolloin alkaa tulla myös fyysisiä vaivoja lisäksi. Itsellä meni viime kesänä pari-kolme viikkoa käytännössä sängyssä Areenan parissa, ja tabletilla palstaillessa. Huomasin lopulta itsekin, että jalat alkoivat jotenkin särkemään, ja sittemmin aloin vapaapäivinä tarkoituksella pyöräillä joka päivä jonkun pienen lenkin, ja valitettavasti käytin sitä ekaa saikkuani sittemmin myös romuautojen purkamiseen joka sinänsä on kyllä varsin tehokasta ja monipuolista hyötyliikuntaa. Nyt talvella nuo puuhommat ovat vastaavanlaista hyötyliikuntaa, ja samalla tavallaan rentouttavaakin mielelle, ainakin autoihin verrattuna.

Samoin korona-aikana varmasti moni kaupungissa asuva, tai liikuntansa pääosin ohjatuissa ympyröissä harrastava, saattoi huomaamattaan rapauttaa kuntoaan, ja valitettavasti se tulee olemaan yksi osa koronanjälkeistä hoitovelkaa. 😕

Hyviä oivalluksia. :)

Lääkkeet osaa olla aika elämää haittaavia, vaikka hyötyä niistä haetaan. Se on kyllä mahdoton lääke käyttää tuollanen, jonka takia pitäisi vaan maata punkassa!

Onneksi löytyi muuta tilalle.

Kyllähän fyysinen oire vaikuttaa henkiseen puoleen ja toisin päin myös. Mä perus positiivinen tyyppi ihan syntyjään ja en masennukseen herkkä paitsi kun tarpeeksi tulee kipeeksi, niin alkaa arki vaikeutuu ja olotila muutenkin sakkaa.

En mä olis tänne ikään asti elossa selvinny mun kivuilla ja sairauksilla, jos olisin hirmu herkkä vaipumaan synkkyyteen ja alakuloon. Se ihan fakta homma.

Olisin jo maannu raatona vuosia sitten.. Sitä koetun kivun ja tuskan määrää voi verrata vuosien yliopistoon kipu yliopistossa, jossa maksimaalinen kiputaakka on tavoite jotta valmistuu. Se on käyty.

En halua liioitella, mutta on selvää että moni ei kestäisi pitkään mun nahoissani tekemättä itsaria tai jotain muuta radikaalia. En oo ylpee muusta kun kyvystäni kestää helvettiä suht täyspäisenä ja kiusaamatta muita siitä.

Joo, korona on monelle koettelumus. Monessa mielessä. Erakkona en ole siitäkään kärsinyt mitenkään.

HALiMONSTERi kirjoitti:

Hyviä oivalluksia. :)

Lääkkeet osaa olla aika elämää haittaavia, vaikka hyötyä niistä haetaan. Se on kyllä mahdoton lääke käyttää tuollanen, jonka takia pitäisi vaan maata punkassa!

Onneksi löytyi muuta tilalle.

Kyllähän fyysinen oire vaikuttaa henkiseen puoleen ja toisin päin myös. Mä perus positiivinen tyyppi ihan syntyjään ja en masennukseen herkkä paitsi kun tarpeeksi tulee kipeeksi, niin alkaa arki vaikeutuu ja olotila muutenkin sakkaa.

En mä olis tänne ikään asti elossa selvinny mun kivuilla ja sairauksilla, jos olisin hirmu herkkä vaipumaan synkkyyteen ja alakuloon. Se ihan fakta homma.

Olisin jo maannu raatona vuosia sitten.. Sitä koetun kivun ja tuskan määrää voi verrata vuosien yliopistoon kipu yliopistossa, jossa maksimaalinen kiputaakka on tavoite jotta valmistuu. Se on käyty.

En halua liioitella, mutta on selvää että moni ei kestäisi pitkään mun nahoissani tekemättä itsaria tai jotain muuta radikaalia. En oo ylpee muusta kun kyvystäni kestää helvettiä suht täyspäisenä ja kiusaamatta muita siitä.

Joo, korona on monelle koettelumus. Monessa mielessä. Erakkona en ole siitäkään kärsinyt mitenkään.

