Kumppanini sanoo nähneensä ufon.

Ei asiasta kannata kiistellä. Mutta totuus on, ettei ulkoavaruudesta tullut yhtään signaalia maapallon eikä avaruussatelliittien radiovastaanottimiin. Tämä osoittaa, ettei yhtä kehittynyttä elämää kuin meillä ole lähiavaruudessa, ainakaan 70 valovuoden etäisyydellä maapallostamme (radioaallot etenevät valon nopeudella).

Kaikki maan ja taivaan välillä on mahdollista. Mikään ei ole mahdotonta. Tiedä se.

Niin. Kaikki on mahdollista. Mitä ja mihin kukakin sitten niistä kaikista maailmankaikkeuden mahdollisuuksista valitsee uskoa? Ja mihin jättää uskomatta?

Miten perustella se että mahdollinen ufokokemus on yhtään sen todempi asia, kuin se että joku sanoo parantaneensa sairauden kristillisen jumalan voiman avulla? Millä osoitat sen, ettei kaikista maailman mahdollisuuksista juuri jumalan kanavoima voima tehnyt sitä? Millä? Jos kerran kaikki on mahdollista.
Millä sitten taas osoitat sen että kokemasi voimaantuminen on osoitus laajemmasta universaalista tietoisuudesta, eikä vain psykologinen tapahtuma omassa pääkopassasi?

Olen itse ajatellut, että omat kokemukset ja ajatukset määrittelevät taipumuksia haluta uskoa tiettyihin asioihin. Ja samanlaisia kokemuksia kokeneet ihmiset kerääntyvät yhteen, ja vahvistavat toinen toisiensa ajatuksia ja uskomuksia. Puhutaan kaikukammio-efektistä. Ja kaikki säröäänet, jotka eivät tue omia uskomuksia, ne väitetään valheiksi ja pyrkimyksiksi manipuloida. Mahdollisesti ison propaganda-koneiston toimesta. Kaikki jotka eivät ole samaa mieltä, ovat tässä mielessä vastaan ja ryhmän ulkopuolisia.

Olen skeptikko ja varmaan ateisti, ja joku voisi vaikka väittää tylsäksi. En väitä, ettei valtavassa universumissa olisi muuta elämää kuin maapallolla, mutta olen sentään sen verran skeptinen, että ihan kaikkea en pureksimatta niele. Ja varsinkaan sellaisia asioita, jotka on mahdotonta tai hyvin vaikea todistaa. Varsinkaan henkilöiltä jotka väittävät olevansa profeettoja, ja ovat jääneet selkeästi jääneet kiinni tekaistuista jutuista. Profeetta voi sanoa, että on mahdollista että tämä ja tämä ennustus voi tapahtua, tai sitten jää tapahtumatta, ja siksi on aina ”oikeassa”.

Mutta toistan tässä selkeästi itsekin iänikuista jatkumoa. Väittelyä erilaisista mahdollisista tai mahdottomista totuuksista. Ehkä minua eniten tässä vaivaakin se, miksi toinen valitsee uskoa johonkin mahdollisuuteen, ja toinen ei? Ja miksi kummankaan tarvitsee olla oikeassa mistään asiasta?

Ne Billyn ufo-kuvat. Niihin en itse usko. Piste. Pitää nähdä omin silmin. Eikä riitä että näen taivaalla epämääräisesti liikkuvan kaukaisen kappaleen. Koska kaikkihan on mahdollista? Se voi myös olla silloin mitä tahansa.

On sulla fiksu kumppani:)

Jokainen varmaan toivoisi sitten viimeisellä henkäyksellä ilmenevän tai jonkun kertovan sen, että oliko usko turhaa vai ei. Mutta entäpä jos mitään ei lopulta tapahdukkaan ja on elänyt koko elämänsä harhoissa? Onko sillä merkitystä vaikka ei koskaan saisi tietääkkään?
Onko parempi ottaa riski ja uskoa, jos kuitenkin usko osoittautuu totuudeksi?
Itse en usko siihen että joku tai jokin meitä viisaampi tulisi meidät tai maapalloa lopulta pelastamaan, tai tuomaan mitä hienompia teknologioita.
Minä itse ajattelen, että en halua elää mahdollisissa harhoissa koko elämääni vain sen vuoksi että ”kaikki on mahdollista”.
Mutta jokuhan voisi tulla nyt kysymään, mistä tiedät ettet elä jo nyt harhoissa? Entä jos elänkin?
Tiedän, että voisin vaihtaa vaikka sata kertaa nimeni, ja silti elämä jatkuisi. Ei se ainakaan ole harhaa. Se on vain se nimi millä minua kutsutaan. Tiedän että yhteiskunta koostuu ihmisistä. Instituutioista. Laeista. Normeista. Eivät ne silti ole mitään kiveenhakattuja totuuksia. Tiedostan ne.

On liian myöhäistä, sillä UFOt ovat tulossa teille.

Naisesi on vankina.
Hän ei ole sinun naisesi mutta pian ulkopuolisen olion.

Kyllä näin on että ei pelkää taivaan lintukaan.. kun luottaa Jumalaan .Ei tarvii mitään seurakunnan titteleitä .Ei sellaisia ollut Jeesuksellakaan ja varmasti olisi niille taivaan tähdet näyttänyt. Kaikenmaailman uskonyhteisöille suorat sanat saonut. Siinä sitten mukamas olisitte ylitse muiden muille saarnaamaan kun ette itsekkään sanomaanne usko.