Kumppanin kanssa jatkuvasti

Kyllä se muiden seura joskus kiinnostaa. Me mieheni kanssa viihdymme parhaiten toisemme seurassa, olemme viihtyneet jo yli 40 vuotta ja mielellämme jaamme parhaat kokemukset keskenämme, samoin vastoinkäymiset.

Emme ole riippuvaisia toisistamme mutta tykkäämme vain olla kahdestaan. Silloin tällöin tulee tunne, että haluaa viettää tyttöjen iltaa ja onneksi ystävyyssuhteet ovat säilyneet eli pidetään yhteyttä vaikke oltaisikaan keskenään. Miehelläni on urheilukaverit ja heidän kanssaan hän heittää aivan toisenlaista läppää kuin kanssani ja myös esim. käy katsomassa jäkisotteluita, jotka minua eivät kiinnosta pätkääkää.

Ei ole mitään pahaa olla paljon yhdessä mutta toki muistakin ihmissuhteista kannattaa pitää huolta.

Tosi omituinen kysymys; miten sinä voisit tehdä muiden seuran itsellesi kiinnostavammaksi????
Normaalisti ihmisellä on muitakin mielenkiintoisia ja kivoja ihmisiä ympärillä kuin vain oma puoliso. Sinulla siis ei ole.

Tulee mieleen kaksi syytä: a) sulla on surkeita ystäviä ja sukulaisia
b) olet itse niin ikävystyttävä ihminen, etteivät muut sun seurassa viihdy.

Ensi alkuun käännä pois katse omasta ja sun puolison navasta ja ala katteleen ympärillesi.

Yleensä tuo tapahtuu ihan luonnostaan vuosien kuluessa. Toisia muiden ihmisten seura kiinnostaa enemmän ja toisia vähemmän, mutta jonkinmoinen tarve muuhunkin seuraan kasvaa yleensä väistämättä jossain kohtaa. Ei sitä tarvetta tarvitse alkaa keinotekoisesti kasvattaa suuremmaksi kuin se on, jos kerta on hyvä olla noin. Ongelmia syntyy yleensä vain siinä kohtaa, jos parisuhteen osapuolilla on epäsuhtaiset tarpeet viettää aikaa erillään. Eli jos molemmat ovat tyytyväisiä jatkuvasti toisen kyljessä kiehnätessä, niin kiehnätkää ihmeessä. Ei ole mitenkään yleimaailmallisesti huonoksi olla jatkuvasti yhdessä. Se on huono juttu vain, jos se ei tunnu hyvältä.

Etäisyys opettaa arvostamaan kotioloja.
Aloituksen aihe ei ole meille ollut koskaan mikään ongelma.
Avioiduttuamme jatkoimme omia, liikunnallisia harrastuksiamme oheisilmiöineen ( minun kohdallani ).
Hiljalleen ne vähenivät.
Työni edellytti kohtalaisen runsasta, kerrallaan viikon kestävää matkustamista joten perjantaisin oli mukava tulla kotiin.
Minä olin laiskempi lähtemään joten vaimoni teki naisystävänsä kanssa matkoja Eurooppaan. Kestot vajaan viikon joulumarkkinareisuista Berliiniin pisimmillään 3:n viikon luumuiluun Espanjassa.
Vaimo poissaolot olivat kolkko muistutus yksin olemisesta. Herääminen yksin hiljaisessa makuuhuoneessa ilman vieressä kuuluvaa tuhinaa ja ilman tavallisesti huomaamatonta tuplatäkin nykimistä, oli havahduttavaa.
Kahta kesää lukuun ottamatta olimme kaikki lomamme matkoilla. Alkuun koko perhe. Sittemmin kahdestaan.

Vaimoni oli useita vuosia kotona ja lasten hieman vartuttua minä kannustin vaimoa AY- ja paikallispolitiikkaan. Työpaikkansa luottamushenkilönä, lautahenkilönä, holhouslautakunnassa, työvoimalautakunnassa. Nämä ainakin muistan.

Näiden yli 20:n eläkeläisvuoden aikaiset kummankin omat menot ovat muotoutuneet huomaamatta. Sopivia ja ilmeisen tarpeellisia henkireikiä.

Juu juu. Mä haluun olla rauhassa ja yksin. Provo aloitus. Mitä yrität tällä.

Ihmiset ei enään kiinnosta. Valehtelijoita, pettäjiä, kiusaajia, pilkkaajia. Niin kuin tämä palsta.

Mjaa se kiinnostus muiden seuraa kohtaan on lähdettävä itsestä. Ulkopuoliset ei oikein voi neuvoa miten se juuri Sinun kohdallasi voisi toteutua.