Mistä tietää, että pitkä suhde on ohi?. Avioliittoa takana pitkä pätkä. 1995 naimisiin. Lähes 27 vuotta. Nyt ei enää mitään jäljellä, mies tähyilee muualle. Ei enää välitä, muut kiikarissa. Työkaveri laittaa sydän reaktioita silmänisku viesteineen ja tämä ei kuulemma ole mitään. Itsestä tämä on selvä viesti työkaverin läheisyyydestä.
Parisuhde ohi
Anonyymi
1386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eiköhän sen vähän niinku asianosaiset itte tiiä sydämessään?
Omalla kohdalla olen todennut, että melkein se niin menee, että siinä vaiheessa kun se epäilys siitä herää, on viimeinen hetki tehdä jotain, jos meinaa tehdä. Siinä vaiheessa kun sitä asiaa kysyy itseltään, käy päänsisäistä keskustelua siitä että voiko olla näin, niin peli on todennäköisesti jo menetetty.
Puhuuko se puolisosi sinulle enää, niinku oikeista asioista, tärkeistä asioista, yhteisistä asioista?
Rakkaus ei kestä ikuisesti ja se on vaan hyväksyttävä. Jätetty pelkää yksin jäämistä varsinkin jos ollut suht mukava elämä saman kumppanin kanssa pitkään.
Saa jotain sellaista mitä ei ole kotona saanut ....... herää todellisuuteen prinsessa.
Onneksi tuossa suhteessa vaimoni on ollut joustava. Keskustelua se aikanaan vaati.
Muussa tapauksessa 53 vuotisen liiton aikana aloituksen tilanne olisi tullut vastaan jo ainakin aloittajan vaiheessa.
Kiima heikkenee. Kiintymys kasvaa. Molemminpuolinen halu hoitaa yhteisiä, arkisia asioita ja niiden lisäksi tuottaa kumppanille mielihyvää, on tärkeää.
Se on selvää, että pitkä rakkaus usein laimenee, ja ihminen alkaa miettiä eroa. Niin monta tapausta tiedän. Usein se menee vielä niin, että eroajatus tulee vain toiselle osapuolelle, ja toisella se ei käy edes mielessä.
Parisuhteet ja rakkaudet joskus loppuu, ei sille mitään voi. Mutta sitä olen aina ihmetellyt, miksi suhteesta lähtijät muuttuvat usein häikäilemättömiksi julmureiksi, ja lähes aina eroon liittyy kolmas osapuoli. Miksei voi vain ystävällisesti erota, ilman että loukkaa toista salasuhteella, ts rakentelee uuden suhden oraalle valmiiksi.
Vai onko sitten kuitenkin niin, että se rakkaus ei sittenkään lopu sen takia että "joskus rakkaus vain loppuu". Vaan juurikin siksi, että sattuma on tuonut uuden ihmisen hollille, ja sitten sitä alkaa miettiä että mitäs jos, ja pikku hiljaa uusi alkaa tuntua paremmalta kuin vanha, vaikka vielä ei ole mitään tapahtunutkaan. Sitten oma pää alkaa löytää yhtäkkiä kaikkea negatiivista vanhasta, ja uusi alkaa tuntua sitäkin houkuttelevammalta. Ja siitä lähtee eroajatukset liikkeelle, ja yhtäkkiä alkaa tuntua että tässähän on monta vuotta riuduttu huonossa suhteessa. Tavallaan itsepetoksen tavoin. Että onko tässä syy, miksi ero on aika harvoin rehellinen ero ilman kommervenkkeja, vaan usein siihen liittyy jotain salaista ihastusta.
Olen kavereitteni erojuttuja kuunnellut, ja itsekin eronnut. Kaikissa on lopulta paljastunut, että kuitenkin niissä oli kolmas osapuoli vireillä, vaikkei aluksi muka ollutkaan. Ja hyvin usein vielä niin, että kaikki on viimeiseen asti oikein mahtavasti, facebookiin päivitellään ihania lomakuvia, puhutaan hienoista yhteisistä suunnitelmista, lomamökin ostamisesta, käydään kierroksilla että kaikki on loistavasti. Kunnes PAM, yhtäkkiä kaikki muuttuu kuin salamnsiskusta, kaikki on ohi, mitään ei voi enää pelastaa, maljakko on rikkoutunut, mitään ei saa ehjäksi, jne.
Hyvä merkki tulevasta erosta onkin juuri se, jos näkee jonkin tuttavan alkavan yhtäkkiä hehkuttamaan parisuhdettaan esim facebookissa. Sinne ilmestyy hienoja romanttisia kuvia, ikuisesti yhdessä forever, koko perhe lapsineen kuin jossain paratiisissa. Se on merkki siitä, että hehkuttaja yrittää todistella vielä viimeisen kerran itselleen että kaikki on hyvin enkä halua lähteä pois. Todellisuudessa päässä jäytää ajatus uudesta ihastuksesta, jota ei saa päästänsä millään pois. Hyvin usein nämä jäävätkin viimeisiksi face päivityksiksi, ja sitten on pitkään hiljaista, kunnes kuulee jostain että aa nekin on eronneet, oho, en olis kyllä uskonu, niillähän oli kaikki niin hyvin.
Et tälleen...
