Marttisen Vox Angelica

Minulle oli aikoinaan melkoisen suuri yllätys kun kuulin Tauno Marttisen musiikille omistetulta levyltä Vox Angelica tämän 1958 yleisradion sävellyskilpailun voittaneen sanomattoman kauniin ja herkän, perinteiseen tyyliin sävelletyn kehtolaulun jossa mm. lauletaan aa tuutilulla, anna unijukan tulla jolloin tajusin tavallaan viiveellä että kaikesta vapaasti sovelletulla dodekafonialla ja sarjallisella tekniikalla sävelletyistä teoksista huolimatta Marttinen osasi kuin osasikin säveltää myös aidosti kaunista ja koskettavaa musiikkia joka saa kuulijan sydämen välittömästi liikuttumaan lähes kyyneliin saakka. On levyllä jota ei ikävä kyllä voi kuunnella musiikkipalvelimilta myös muita vaikuttavia kappaleita ja aarioita Marttisen oopperoista. Levyn päätöskappaleena soi v. 1976 sävelletty valoisa, sakraali ja ajattoman tunteinen Vox angelica niinikään hyvin perinteiseen tyyliin sopraanolle, uruille ja oboelle.

Marttisen mielikuvituksellisia pianokappaleita Naxos on levyttänyt tupla cd:llisen jota niinikään ei voi kuunnella musiikkipalvelimilta mutta minulla se on. Marttiselta on myös oma kustanteena julkaistu hänen jousikvartettojaan käsittävä levy jota en tullut hankkineeksi. Ikävä kyllä paria vähemmän kiinnostavaa sinfoniaa lukuunottamatta Marttisen sinfoniat ovat pääosin levyttämättä. Löysin myös mm. Melartinin laululevyn jota ei voi kuunnella musiikkipalvelimilta ja joka sisältää mm. Tili tili tengan löysin sekä Krohn levyn sinfonioineen ja meta4 kvartetin soittamat Melartinin kvartetot. Mutta tulikin mieleeni että minulla pitäisi olla Lingon Scarlatti sarja jossakin jota ei tuubista voi kuunnella. Tai Lingon laulut Airaksen tulkitsemana jossa on se komea Leijonalippu laulu. Sitten on se tupla cd jossa on Kyrön soittamana Melartinin preludit joita joskus Yle klassisella kuulee. Sitten Pitäis olla Maasalon oratorio jota ei tuubissa. Urkusonaatti siltä kyllä löytyy jossa eräs kriitikko muistaakseni kuuli paikon suomalaiskansallista haahuilua..