Olen 42v mies. Erosin pitkäaikaisesta parisuhteesta noin 4 vuotta sitten. Lapsiakin on kolme. Tulin siis jätetyksi, ja hyväksyin sen sekä käsittelin eron.
On sen jälkeen kyllä ollut jos jonkinlaista daamia. Pari naista on ollut hieman pidemmän aikaa säätönä, mutta kummankin kohdalla, mulla on alkanut tuntua, että mua ei sitten loppupeleissä kuitenkaan kiinnosta, muu kuin seksi. Heti kun alkaa olla puheita kodinleikkimisen suuntaan, tai talouden jakamista, niin mua alkaa ahdistaa.
Ja tämä viimeisinkin nainen, on hyvännäköinen, sellainen josta moni vain haaveilisi. En edes tajua miten saan aivan hemmetin hyvännäköisiä naisia, vaikka itse en ole kummoinen, omasta mielestäni siis.
Jotenkin sitä turtuu siihen, että kaiken saa niin helpolla, naiset ovat liian helppoja. Jopa kaverini naljailevat, että ei tällaisen 175cm pituisen hukkapätkän kuuluisi saada mallin näköistä naista. En osaa sanoa, miksi naiset pitävät jostain kumman syystä minusta.
Siltikin, minulle tulee helposti ähky, siitä että saan naisen ja sitten se nainen alkaa puhua yhteiselämästä jne. Siihen asti on kivaa, mutta pian alkaa ahdistaa, ja häivyn sekä käyttäydyn kuin typerys. Enkä edes halua että naiset itkee perääni, sekin jotenkin ahdistaa, kun en haluais loukata ketään. Mutta on pakko, kun ei musta oo parisuhteeseen vaan mitenkään.
Koska tää menee ohi, ja koska osaan taas rakastaa jotain? Apuja.
On sen jälkeen kyllä ollut jos jonkinlaista daamia. Pari naista on ollut hieman pidemmän aikaa säätönä, mutta kummankin kohdalla, mulla on alkanut tuntua, että mua ei sitten loppupeleissä kuitenkaan kiinnosta, muu kuin seksi. Heti kun alkaa olla puheita kodinleikkimisen suuntaan, tai talouden jakamista, niin mua alkaa ahdistaa.
Ja tämä viimeisinkin nainen, on hyvännäköinen, sellainen josta moni vain haaveilisi. En edes tajua miten saan aivan hemmetin hyvännäköisiä naisia, vaikka itse en ole kummoinen, omasta mielestäni siis.
Jotenkin sitä turtuu siihen, että kaiken saa niin helpolla, naiset ovat liian helppoja. Jopa kaverini naljailevat, että ei tällaisen 175cm pituisen hukkapätkän kuuluisi saada mallin näköistä naista. En osaa sanoa, miksi naiset pitävät jostain kumman syystä minusta.
Siltikin, minulle tulee helposti ähky, siitä että saan naisen ja sitten se nainen alkaa puhua yhteiselämästä jne. Siihen asti on kivaa, mutta pian alkaa ahdistaa, ja häivyn sekä käyttäydyn kuin typerys. Enkä edes halua että naiset itkee perääni, sekin jotenkin ahdistaa, kun en haluais loukata ketään. Mutta on pakko, kun ei musta oo parisuhteeseen vaan mitenkään.
Koska tää menee ohi, ja koska osaan taas rakastaa jotain? Apuja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No ootko miettinyt että miksi sun pitäisi haluta mitään suhdetta? Telisitkö sen miellyttääksesi niitä ihmisiä, jotka jostain syystä on matkaasi tarttuneet? Vai onko sulla oma henkilökohtainen unelma syvän rakkauden osumisesta sun kohdalle ja elämänkumppanin löytämisestä? Vai mikä sun syysi on?
Ite pidin sinkkuna ollessani sellaista sääntöä, että kuukauden kuluessa pitäisi alkaa olla selvä, että onko tapailusuhteesta tulossa vakavampaa vai ei. Sen yli jos mennään, niin ihmiset alkaa luottamaan ja uskaltavat antaa itsensä rakastua yms, enkä halunnut, että kukaan sitoisi suotta tunteitaan muhun tai rakastuisi minuun, jos en pystyisi sitten antamaan heille sitä, mitä he unelmoivat. Eli siis - jos tapailee tiiviisti kuukauden, niin on tullut aika pohtia, onko tästä parisuhteeksi, ja jos kyseessä ei ole niin päräyttävä kokemus, niin on oltava rehellinen itselleen ja sille toiselle.
Olisiko tuosta ajatuksesta sulle apua? Siinä annetaan tunteille aikaa kehittyä, sillä aikaahan rakastuminen tarvitsee, mutta kuukauden määräajan tarkoitus on juurikin suojella satuttamiselta - että lähdetään kohti isompia unelmia vain yhdessä ja sovitusti, huolehdin siinä siitä, ettei toisen sokka pääse lähtemään irti jos en itse ole siihen valmis.
Sitten yhden miehen kohdalla kävi niin, että kuukausi oli kulunut, eikä vieläkään ollut tullut mitään tunnetta siitä, etteikö voisi jatkaa syvemmällekin. Jatketttiin ja siinä pääsi käymään niin, että löysin elämänkumppanini.
Olessasi rehellinen itsellesi siitä mitä loppuelämältä haluat versus omat arvosi olet myös rehellinen naisille. Heidän kuuluu saada tietää, millä intresseillä olet liikkeellä. Useimmat naiset hakevat parisuhdetta ja haluavat yhteiselämää yhdessä asumisineen. Poikkeuksiakin varmasti löytyy.
Miten tuo pituus vaikuttaa naisen ulkonäköön?
Jaa, olen sinua hiukan vanhempi mutta ”ongelma” jokseenkin sama. Ollut sinkkuna nyt kuusi vuotta ja kun ei vaan kiinnosta. Tapailuja on toki ollut mutta ovat minun aloitteesta loppuneet. Olenkin ajatellut tämän vähään uudesta näkökulmasta, haluanko edes parisuhteeseen. No en halua, en enää halua tinkiä oikein mistään ja parisuhde on kyllä juuri sitä tinkimistä molemmille osapuolille. Onneksi tämä ei ole pois keneltäkään, niin elämä jatkuu sellaisena kun itse haluan.
Itse olen muutaman vuoden sinua vanhempi. Vaikka en ole eronnut, niin olen huomannut tuon, että naisten lähelle on yllättävän helppo päästä. On nuoria naisia, joiden silmissä tällainen keski-ikäinen maailmaa jonkin verran nähnyt tavallinen mies on vastustamaton. Tosin tilanteeni eroaa sinun tilanteestasi siten, että etsin vain seksiä, en suhdetta, ja se on myös näille naisille alusta asti selvää.