No siis...
Tilannehan on se, että kaipaan neuvoja.
Olen kyllästynyt miehen alkoholin käyttöön. Käyttää viikonloppuisin, usein pe-la. Valvoo tuolloin aamuyöhön ja tissuttelee puhelintaan räpläten. Pullo on kaapissa "piilossa" ja ramppaa "salaa" milloin minkäkin asian takia keittiössä. Itse oleilen toisessa huoneessa sillä en kestä katsoa sitä kännistä ilmettä tai kuunnella typeriä kommentteja asioista joissa hän on aina oikeassa. Tästä seuraa se, että syyttää minun olevan pahalla päällä ja nalkuttavan turhasta. Saatan mainita esimerkiksi yöllä keittiössä koluamisesta, kun yritän nukkua, jolloin haukkuu teini-ikäiset lapseni ja vertaa ja vie puheen jatkuvasti heihin, pois itsestään. Viikolla asiat on suht ok, kun on selvinpäin. On lopettanut viikolla juomisen kun riitelimme tästä.
Toinen asia missä arvomaailmalle eivät kohtaa on työnteko. Hän on hankkiutunut työelämästä pois valehdellen lääkäreille olevansa masentunut, loppuunpalanut, sairas. Sanoo suoraan etsineensä netistä tietoa oireista, jotta voi jatkaa sairaslomaansa. Hänen mielestään ei kannata käydä työssä sillä pimeistä töistä hankkii paremmin. Näitä töitä on nykyään tosi harvoin jos ollenkaan. Päivisin hän on kotona ja laittaa ruuan. Huoltaa autot tarvittaessa ja tekee talossa ns. miesten työt, tosin näistä tarvitsee usein mainita useaan kertaan sillä ei häntä haittaa jos oven lukko ei toimi tai öljypoltin reistailee jne. Itse käyn töissä ja haluaisin myös edetä urallani. Asumme omistamassani ok-talossa ja mies osallistuu käytännön kuluihin 100-200e kuussa ruoka ostoksiin. Minä maksan kaiken muut sekä lasteni kulut. Haluaisin lomillani reissata tai tehdä jotain arjesta poikkeavaa, mutta hänellä ei ole rahaa, joten aika kuluu kotona. Viinaan toki löytyy aina raha mitä ihmettelen. Hänellä on ulosotossa ties kuinka paljon maksuja, en edes tiedä, kun hermostuu mikäli aloitan keskustelua aiheesta. Kerran autoin häntä veloissaan, mutta tilanne on taas sama. Tästä syystä olen lunastanut talon itselleni ettei se mene alta. Tuli kalliiksi minulle..
Kuten huomaa meillä on monenlaista ongelmaa mikä rassaa arkea. Osittain asiat ovat myös hyvin. Haluaisin kuitenkin että kumppanilla olisi samankaltaisia haaveita ja toiveita, ehkä sitä rahaakin toteuttaa unelmia. Tällä hetkellä hänelle riittää ruoka, se alkoholi ja kotisohva. Toisaalta takaraivossa on pelko olisiko arki sittenkään sen parempaa jos yksin jään. Miten selviän ok-talon töistä. Rahallisesti olisi myös tiukkaa.
Neuvoja ja vinkkejä tilanteeseen? Kellään vastaavia kokemuksia?
Tilannehan on se, että kaipaan neuvoja.
Olen kyllästynyt miehen alkoholin käyttöön. Käyttää viikonloppuisin, usein pe-la. Valvoo tuolloin aamuyöhön ja tissuttelee puhelintaan räpläten. Pullo on kaapissa "piilossa" ja ramppaa "salaa" milloin minkäkin asian takia keittiössä. Itse oleilen toisessa huoneessa sillä en kestä katsoa sitä kännistä ilmettä tai kuunnella typeriä kommentteja asioista joissa hän on aina oikeassa. Tästä seuraa se, että syyttää minun olevan pahalla päällä ja nalkuttavan turhasta. Saatan mainita esimerkiksi yöllä keittiössä koluamisesta, kun yritän nukkua, jolloin haukkuu teini-ikäiset lapseni ja vertaa ja vie puheen jatkuvasti heihin, pois itsestään. Viikolla asiat on suht ok, kun on selvinpäin. On lopettanut viikolla juomisen kun riitelimme tästä.
Toinen asia missä arvomaailmalle eivät kohtaa on työnteko. Hän on hankkiutunut työelämästä pois valehdellen lääkäreille olevansa masentunut, loppuunpalanut, sairas. Sanoo suoraan etsineensä netistä tietoa oireista, jotta voi jatkaa sairaslomaansa. Hänen mielestään ei kannata käydä työssä sillä pimeistä töistä hankkii paremmin. Näitä töitä on nykyään tosi harvoin jos ollenkaan. Päivisin hän on kotona ja laittaa ruuan. Huoltaa autot tarvittaessa ja tekee talossa ns. miesten työt, tosin näistä tarvitsee usein mainita useaan kertaan sillä ei häntä haittaa jos oven lukko ei toimi tai öljypoltin reistailee jne. Itse käyn töissä ja haluaisin myös edetä urallani. Asumme omistamassani ok-talossa ja mies osallistuu käytännön kuluihin 100-200e kuussa ruoka ostoksiin. Minä maksan kaiken muut sekä lasteni kulut. Haluaisin lomillani reissata tai tehdä jotain arjesta poikkeavaa, mutta hänellä ei ole rahaa, joten aika kuluu kotona. Viinaan toki löytyy aina raha mitä ihmettelen. Hänellä on ulosotossa ties kuinka paljon maksuja, en edes tiedä, kun hermostuu mikäli aloitan keskustelua aiheesta. Kerran autoin häntä veloissaan, mutta tilanne on taas sama. Tästä syystä olen lunastanut talon itselleni ettei se mene alta. Tuli kalliiksi minulle..
Kuten huomaa meillä on monenlaista ongelmaa mikä rassaa arkea. Osittain asiat ovat myös hyvin. Haluaisin kuitenkin että kumppanilla olisi samankaltaisia haaveita ja toiveita, ehkä sitä rahaakin toteuttaa unelmia. Tällä hetkellä hänelle riittää ruoka, se alkoholi ja kotisohva. Toisaalta takaraivossa on pelko olisiko arki sittenkään sen parempaa jos yksin jään. Miten selviän ok-talon töistä. Rahallisesti olisi myös tiukkaa.
Neuvoja ja vinkkejä tilanteeseen? Kellään vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pistät miehen pihalle. Jos rahat ei riitä etkä osaa tehdä ns. Miehen hommia niin myyt talon ja ostat kerrotaloasunnon. Pienemmät kulut ja voit matkustella.
Tai
Jatkat tätä huonolla palkalla olevan talomiehen majoittamista ja hyväksyt että tämä ei tästä muutu. Voit lähteä matkustelemaan mutta yksin tai lasten kanssa,omakustanteisesti.
Tai
Hakeudutte pariterapiaan ja katsotte miten asia etenee koska ette selvästikkään puhu samaa kieltä.
Ensimmäinen vaihtoehto houkuttelevin, mutta asuntokauppa ei oikein käy. Vanhempieni taloa on yritetty myydä jo pari vuotta. Kunnon persnetolla toki varmasti menisi. Kiitos vastauksestasi.