Juu ja ne lääkkeet on niin tapauskohtaisia, ja kuten olen joskus maininnutkin palstalla että suomalainen kirjoittaa nettiin lähestulkoon pelkästään haitoista, eikä koskaan hyvistä kokemuksista paitsi jonnekin Päihdelinkkiin, joka taas muovaa satunnaisten googlettajien mielikuvia entisestään 😅 Jotkut kaatuilee jostain 75mg Lyricoista, mutta mä syön 600mg päivässä lähtökohtaisesti, eikä se vaikuta mitenkään motoriikkaani tai skarppiuteen, päinvastoin hieman vain piristää. Ne tasapaino-ongelmat tulee kehiin sitten, jos vetää tyhjään mahaan kerralla joku 900-1200mg kahvin kera, mutta ei tollasta tietenkään voi tavaksi ottaa normaaleina arkipäivinä.

Samaten noi paljon demonisoidut bentsot ovat olleet samalla annostuksella kuutisen vuotta, auttavat paniikkihäiriön kaikkiin ulkoisiin ärsykkeisiin kuten valoon ja meluun, ja niin ikään eivät väsytä tai tee mitenkään tokkuraiseksi kuten joitain ihmisiä. Voi olla että ei-neurotyypillisen ihmisen (asperger) aivot reagoi niihin jotenkin eri tavalla, kuin valtaosalla ihmisistä. 🙄 Eikä niistä tule millään tavalla hauskakaan olo, joten ei niitä huvikseen tule napsittua, mutta tarpeeseen kylläkin eli siihen mihin on määrätty.

Roa-kuurin olisi pitänyt viedä mut suunnilleen hautaan 18-vuotiaana, mutta siinä mä ajelin karting-kisoja pienten raajakipujen kanssa ja käytin huulirasvaa tiuhaan tahtiin. Puolen vuoden kuuri, ja yli neljän vuoden kärsimys kerralla hoidettu. 👌

Siitä ei ole omakohtaisia kokemuksia, miten kipulääkkeitä määrätään, mutta jotenkin sellainen karrikoitu mielikuva itsellä että joko jätetään kylmästi ilman, taikka sitten syötetään vuosikausia jotain Panacodia tai muuta yhtä terveellistä ilman kunnollisia väliarvioita tai kuntoutuksia 🙄

Itsetuhoisia ajatuksia mulla ei juuri koskaan ole ollut, vaikkakin vaikeaa ahdistusta monesti kylläkin. Mä olen pohjimmiltani jotenkin sellainen, että luotan putoavani aina jaloilleni kuin kissa 😹 Ja vaikka ihan selväjärkinen ja pohjimmiltani suht rauhallinen tyyppi olenkin, niin välillä vedän ns. hullun miehen taktiikalla asioita. 😁 Liittyy ammattilaisten kanssa asiointiin, avunsaantiin hommiin liittyen, muuhun lokkeiluun jne. Yleensä tulee alkuun kerrottua mt-ongelmista painottaen surullisimpiin juttuihin, välillä jotain vähän erikoisia heittoja vaikkapa rokotteista tai Venäjästä, aiheen vaihtaminen johonkin järkipuheeseen, surullisempien juttujen kertominen, aika paljon pyytäminen, ja lopuksi saa sen mitä on alunperin halunnutkin 🤣 Kuka lääkäri jotain 2mg Xanoreita määrää, mutta jos sain 0,5mg Rivoja max. 4 päivässä niin ei hullumpi sekään, ja kylkeen Temesta erittäin tiukalla iteroidulla reseptillä. Eikä kukaan mua nyt pelkää, eikä siihen ole mitään syytäkään, mutta uskon monen ajatelleen jotenkin että "pysyypähän poissa pahanteosta" tai ovat olleet äitivainaan kanssa sen verran läheisiä, että saattavat kokea jopa jonkinlaista velvollisuudentunnetta jeesiä mua 🙄 Ja tavoitteet mulla on usein sellaista taivaanrannan maalailua, ja joskus ne jopa toteutuu, mutta täysin ymmärrettävästi ihmisten aika, kiinnostus ja velvollisuus on rajallista, jolloin tärkein asia saadaan kuitenkin hoidettua ja lopuksi voin todeta että pystyn mä kyllä itse tekemään tän loppuun asti, kiitti hei valtavasti tähän mennessä 😁

Jokaisella on omanlaisensa tapa selviytyä asioista eteenpäin, ja toki myös koetut asiat elämän varrella muovaa väistämättä sitä, miten ihminen ajattelee ja toimii, mistä asioista saa voimaa jne. Ilkeäksi tai pahantahtoiseksi ihmiseksi en tunnustaudu, mutta valitettavasti jotenkin sellainen nollasummapeli-ajattelu on syvällä päässäni, vaikka olen koittanut siitä opetella eroon 🙄 Mä jotenkin koen tällä hetkellä, että mun asemassa ei ihan kauheasti ole hävittävää, jos kehtaa kysyä ihmisiltä jeesiä tai ehdottaa lääkäreille jotain. Äitini poismenon jälkeinen aika sen on osoittanut, kuinka vähän ihmisiä kiinnostaa tämän talon asiat. Tollaset avunpyynnöt yms. samalla ikäänkuin punnitsee ystävyyden, ja sen että näkevätkö ihmiset mua millään lailla vakavasti tilan isäntänä, vai kulminoituiko kaikki aina vain äitini ympärille.

p234racing kirjoitti:

Juu ja ne lääkkeet on niin tapauskohtaisia, ja kuten olen joskus maininnutkin palstalla että suomalainen kirjoittaa nettiin lähestulkoon pelkästään haitoista, eikä koskaan hyvistä kokemuksista paitsi jonnekin Päihdelinkkiin, joka taas muovaa satunnaisten googlettajien mielikuvia entisestään 😅 Jotkut kaatuilee jostain 75mg Lyricoista, mutta mä syön 600mg päivässä lähtökohtaisesti, eikä se vaikuta mitenkään motoriikkaani tai skarppiuteen, päinvastoin hieman vain piristää. Ne tasapaino-ongelmat tulee kehiin sitten, jos vetää tyhjään mahaan kerralla joku 900-1200mg kahvin kera, mutta ei tollasta tietenkään voi tavaksi ottaa normaaleina arkipäivinä.

Samaten noi paljon demonisoidut bentsot ovat olleet samalla annostuksella kuutisen vuotta, auttavat paniikkihäiriön kaikkiin ulkoisiin ärsykkeisiin kuten valoon ja meluun, ja niin ikään eivät väsytä tai tee mitenkään tokkuraiseksi kuten joitain ihmisiä. Voi olla että ei-neurotyypillisen ihmisen (asperger) aivot reagoi niihin jotenkin eri tavalla, kuin valtaosalla ihmisistä. 🙄 Eikä niistä tule millään tavalla hauskakaan olo, joten ei niitä huvikseen tule napsittua, mutta tarpeeseen kylläkin eli siihen mihin on määrätty.

Roa-kuurin olisi pitänyt viedä mut suunnilleen hautaan 18-vuotiaana, mutta siinä mä ajelin karting-kisoja pienten raajakipujen kanssa ja käytin huulirasvaa tiuhaan tahtiin. Puolen vuoden kuuri, ja yli neljän vuoden kärsimys kerralla hoidettu. 👌

Siitä ei ole omakohtaisia kokemuksia, miten kipulääkkeitä määrätään, mutta jotenkin sellainen karrikoitu mielikuva itsellä että joko jätetään kylmästi ilman, taikka sitten syötetään vuosikausia jotain Panacodia tai muuta yhtä terveellistä ilman kunnollisia väliarvioita tai kuntoutuksia 🙄

Itsetuhoisia ajatuksia mulla ei juuri koskaan ole ollut, vaikkakin vaikeaa ahdistusta monesti kylläkin. Mä olen pohjimmiltani jotenkin sellainen, että luotan putoavani aina jaloilleni kuin kissa 😹 Ja vaikka ihan selväjärkinen ja pohjimmiltani suht rauhallinen tyyppi olenkin, niin välillä vedän ns. hullun miehen taktiikalla asioita. 😁 Liittyy ammattilaisten kanssa asiointiin, avunsaantiin hommiin liittyen, muuhun lokkeiluun jne. Yleensä tulee alkuun kerrottua mt-ongelmista painottaen surullisimpiin juttuihin, välillä jotain vähän erikoisia heittoja vaikkapa rokotteista tai Venäjästä, aiheen vaihtaminen johonkin järkipuheeseen, surullisempien juttujen kertominen, aika paljon pyytäminen, ja lopuksi saa sen mitä on alunperin halunnutkin 🤣 Kuka lääkäri jotain 2mg Xanoreita määrää, mutta jos sain 0,5mg Rivoja max. 4 päivässä niin ei hullumpi sekään, ja kylkeen Temesta erittäin tiukalla iteroidulla reseptillä. Eikä kukaan mua nyt pelkää, eikä siihen ole mitään syytäkään, mutta uskon monen ajatelleen jotenkin että "pysyypähän poissa pahanteosta" tai ovat olleet äitivainaan kanssa sen verran läheisiä, että saattavat kokea jopa jonkinlaista velvollisuudentunnetta jeesiä mua 🙄 Ja tavoitteet mulla on usein sellaista taivaanrannan maalailua, ja joskus ne jopa toteutuu, mutta täysin ymmärrettävästi ihmisten aika, kiinnostus ja velvollisuus on rajallista, jolloin tärkein asia saadaan kuitenkin hoidettua ja lopuksi voin todeta että pystyn mä kyllä itse tekemään tän loppuun asti, kiitti hei valtavasti tähän mennessä 😁

