Lapsi oli kauan kaivattu ja odotettu "ihme" syntyessään lähes vaihdevuosi-ikäiselle sisarelleni. Varsinkin vanhempamme sekosivat aivan täysin. Heistä tuli vihdoin ja viimein isovanhempia.
Lapselle on aina pitänyt ostaa kaikkea kallista & hienoa. Hän ei arvosta mitään ns. halpaa vaan narisee ja valittaa huonoista lahjoista. Sen seurauksena yhdellä mukulalla on suurperheen tavaravuori. Joka ainoalla kauppakäynillä tms. pitää ostaa lisää roinaa.
Lapsi manipuloi vanhempiaan ja "mummoa & pappaa" kitisemällä joka asiasta. Hänelle sallitaan paljon enemmän vapauksia mitä minulle ja sisarelleni aikoinaan. Pikku prinsessalle ei ikinä saa sanoa mitään eikä vahingossakaan komentaa vaan hän saa olla juuri niin kammottava kuin haluaa.
Minähän ei luonnollisesti tiedä mistään mitään, koska olen lapseton. Kaikki hienot lelut yms. mitä olin säilyttänyt vanhempieni luona (tilanpuutteen takia) on nyt kaivettu esiin ja annettu lellipennun rikottavaksi. Vaikka olen sanonut asiasta niin huudon/kiukuttelun jälkeen lapselle annetaan periksi.
Omalta isoäidiltäni saamani vanha satukirjakin piti sotkea tusseilla. Suutuin asiasta ja tivasin minkä takia lasta ei estetty? "Eihän pientä lasta voi komentaa ettei vaan tule paha mieli" oli vastaus.
Millainen tulevaisuus lasta odottaa? Eikö lapsen pitäisi oppia, että elämässä ei saa aina kaikkea ja joskus joutuu myös pettymään? Siitä tulee hänelle kova koulu, kun prinsessa joskus ymmärtää etteivät kaikki tanssi hänen pillinsä mukaan.
Lapselle on aina pitänyt ostaa kaikkea kallista & hienoa. Hän ei arvosta mitään ns. halpaa vaan narisee ja valittaa huonoista lahjoista. Sen seurauksena yhdellä mukulalla on suurperheen tavaravuori. Joka ainoalla kauppakäynillä tms. pitää ostaa lisää roinaa.
Lapsi manipuloi vanhempiaan ja "mummoa & pappaa" kitisemällä joka asiasta. Hänelle sallitaan paljon enemmän vapauksia mitä minulle ja sisarelleni aikoinaan. Pikku prinsessalle ei ikinä saa sanoa mitään eikä vahingossakaan komentaa vaan hän saa olla juuri niin kammottava kuin haluaa.
Minähän ei luonnollisesti tiedä mistään mitään, koska olen lapseton. Kaikki hienot lelut yms. mitä olin säilyttänyt vanhempieni luona (tilanpuutteen takia) on nyt kaivettu esiin ja annettu lellipennun rikottavaksi. Vaikka olen sanonut asiasta niin huudon/kiukuttelun jälkeen lapselle annetaan periksi.
Omalta isoäidiltäni saamani vanha satukirjakin piti sotkea tusseilla. Suutuin asiasta ja tivasin minkä takia lasta ei estetty? "Eihän pientä lasta voi komentaa ettei vaan tule paha mieli" oli vastaus.
Millainen tulevaisuus lasta odottaa? Eikö lapsen pitäisi oppia, että elämässä ei saa aina kaikkea ja joskus joutuu myös pettymään? Siitä tulee hänelle kova koulu, kun prinsessa joskus ymmärtää etteivät kaikki tanssi hänen pillinsä mukaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuosta lapsesta kasvaa aivan kauhea "ter-roristi" ja tulee kokemaan elämässään paljon vastoinkäymisiä kun ei ei ymmärrä ettei kaikki mene niinkuin HÄN haluaa. Toivottavasti edes koulussa oppii jotain, miten elämässä toimitaan...
Vanhempansa huolellisesti ja harkiten välttävät vastuutaan ohjaajina ja opastajina.
Niin heille kuin lapselle itsellenkin tulee hyvin, hyvin kallis maksu tuosta myöhemmin.