sinä kirjoitat asiallista ja oikeaa tietoa ja olet puottanut reilusti painoa ja onnittelut siitä.
moni päättää laihuttaa ja vaikka tietääkin paljon asioista niin ei se niin helppoa ole kun on tottunut tietyihin tapoihin elämänsä aikana.
sinä kerrot omasta laihutuksesta ja onnistumisesta vain positiivisiä asioita mutta olen varma että on sinullakin niinkuin muillakin on ollut heikkoja hetkiäkin matkan varrella ja toivoisin sinulta kirjoitusta millä konsteilla olet selvinnyt niistä.
minusta laihutuksessa pitkällä tähtäimellä on tärkeää on tuo psyykkinen puoli että jaksaa eteenpäin vaikeinakin hetkinä.
toivoisin rehellistä kirjoitusta psyykkisen puolen asioista sillä minusta sinulla on muuten ollut opettavaisia ja hyviä kirjoituksia.
moni päättää laihuttaa ja vaikka tietääkin paljon asioista niin ei se niin helppoa ole kun on tottunut tietyihin tapoihin elämänsä aikana.
sinä kerrot omasta laihutuksesta ja onnistumisesta vain positiivisiä asioita mutta olen varma että on sinullakin niinkuin muillakin on ollut heikkoja hetkiäkin matkan varrella ja toivoisin sinulta kirjoitusta millä konsteilla olet selvinnyt niistä.
minusta laihutuksessa pitkällä tähtäimellä on tärkeää on tuo psyykkinen puoli että jaksaa eteenpäin vaikeinakin hetkinä.
toivoisin rehellistä kirjoitusta psyykkisen puolen asioista sillä minusta sinulla on muuten ollut opettavaisia ja hyviä kirjoituksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sepä siinä onkin, vaikeita tai heikkoja hetkiä ei ole tullutkaan. Selitän lyhyesti miksi:
- syön pitkin päivää parin tunnin välein jonkun hedelmän tai ehkä rahkaa; nälkää ei tule ja verensokeri pysyy tasaisena
- olen asteittain lisännyt vähin erin liikuntaa; se tuottaa nautintoa jonka ennen hankin vaikka croissanteista kermavaahdolla ja vattuhillolla
- syön riittävästi proteiinia
- en ole "kuurilla", tämä ei lopu koskaan, minua ei odota "maalissa" tuplakokolihahampurilainen tai triplapepperonipizza
Ensimmäisen kahden viikon aikana teki mieli roskaruokaa hyvin usein; makeisia, pullia, munkkeja, pizzoja, hampurilaisia mutta sen jälkeen ei enää. Lopetin myös tavaksi tulleen ulkona syömisen; pippuriset kermakastikkeet ja kermaperunat eivät ole tarkoitettu jokapäiväiseksi ravinnoksi toimistossa työskentelevälle. Ehkä 12 tuntia päivässä ruumiillista työtä tekevän elimistö kestäisi...
Mutta kahden ensimmäisen viikon jälkeen uskoisin verensokerin ja elimistön suola/neste-tasapainon parantuneen jo paljon ja kaikki turhat mieliteot ovat muuttuneet hyvin vaimeiksi tai kadonneet kokonaan.
Sellaisina hetkinä, kun alussa olin kaupassa ja edessäni oli suklaapatukoita hyllyssä ja mieleni teki kovasti ottaa, niin kysyin itseltäni yksinkertaisesti:
"Mitä pitkän aikavälin hyötyä tuosta patukasta on? Sen mussuttamisesta saa muutaman sekunnin mussutusnautintoa, sitten se on syöty eikä käteen jäänyt mitään. Haluatko todella?"
Vastaus oli joka kerta "Ei" ja puoleen vuoteen ei ole edes mielessäni käynyt. Kroppa on tottunut uuteen ruokavaliooni ja nauttii siitä. Mieleni ei tee roskaruokaa. Mieleni ei tee makeaa. Tästä syystä en tunne suurta sankaruutta "kiloja vastaan taistelussa", vain ensimmäiset kaksi viikkoa vaativat asennetta, loppu on ollut kuin ruusuilla tanssimista.
Nyt minulla on uudet kuntoiluun liittyvät tavoitteet ja niihin raameihin ei mahdu roskaruoka. Syön tarkasti, elääkseni, enkä elä syödäkseni. Saapas nähdä mahdanko koskaan enää syödä palaakaan suklaata. En osaa kuvitella tilannetta, miksi niin tekisin.
-VT
..Jotain järkevää tekstiä.Nimenomaan erityisesti tuo,että "tämä ei koskaan lopu",että tavallaan laihdutus on jatkuvaa.Eli elämäntapojen muutos.
Ei kahta megasuurta kermaperuna annosta/pvä ja sipsejä illalla vaan terveellistä,säännöllistä ja pienin väliajoin tapahtuvaa terveellistä syömistä.
Itselläni esim.on niin,(työsarkaakaan ei kyllä mitään 40kg-> ole koskaan ollut toisaalta) etten ole ehdottomasti kieltänyt itseltäni mitään.
Karkkia ei tee edes mieli, epäterveellisiä mässytän tilanteen mukaan,lähinnä sukujuhlissa ym vastaavissa,ettei tarvitse silloin olla tiukkapivon oloinen ananasdieettailija.
Mutta epäterveelliset syömingit eivät kuulu (enää) päivittäiseen elämääni,eivät edes viikottaiseen.
Nimenomaan riittävä proteiinien saanti pitää nälän loitolla,samoin kun hyvät hiilihydraatit. Jos syö kilon karkkeja,sillä ei lähde nälkä kuin tunniksi,jonka jälkeen nälkä on kahta kauheampi..