Uusperhe avioeron jälkeen

Olen vuosi sitten eronnut miehestäni ja seurustellut reilu puoli vuotta uudessa suhteessa. Nykyinen miesystäväni on myös eronnnut samoihin aikoihin ilmeisen terveestä suhteesta ja vastoin omaa tahtoaan.
Mies osoittaa minulle paljon rakkauttaan, mutta yhä useammin minulla on tunne, että hän ei rakasta minua vaan tarvitsee minua oman yksinäisyytensä välttämiseen. Sama tunne minulla oli avioliitossani. En tiedä, johtuuko ajatukseni minusta vai ovatko nämä molemmat parisuhteet valetta.

En kestä ajatusta siitä, että en tule ikinä olemaan hänen elämässään tärkein vaan hänen ex-vaimonsa ja lastensa äiti tulee aina olemaan ykkönen. Olen aikaisemmassa suhteessa tottunut hemmotteluun ja kokenut, että riitän miehelleni. Nyt minusta tuntuu, että en riitä lainkaan vaan olen kaikessa huono, tyhmä ja ruma. Ovatko ajatukseni tavanomaisia eron jälkeisiä epävarmuuden ja uuden suhteen tunteita vai olenko sittenkin taas väärässä suhteessa?
Tämä äitienpäivä tuntuu erityisen pahalta, koska en ole saanut edes onnittelua miesystävältäni. En toki hänen lastensa äiti ole, mutta eikö silti voisi onnitella, kun kuitenkin äiti olen minäkin?
1<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Mies tai nainen eroo ja myöhemmin haluaa uuden kumppanin. Niin se elämässä menee. Jos tuntee olevansa yksin niin silloin just seurustellaan ja etsitään kumppanin. Kumppanin kanssa sitten tehdää yhteisiä juttuja jotta toinen ei olisi yksinäinen. Suunnitelkaa yhteisiä juttuja kuten vaellusreissu lappiin, menkää kalaan yhdessä tai salille tai tapahtumiin. Sitä se yhdessä olo on että tehdään asioita yhdessä eikä yksin koska jos tekee yksin niin silloin tuntee itsensä yksinäiseksi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Olen vuosi sitten eronnut miehestäni ja seurustellut reilu puoli vuotta uudessa suhteessa. Nykyinen miesystäväni on myös eronnnut samoihin aikoihin ilmeisen terveestä suhteesta ja vastoin omaa tahtoaan.
Mies osoittaa minulle paljon rakkauttaan, mutta yhä useammin minulla on tunne, että hän ei rakasta minua vaan tarvitsee minua oman yksinäisyytensä välttämiseen. Sama tunne minulla oli avioliitossani. En tiedä, johtuuko ajatukseni minusta vai ovatko nämä molemmat parisuhteet valetta.

En kestä ajatusta siitä, että en tule ikinä olemaan hänen elämässään tärkein vaan hänen ex-vaimonsa ja lastensa äiti tulee aina olemaan ykkönen. Olen aikaisemmassa suhteessa tottunut hemmotteluun ja kokenut, että riitän miehelleni. Nyt minusta tuntuu, että en riitä lainkaan vaan olen kaikessa huono, tyhmä ja ruma. Ovatko ajatukseni tavanomaisia eron jälkeisiä epävarmuuden ja uuden suhteen tunteita vai olenko sittenkin taas väärässä suhteessa?
Tämä äitienpäivä tuntuu erityisen pahalta, koska en ole saanut edes onnittelua miesystävältäni. En toki hänen lastensa äiti ole, mutta eikö silti voisi onnitella, kun kuitenkin äiti olen minäkin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu