Olenko valmis uuteen?

Sitä oletko valmis uuteen suhteeseen ei nyt ehkä ihan samantien pysty kukaan sanomaan. Itselläni päättyi kolmen vuoden suhde viime syksynä. Aloin saman tien tapailla erästä toista, joka teki asiassa aloitteen. Suostuin tähän mutta aluksi en todellakaan voinut ajatella mitään vakavaa (enkä ollut yhtä kiinnostunut hänestä kuin hän minusta). Tein miehelle heti alussa selväksi tämän, jotta hänellä ei olisi liian suuria odotuksia enkä tuottaisi hänelle pettymystä jos jutusta ei tulisikaan mitään.

Tapailimme aluksi lähinnä viikonloppuisin ja tutustuimme toisiimme (tätä ehkä hieman nopeutti se, että tiesimme toisemme jo ennestään). Tästä on nyt reilut puoli vuotta ja olemme yhä yhdessä. Itse asiassa mietimme jo yhteenmuuttamistakin, niin uskomattomalta kuin se itsestänikin kuulostaa. Minulle kävi siis hyvin. Ensin tajusin kuinka tästä uudesta miehestä puuttuivat ne kriittiset kohdat, jotka edellisessä miehessä saivat raivon partaalle ja vaikuttivat myös siihen että ero oli lopulta ainoa oikea vaihtoehto (olimme nimittäin todella erilaisia monissa asioissa). Jos näitä samoja piirteitä olisikin taas ilmennyt niin olen täysin varma että olisin lopettanut suhteen alkuunsa, koska niin olisi kannattanutkin tehdä. Eivät ne ärsyttävät piirteet mihinkään olisi hävinneet ajan myötä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut eteen sellaista syytä, että olisin edes harkinnut tapailun lopettamista. Tuossa tilanteessa, kun ei ole vielä ehtinyt muuttua monen vuoden yksinolon jälkeen "epätoivoiseksi sinkuksi", ei tule takerruttua ihan keneen tahansa. Voi katsoa toista sen verran kriittisesti, ettei vain niele kaikkea suhteen alussa, kuten ensihuumassa on tapana tehdä ja sen jälkeen ongelmat alkavatkin...

Kokemuksesta voin siis sanoa että tuo uusi henkilö elämässäsi voi olla juuri se jonka kanssa sinulla menee asiat todella hyvin yksiin. Itselläni kävi näin, koska olen nyt todella onnellinen ja luottavainen tämän uuden ihmisen kanssa. Edellisen kanssa ei juuri yhteisestä tulevaisuudesta (vaikka lyhyen aikaa ehdimme asua yhdessäkin) eikä rakkaudesta puhuttu, mikä aiheutti minulle masennusta ja epävarmuutta. Hieman olenkin ihmetellyt miksi en aiemmin tajunnut lopettaa suhdetta mutta kuvittelin että enhän minä ketään parempaakaan voi löytää, vähän kuin itse ajattelet ettei exääsi ihanampaa ole vaikka teillä ei mennyt hyvin! Se sitten osoittautuikin minun kohdalla täysin vääräksi uskoksi!!!

Katselkaa rauhassa tilannetta ja tutustukaa... Mieti haluatko ehkä viettää sinkkuelämääkin vaihteeksi vai oletko suhdetyyppi ja haluat löytää sen oikean, joten tee päätös senkin mukaan.

Älä heittäydy uuteen suhteeseen vielä, työstä vanha suhde(henkisesti) alta pois ensin. Muutoin voi jäädä liikaa painolastia uuteen suhteeseen.Tämä vaan neuvoksi jo paljon nähneeltä ja kokeneelta.

Menneisyydessä ei voi elää ikuisesti, liian kiireinen ratkaisu voi satuttaa nykyistä poikaystävääsi liikaa. Ole ainakin rehellinen hänelle.

Puntaroi tunteesi uutta poikaystävääsi kohtaan.

Toivon että annat tälle uudelle tyypille ees mahdollisuuden. Oon varma että hän välittää susta enemmän kuin antaa ymmärtää. Mulla itel vähä samanlaine tilanne ku sulla, pitää kai vaan olla varuillaan. Vaikka menettäminen tuntuu jo nyt pahalta.