Jokaisella on omanlaisensa tapa selviytyä asioista eteenpäin, ja toki myös koetut asiat elämän varrella muovaa väistämättä sitä, miten ihminen ajattelee ja toimii, mistä asioista saa voimaa jne. Ilkeäksi tai pahantahtoiseksi ihmiseksi en tunnustaudu, mutta valitettavasti jotenkin sellainen nollasummapeli-ajattelu on syvällä päässäni, vaikka olen koittanut siitä opetella eroon 🙄 Mä jotenkin koen tällä hetkellä, että mun asemassa ei ihan kauheasti ole hävittävää, jos kehtaa kysyä ihmisiltä jeesiä tai ehdottaa lääkäreille jotain. Äitini poismenon jälkeinen aika sen on osoittanut, kuinka vähän ihmisiä kiinnostaa tämän talon asiat. Tollaset avunpyynnöt yms. samalla ikäänkuin punnitsee ystävyyden, ja sen että näkevätkö ihmiset mua millään lailla vakavasti tilan isäntänä, vai kulminoituiko kaikki aina vain äitini ympärille.

Ja miksi kirjoitin tähän sävyyn, niin ääriesimerkki oli sellainen kun äitini joutui ekaan aivoleikkaukseen kesällä 2015 jolloin olin 23. Niin eräs tuttava rouva kysyi äidiltä puhelimessa että "missä Anssi sillä aikaa on?" 🤦‍♂️ Eli tollanen on ollut äärimmillään ihmisten kuva musta.

Ja puhelimessa kaikki oli aina niin hyvin ja Anssi reipas poika. Mutta mitäpä äiti sitä tiesi, että puuvaja häämöttää tyhjyyttään, ei päässyt rollaattorilla katsomaan, yksin en pystynyt kaatamaan sähkösahalla isoja puita, apua ei saanut pyytää jne.
Saunassa hanat ja putket paskana, mutta Anssi oli niin kiltti ja reipas poika kun kuskasi Fiestallaan läheisen kuntosalin suihkuun esteettömästi eläkeläisrannekkeella, ja talviaikaan kävi joku kaupungin pikkubussi hakemaan kaupunginosan mummot saunaan.
Tai "kyllä meillä tilaa riittää, Anssi tulee tänään peräkärryllä hakemaan sen ja sen ja käsken sen ostaa jonkun pressun matkalla ettei pölynny".

Perkele. Siinä on totuus lävähtänyt monen liljalaaksontimpan ja pääskyvuorenjorman naamalle, kun ovat nähneet nurkkani ja tiedostaneet rajallisen osaamisen tietyissä korjaustöissä, sekä pitäneet mua edes sen kerran tolkun ihmisenä kun olen sanonut etten ole uskaltanut yksin kaataa isoja puita lähellä sähkölinjoja.

p234racing kirjoitti:

Ja miksi kirjoitin tähän sävyyn, niin ääriesimerkki oli sellainen kun äitini joutui ekaan aivoleikkaukseen kesällä 2015 jolloin olin 23. Niin eräs tuttava rouva kysyi äidiltä puhelimessa että "missä Anssi sillä aikaa on?" 🤦‍♂️ Eli tollanen on ollut äärimmillään ihmisten kuva musta.

Ja puhelimessa kaikki oli aina niin hyvin ja Anssi reipas poika. Mutta mitäpä äiti sitä tiesi, että puuvaja häämöttää tyhjyyttään, ei päässyt rollaattorilla katsomaan, yksin en pystynyt kaatamaan sähkösahalla isoja puita, apua ei saanut pyytää jne.
Saunassa hanat ja putket paskana, mutta Anssi oli niin kiltti ja reipas poika kun kuskasi Fiestallaan läheisen kuntosalin suihkuun esteettömästi eläkeläisrannekkeella, ja talviaikaan kävi joku kaupungin pikkubussi hakemaan kaupunginosan mummot saunaan.
Tai "kyllä meillä tilaa riittää, Anssi tulee tänään peräkärryllä hakemaan sen ja sen ja käsken sen ostaa jonkun pressun matkalla ettei pölynny".

Perkele. Siinä on totuus lävähtänyt monen liljalaaksontimpan ja pääskyvuorenjorman naamalle, kun ovat nähneet nurkkani ja tiedostaneet rajallisen osaamisen tietyissä korjaustöissä, sekä pitäneet mua edes sen kerran tolkun ihmisenä kun olen sanonut etten ole uskaltanut yksin kaataa isoja puita lähellä sähkölinjoja.

En eilen illalla pahemmin kirjoitellut palstalle, mutta aina välillä kirjauduin sisään. Aloin itsekin melkeinpä nauramaan tänä aamuna, että oli ilmeisesti aika painavaa tekstiä kun sai trollit hiljaiseksi ja muutkin varmaan vähän mietteliääksi 😂 Hyvin harvoin mun tulee kiroiltua palstalla, se on ihan tietoinen juttu, mutta näköjään jopa spontaanisti kirjoitettuna toi perisuomalainen sana kaikuu tietynlaista painoarvoa, varsinkin kun sitä ei käytä jatkuvasti ja aiheuta sille "inflaatiota".

No suuri osa tekstistäni oli taas tollasta Alonso-tyylistä omakehua, ja vaikka itse sanonkin, niin on siinä vain jotain komiaa kun suomalainen mies pudottaa prkle-pommin yksittäisenä lauseena tai tokaisuna 😂

Noin muuten olen kyllä paremmalla tuulella kuin eilen aamupäivällä, ja joskus tekee ihan hyvääkin kirjoittaa ilman sen suurempia suodattimia tai takertuen joihinkin numeroihin ja lukuihin 20 vuoden takaa. Niin paljon kun ne vanhat raha-asiat ovat ahdistusta aiheuttaneetkin ja kaivelleetkin, niin kyllä varmaan ihan yhtä paljon, ellei enemmänkin myös se tavallinen arki ja korttitalon pystyssä piteleminen ovat syöneet miestä. Ja juurikin toi, että ottavatko ihmiset mua millään lailla vakavasti otettavana isäntänä vai olenko mä vielä 50 vuoden päästäkin se "Marjan" poika 🙄

Se on eri asia saada hyvää asiakaspalautetta työstä, kun siinä kuitenkin ollaan ihmisten kanssa aika pinnallisesti tekemisissä ja raha/palikka vaihtaa omistajaa. Vielä kun saisi joskus jonkinlaista kannustusta tai tunnustusta siitä mitä olen kotona tai tilan viitekehyksessä tehnyt, mutta alkaa siinäkin olla jo se, että yhä harvempi enää edes muistaa isovanhempiani tai tietävät että tämä on ollut joskus isompikin tila eikä vain outo kummitustalo tien varrella. Tai ketkä ovat ton alamäen nähneet, niin tuskin siinä absoluuttisessa mittakaavassa kenelläkään tulee mieleenkään taputtaa olalle jos olen pingottanut puuvajan pullistuneen seinän lankuilla, vesivanerilevyillä ja täkkipulteilla tiukemmaksi 😂 Tai jos kuskaan autoni tavaratilassa puuhalkoja ja samaan aikaan tiellä menee naapurin metsää kaatanut metsäkone, niin onhan se tilanne kieltämättä vähän kuin jostain Kummelin työkoneiden arvonta -sketsistä 🙄

Lääke on otettava etukäteen ettei tauti iske
Narskautin Korkin kossusta ja ehkä isen tulevan taudin, ellei se eskaloidu rapulaksi

Kyllähän rikosasioissa kannattaa ilmoitus tehdä jos näyttää siltä, että muu ei auta

Riippuu ihan sairauden laadusta, esimerkiksi persoonallisuushäiriö ei lie lähde päivän potemisella pois