Mä sanoisin, että monesti tosiaan erotessa jommaltakummalta tai jopa kumpaiseltakin joku toinen jo löytyy tai sopivia katottu, mutta ei monestikaan mainitsemasi syyn vuoksi vaan yksinkertaisesti sen vuoksi, että suhde on jo pitkään ollut jollain tapaa kuollut, toimimaton, ehkä riitaisa ym. Suomalaisethan menee pariterapiaankin keskimäärin seitsemän vuotta liian myöhään, siis seitsemän vuotta eli pitkään liitoissa ja suhteissa sinnitellään. Kyllä ihan asiantuntijoidenkin mukaan ihminen rakastuu, silloin kun siihen on tarve ja ihana ihminen kohdalle osuu. Tämä selittää senkin, että ei rakkautta löydä etsimällä se osuu, kun sen kohtaa. Mä en ikinä lähtis syyllistämään ihmisiä tunteista, jokainen päättää mitä tekee. Kyllä ite näkisin, että suhde kannattaa pitää kunnossa ja hyvät miehet ottaa naisten puheet suhteen ongelmista tosissaan, liian monta tapausta ite teiän, jossa ihmetellään että ero tuli ihan puskista, vaikka kumppanin kanssa olis käyty vuosia sitten jo terapiassa. Rakkauden löytäminen on mielestäni harvinaista ja siihen kannattaa tarttua, jos tunteet on molemmin puoliset, monet ihan hyvistäkin syistä elää tyhjissä, rakkaudettomissa suhteissa.
Jos nyt oikein yleistämään aletaan, niin joo. Suomalaisten osaltahan tää yleensä menee niin, että naiset tuppaa usein parisuhteen aikana sanomaan miehelle, että sä voisit vähän enemmän tehdä sitä ja tota, ja sit ois kiva jos joskus edes viitsisit tehdä tän ja tän asian näin kun mä sanon. Eli pyyntöjä, mitä miehen pitäisi tehdä vieläkin enemmän.
Kaikki menee niin kauan hyvin, kunnes mies kyllästyy naisen jatkuviin pyyntöihin. Ja annas olla kun mies menee sanomaan naiselle, että voisi nainen välillä tehdä jonkun asian paremmin, niin siitähän selkkaus syntyy. Se otetaan heti arvosteluna ja loukkauksena.
Tämä on syynä eroihin. Nainen nousee usein vaivihkaa miehen yläpuolelle, ja alapuolelta tulevat asiat on loukkauksia. Yläpuolelta tulevat sen sijaan käskyjä, jotka on tehty noudatettaviksi. Jollain tapaa yhteiskunta on muuttunut, ja naiset eivät enää ole tyytyväisiä siihen perinteiseen naisen rooliin, vaan heidän pitää yrittää olla vähän kaikkea. Toisaalta miehet ovat feministyneet, ja oppineet liiankin hyvin naisten miellyttämisen.
Usein alkuvaiheessa pari on hyvinkin tasapainoinen, mutta pikkuhiljaa nainen ottaa siitä vallankahvasta kiinni, ja se on menoa sitten. Jotkut miehet on vuosikymmeniä ns surullisen hahmon ritareita, juoksevat sinne minne käsky käy, vailla mitään omia päätöksiä. Sitten ne miehet, jotka haraavat hieman vastaan, tulevat jätetyksi, koska nainen kokee parisuhteessa ongelmia, sen takia että käskyt ei mene perille.
En mä edes yritä tänne selittää tätä, koska sulle suhde näyttää olevan suorittamista, sen ja sen tekemistä ja kuka tekee ja mitä tekee ja kuinka paljon ja kuka päättää. Onko mieleen juolahtanut, että suhteessa voisi olla jotain muutakin vikaa.
Minulla ei ole vastausta tuohon. Mutta hyvin usein parisuhteissa näkyy tuo kaava. Onko se sitten suorittamista, voi olla. Moni suomalainen on suorittaja. Ja puhun nyt siis yleisesti, tunnen paljon ihmisiä ja olen aktiivisesti tekemisissä monen kanssa, joten tiedän mistä puhun.
Mikä sen sitten aiheuttaa, että parisuhteen kestäessä pitkään, tyytymättömyys lisääntyy, ja aletaan tuskailemaan, että voisit tehdä enemmän jne. En usko että kyse on kovinkaan usein konkreettisesta ongelmasta, esim siitä että toinen ei oikeasti tekisi mitään parisuhteen eteen. Uskon että kyseessä on varsin usein pelkkä kyllästyminen toiseen. Ja siksi aletaan nähdä toisen panostus liian vähäisenä, yms ongelmia. Ei tarvita edes oikeita ongelmia, kyllästyminen riittää, aletaan näkemään joka asiassa ongelma.
Toki on niitäkin, joissa on oikea ongelma, esim alkoholi, uhkapelaaminen, väkivalta. Mutta se on eri juttu sittem.
Aika monissa suhteissa pidemmällä ajalla tulee näkyviin erilaiset ja eriasteiset mielenterveysongelmat ja kuten eräs asiantuntija totes lapsuuden perheen ongelmat tunnekylmyys, välttelevä kiintymys ja ties mitä. Apua voi nykypäivänä hakea, jos haluaa ja viitsii. Aika moni ei ilmeisesti viitsi, onhan se jopa tuskallista, mutta ilmeisesti ero on vähemmän tuskallinen.
Näin on. Kun hänet jätät märisee perääsi ja vihaa sinua mulkkua kun olit niin epis.
Kyllä sitten itketään kun hänet jätät. Olet niin psha kylmä ja julma🤗
Kannattaisi miettiä asumuseroa, samoilla säännöillä molemmille.
Pääsisitte testaamaan elämää ilman toista arkisessa elämässä.
Siinä huomaa yleensä ensimmäisen puolen vuoden aikana onko se vanha suhde jota haluaa jatkaa vaiko olisiko ero parempi vaihtoehto.