Kieltäytyminen ja omat rajat

Aivan, en olekkaan miettinyt tuota läheisriippuvuuden kannalta... tämä ongelma nimittäin tulee nykyään melkeinpä pelkästään tämän ystävän kanssa. On ollut vaikea hahmottaa että olenko minä tässä nyt tehnyt jotain väärin. Sitten ei oikein tee mieli ehdottaakaan mitään tekemistä kun sen pitäisi olla niin kiveen hakattu.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan, en olekkaan miettinyt tuota läheisriippuvuuden kannalta... tämä ongelma nimittäin tulee nykyään melkeinpä pelkästään tämän ystävän kanssa. On ollut vaikea hahmottaa että olenko minä tässä nyt tehnyt jotain väärin. Sitten ei oikein tee mieli ehdottaakaan mitään tekemistä kun sen pitäisi olla niin kiveen hakattu.

Lue lisää

Luultavasti kyse on hyvinkin läheisriippuvaisesta dynamiikasta. Itselläni oli hyvin raskas ystävyyssuhde vastaavan mankujan kanssa, joka ripustautui minuun ja samaan aikaan sulki minun kokemuksia ulos, että jäisi aikaa hänen hyvin sekundäärisille ongelmilleen. Toki vaihdellen teeskennellyn kiinnostuksen kanssa minun asioita kohtaan, jotta päästään itse asiaan, eli häneen. Eihän mikään suhde, niin ystävyys kuin parisuhdekaan pysy pelkän kuran avulla voimassa, vaan välillä annetaan siimaa, että toinen pysyy rinnalla.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan, en olekkaan miettinyt tuota läheisriippuvuuden kannalta... tämä ongelma nimittäin tulee nykyään melkeinpä pelkästään tämän ystävän kanssa. On ollut vaikea hahmottaa että olenko minä tässä nyt tehnyt jotain väärin. Sitten ei oikein tee mieli ehdottaakaan mitään tekemistä kun sen pitäisi olla niin kiveen hakattu.

Lue lisää

Jos sillä ei ole paljon ystäviä ja siksi toimii niin. Ei välttämättä ole läheisriippuvuutta vaan voi olla vain yksinäisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos sillä ei ole paljon ystäviä ja siksi toimii niin. Ei välttämättä ole läheisriippuvuutta vaan voi olla vain yksinäisyyttä.

Niin, tiedän ettei hänellä ole kauheasti ystäviä. On joskus puhunut yksinäisyydestä ja kokee ettei ole ystäviä. Mikä toisaalta oli vähän loukkaavaakin, koska luulin että olen ollut hyvä ystävä hänelle. Tuli vähän olo että mikään ei riitä. On hänellä ihmisiä ympärillä muutenkin, mutta eihän se tarkoita etteikö voisi yksinäiseltä tuntua. Silti ei tunnu kivalta jos näkemisestä tulee velvollisuus. Minulla on itselläni myös ollut väsymyksen ja stressin kanssa ongelmia, en nuku hyvin, on päiviä, että hyvä jos jaksan ruokaa tehdä. Joskus pitää perua suunnitelmat tämän vuoksi niin ei tunnu kivalta kokea vielä syyllisyyttäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos sillä ei ole paljon ystäviä ja siksi toimii niin. Ei välttämättä ole läheisriippuvuutta vaan voi olla vain yksinäisyyttä.

Ei ole kyse yksinäisyydestä vaan jostain ihan muusta jos tarrautuu toiseen ihmiseen, vaivaa häntä jatkuvasti antamatta lopulta enää mitään tilalle on vain minäminäminä ja siinä saattaa olla se syy, miksi ystävyydet katkeaa. Tälle kyseiselle on jopa vinoillen sanottu, että on vain (nimensä) ja sitä hän tuohtuneena selitti sillä kimittävällä äänellä mistä en ole päässyt yli vieläkään. On prosessi kesken joo ja ei ole ensimmäinen kerta minulle kun joku läpättää työpaikkaongelmastaan jotka omana ongelmana on ollut vastaavasti täysin mitätön tai kun on ihan oikeita ongemia, niin pitäisi puida jonkun ohareita tinderissä ja luurin päästä tulee raivohuutoa. Yksinäisyys on se syy joka on saanut minut tyytymään ystävyydessä vähempään kuin ansaitsen ja tätä ei tarvitse erikseen sanoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole kyse yksinäisyydestä vaan jostain ihan muusta jos tarrautuu toiseen ihmiseen, vaivaa häntä jatkuvasti antamatta lopulta enää mitään tilalle on vain minäminäminä ja siinä saattaa olla se syy, miksi ystävyydet katkeaa. Tälle kyseiselle on jopa vinoillen sanottu, että on vain (nimensä) ja sitä hän tuohtuneena selitti sillä kimittävällä äänellä mistä en ole päässyt yli vieläkään. On prosessi kesken joo ja ei ole ensimmäinen kerta minulle kun joku läpättää työpaikkaongelmastaan jotka omana ongelmana on ollut vastaavasti täysin mitätön tai kun on ihan oikeita ongemia, niin pitäisi puida jonkun ohareita tinderissä ja luurin päästä tulee raivohuutoa. Yksinäisyys on se syy joka on saanut minut tyytymään ystävyydessä vähempään kuin ansaitsen ja tätä ei tarvitse erikseen sanoa.

