näytti 3 °c, ihan kirkas pilvipoutainen säätila. Hiukan tuuli, mutt eihän se ole outoa tähän aikaan vuodesta. Noin km juostuamme, koira tahtoi metsikön laitaan puska pissalle ja lukemaan viestejä. Joten tuli melko pakko pysähdys, hetkeksi aikaa.
Sormia oli paleltanut jo juostessamme, nyt mua alkoi paleltamaan kokonaisvaltaisesti, siinä tuulessa seisoessani ja odotellessa Pojun hoitavan asiansa loppuun asti. Siis tuuli teki ilmasta läpitunkevan kylmää, en ollut osannut pukeutua ihan näin jäätävään säähän, siinä vaan oli hytistävä, sillä olihan se lenkki nimenomaan tarkoitettu koiran ulkoiluun, mä olin itse sivuosassa.
Kyselin jo parikin kertaa ett juostaisiinko välillä... lopulta Poju tuli takaisin tielle ja jatkettiin lenkkeilyä, kylmäkin helpotti hetkellisesti, paitsi ett sormia yhä palelsi.
Lopulta Poju aloitti tortun väännön, tai pökälehän se oikeastaan oli ja toinen pienempi vielä perään. Jätöspussi talutusremmistä irti, ja siinä vaiheessa mun "nakit" oli jo ihan jäässä, pökäleiden pussitus ja käsineet käteen. Takaisin päin juostiin melkeinpä kilpaa tais koirakin paleltua, tai vaistosi mun palelevan, ilmeisesti värisevästä äänestäni.
Ei edes talvella pakkasella mua ole paleltanut niin lujaa; mitä tällä ulkoilureissulla.
Olisi kaiketi pitänyt juoksuttaa pojua pihassa, heittelemällä sille palloa, jonka se noutaa takaisin mulle, siitä ois voinut hyvin käydä nakkaamassa villapuseronkin tuulitakin alle... tai lämmitellä sisällä hetken aikaa. Poju kyllä pysyy pihassa... siis jos ei kettua ole näkyvissä. Parikertaa se on yllättänyt ketun pihastamme, ei siinä ole auttanut käskytys ei kiellot... kumpikin sännännyt portin yli tielle. Kettu määrännyt suunnan ja Poju yhtä ulinaa jahdannut tunkeilijaa. Tuleehan Poju itse omia-aikojaan takaisin, kun olen avannut sille portin valmiiksi. Sellaisen vartin juoksukilpailun on pitänyt ja nolona tullut kuuntelemaan saarnaani.
Tuskin Poju mitään ketulle tekisi, mutt kun kettu säntää pakoon; se on sellainen kiihoke koiralle ettei se kuule ei näe; muuta kuin pakenevan ketun!
Toivottavasti sunnuntaina ei ole noin kylmän viimaista, sillä mä grillaan ulkona porukoille kaikenlaista syötävää... hiiligrillillä, ainakin makkarat, saattaa olla ett paistan kasslerpihvit uunissa ja jauhelihapihvit myös.
Tarjoilen gilliherkkuja pitaleipien ja sämpylöiden kera, jokainen saa tehdä valmiin tuotteen ihan oman makunsa mukaan itselleen. Erilaisia salaatteja ja marinoitua punasipulia, sekä juustoja on tarjolla ja tietysti majoneesit, ketsuppi ja sinappi.
No nuorempia vieraitani tietysti vanhemmat voivat avustaa. Jos kuka syö ulkona: niin paperiin käärittynä nyyttinä ja talouspaperiin vielä kietaistuna. Sisätiloissa sitt aseteilta. Saa nyt nähdä miten mun suunnittelemat Vappujuhlat menee!
Sormia oli paleltanut jo juostessamme, nyt mua alkoi paleltamaan kokonaisvaltaisesti, siinä tuulessa seisoessani ja odotellessa Pojun hoitavan asiansa loppuun asti. Siis tuuli teki ilmasta läpitunkevan kylmää, en ollut osannut pukeutua ihan näin jäätävään säähän, siinä vaan oli hytistävä, sillä olihan se lenkki nimenomaan tarkoitettu koiran ulkoiluun, mä olin itse sivuosassa.
Kyselin jo parikin kertaa ett juostaisiinko välillä... lopulta Poju tuli takaisin tielle ja jatkettiin lenkkeilyä, kylmäkin helpotti hetkellisesti, paitsi ett sormia yhä palelsi.
Lopulta Poju aloitti tortun väännön, tai pökälehän se oikeastaan oli ja toinen pienempi vielä perään. Jätöspussi talutusremmistä irti, ja siinä vaiheessa mun "nakit" oli jo ihan jäässä, pökäleiden pussitus ja käsineet käteen. Takaisin päin juostiin melkeinpä kilpaa tais koirakin paleltua, tai vaistosi mun palelevan, ilmeisesti värisevästä äänestäni.
Ei edes talvella pakkasella mua ole paleltanut niin lujaa; mitä tällä ulkoilureissulla.
Olisi kaiketi pitänyt juoksuttaa pojua pihassa, heittelemällä sille palloa, jonka se noutaa takaisin mulle, siitä ois voinut hyvin käydä nakkaamassa villapuseronkin tuulitakin alle... tai lämmitellä sisällä hetken aikaa. Poju kyllä pysyy pihassa... siis jos ei kettua ole näkyvissä. Parikertaa se on yllättänyt ketun pihastamme, ei siinä ole auttanut käskytys ei kiellot... kumpikin sännännyt portin yli tielle. Kettu määrännyt suunnan ja Poju yhtä ulinaa jahdannut tunkeilijaa. Tuleehan Poju itse omia-aikojaan takaisin, kun olen avannut sille portin valmiiksi. Sellaisen vartin juoksukilpailun on pitänyt ja nolona tullut kuuntelemaan saarnaani.
Tuskin Poju mitään ketulle tekisi, mutt kun kettu säntää pakoon; se on sellainen kiihoke koiralle ettei se kuule ei näe; muuta kuin pakenevan ketun!
Toivottavasti sunnuntaina ei ole noin kylmän viimaista, sillä mä grillaan ulkona porukoille kaikenlaista syötävää... hiiligrillillä, ainakin makkarat, saattaa olla ett paistan kasslerpihvit uunissa ja jauhelihapihvit myös.
Tarjoilen gilliherkkuja pitaleipien ja sämpylöiden kera, jokainen saa tehdä valmiin tuotteen ihan oman makunsa mukaan itselleen. Erilaisia salaatteja ja marinoitua punasipulia, sekä juustoja on tarjolla ja tietysti majoneesit, ketsuppi ja sinappi.
No nuorempia vieraitani tietysti vanhemmat voivat avustaa. Jos kuka syö ulkona: niin paperiin käärittynä nyyttinä ja talouspaperiin vielä kietaistuna. Sisätiloissa sitt aseteilta. Saa nyt nähdä miten mun suunnittelemat Vappujuhlat menee!
Vastaukset 5
Vanhimmat
annatko römpsää jännämiehelle?
Tulipa nälkä!!!
Nam nam nam. Marinoitu punasipuli on kyllä hyvää. Joku oikein makea marinadi siihen?
Vappuna tulee perinteisesti räntää, ootte sisällä vaan.
-keinovaginamies-
Sipuli ½-renkaikksi, vesi kiehumaan, merisuolaa ja fariinisokeria sekaan, punaviinietikkaa loraus. Sipulit lasipurkkiin ja 2 valkosipulin kynttä halkaistuna joukkoon. Kuuma marinadiliemi päälle, kansi kiinni ja sipulit saa jäähtyä liemessään. Jäähtynyt sipuli purkki ylösalaisin jääkaappiin tekeytymään ja illalla taas kääntö oikein päin-> purkkia pitää käännellä ett varmasti koko purkillinen on saman makuista, alusta loppuun asti.
Menee kuin kuumille kiville, niille joille sipuli yleensäkin maistuu!
Vai pitäisiköhän paistaa vielä keltasipulia, ainakin muksut varmaan tykkäisi siitä enemmän miedomman makunsa tähden. On mulla kaupasta ostettua Sallisen; paahdettua sipulia kuivatuotteenakin 500g, joten sipuleista kyllä löytyy. Marinoidut valkosipulin kynnet loppui jo helmikuussa, ja kaupasta en kyllä osta. Mistä ihmeestä ne saa sellaisen kilohinnan valmistuotteelle? Käsittämätöntä!
Älä nyt räntäsadetta ainakaan tänne povaa! Noin 100 m², joka ainoastaan on käytössä; pitäisi mahtua ainakin 30 vierasta syömään. Mahdoton yhtälö, koska joukossa on pieniä lapsiakin.
Painepesurilla pitäisi huusholli tuon kestityksen jälkeen pestä, katosta lattiapintoihin asti.
Tai jakaa porukka kahtia... jolloin siihen menisi koko päivä, grillailuun ja jälkien siivoamiseen.
Tuosta urakasta en kyllä yksinäni selviä kunnialla, pitää saada suvun naisista avustajia.
Makaronimössöä ja shampanjaa, nam!
Eipä tarvitse vappunakaan laittaa shamppa-kaljaa jäihin koska on sopivan viileä ilmasto, jonka tietystikin ilmaston tunnettu lämpeneminen on aiheuttanut ;)
Ei vaan ehkä ranskalaisia ja jauheliha-maustettupaistos erikseen käristettynä sekaan ranskalaisiin.