Lue lisää

Hups, ei ollutkaan minulle, mutta jotain sain pihalle kiitos ja anteeksi

Anonyymi kirjoitti:

Niin, tiedän ettei hänellä ole kauheasti ystäviä. On joskus puhunut yksinäisyydestä ja kokee ettei ole ystäviä. Mikä toisaalta oli vähän loukkaavaakin, koska luulin että olen ollut hyvä ystävä hänelle. Tuli vähän olo että mikään ei riitä. On hänellä ihmisiä ympärillä muutenkin, mutta eihän se tarkoita etteikö voisi yksinäiseltä tuntua. Silti ei tunnu kivalta jos näkemisestä tulee velvollisuus. Minulla on itselläni myös ollut väsymyksen ja stressin kanssa ongelmia, en nuku hyvin, on päiviä, että hyvä jos jaksan ruokaa tehdä. Joskus pitää perua suunnitelmat tämän vuoksi niin ei tunnu kivalta kokea vielä syyllisyyttäkin.

Lue lisää

Onko hän tietoinen väsymyksestäsi ja stressistä. Luulisi ymmärtävän, jos kerrot. Itselleni tuli mieleen, että menojen peruuntuminen voi harmittaa siksikin, jos hän on joutunut tekemään järjestelyjä niiden eteen, säästänyt rahaa, järjestänyt aikaa, lapsenvahdin tai jopa perunut muita menoja sinun takiasi. Menee kaikki uusiksi.

Vai onko kyse siitä, että hän kokee että perut niitä usein. Silloin voi se yksikin kerta tuntua liian suurelta pettymykseltä, jos aiemminkin on kokenut että et ole niin kiinnostunut viettämään aikaa hänen kanssaan. Pyydätkö sinä koskaan häntä mihinkään, vai koetko että hän vain aina pyytää sinua? Ei kai kukaan halua olla se, joka yksin vain pyytää ja ehdottaa tapaamisia?

Tämä oli vain pohdintaa, vain te kaksi tiedätte ne oikeat syyt mutta kannattaa joka tapauksessa ottaa asia puheeksi, jos tämä on ainoa häiritsevä asia ystävyydessänne ja jos koet että muuten olette tasavertaisia ystävyydessänne.

Anonyymi kirjoitti:

Onko hän tietoinen väsymyksestäsi ja stressistä. Luulisi ymmärtävän, jos kerrot. Itselleni tuli mieleen, että menojen peruuntuminen voi harmittaa siksikin, jos hän on joutunut tekemään järjestelyjä niiden eteen, säästänyt rahaa, järjestänyt aikaa, lapsenvahdin tai jopa perunut muita menoja sinun takiasi. Menee kaikki uusiksi.

Vai onko kyse siitä, että hän kokee että perut niitä usein. Silloin voi se yksikin kerta tuntua liian suurelta pettymykseltä, jos aiemminkin on kokenut että et ole niin kiinnostunut viettämään aikaa hänen kanssaan. Pyydätkö sinä koskaan häntä mihinkään, vai koetko että hän vain aina pyytää sinua? Ei kai kukaan halua olla se, joka yksin vain pyytää ja ehdottaa tapaamisia?

Tämä oli vain pohdintaa, vain te kaksi tiedätte ne oikeat syyt mutta kannattaa joka tapauksessa ottaa asia puheeksi, jos tämä on ainoa häiritsevä asia ystävyydessänne ja jos koet että muuten olette tasavertaisia ystävyydessänne.

Lue lisää

Joo on tietoinen väsymyksestä. Niin ymmärrän tuon, että on ehkä ehtinyt jo suunnitella ja innostua, mutta en ihan viime tipassa peru. Tämäkin oli nyt sellainen että mietiskelin asiaa (ehdotin siis itse), mutta oli suunnitelmat vähän auki vielä. Hän kuitenkin ilmeisesti ehti jo ajatella sen varmaksi. Hän on ehkä yleensä aktiivisempi ehdottamaan jotain, mutta hän on aktiivisempi muutenkin elämässä. Itsellä ei ole niin kovaa tarvetta nähdä ihmisiä, olen varmaan aika introvertti. Tai sitten tuo väsymys tekee. Mutta pidän muuten kyllä yhteyttä. Inhottavaa vaan kun pelottaa sanoa suoraan ja kun sanon niin pelkään katsoa puhelinta mitä hän vastaa. Sitten alan selittelemään "paniikissa" miksi ei nyt käy. Kuitenkin täytyisi pitää kiinni omasta tahdosta etten ajaudu taas siihen että ei ole minkäänlaista omaa tahtoa.

Kerro lisää tästä asiasta.

En ole varma ymmärsitköhän nyt ihan pointin. Minusta aina jos toinen sanoo että nyt ei käy, sitä pitäisi kunnioittaa. Marttyyriasenteella ja draamalla ei oikein saavuta mitään..