Minä olen sitä mieltä,että jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.Jos tuntee tarvetta vieraaseen niin tekee sen joko sanomatta tai varoittaen.Siinä on pidettävä vain lujasti kiinni suojista tms.ettei tule harmia asiattomille.
Jos vieras hetkellisesti parantaa parisuhteen laatua ja saa tajuamaan nitä on vaihtamassa niin onko se niin pirun paha asia?
Toki lojaalisuus ja luottamus ovat asioita joidenka päällä ei sovi polkea,mutta esimerkkinä huonolaatuinen suhde.Jos henkilökohtaisesti en olisi onnellinen ja en voisi lähteäkkään niin mieluummin viimeisellä vuoteellani muistelisin asioita joita tein kun jätin tekemättä.
Ystävien,äitien,isien..kaikkien hirmu tärkeiden ihmisten mieliä pahoitetaan päivittäin ja luottamus rikotaan ja petetään.Fyysinen kontakti hetken huumaa.
Kunnioitan koko sydämeni pohjasta ihmisiä,jotka kiistelevät asiasta kanssani.Myös loukattuja ihmisiä kohtaan luonnollisesti tunnen myötätuntoa.Kaikille suokoon omat mielipiteensä ja jos on huonoja kokemuksia niin pyydän anteeksi että avasin suuni.
Tässä vain minun näkemykseni.Tervettä ihmissuhdetta vaalitaan ja pidetään hyvänä.Huonompaa parannetaan kaikki parhaamme mukaan:))))
Jos vieras hetkellisesti parantaa parisuhteen laatua ja saa tajuamaan nitä on vaihtamassa niin onko se niin pirun paha asia?
Toki lojaalisuus ja luottamus ovat asioita joidenka päällä ei sovi polkea,mutta esimerkkinä huonolaatuinen suhde.Jos henkilökohtaisesti en olisi onnellinen ja en voisi lähteäkkään niin mieluummin viimeisellä vuoteellani muistelisin asioita joita tein kun jätin tekemättä.
Ystävien,äitien,isien..kaikkien hirmu tärkeiden ihmisten mieliä pahoitetaan päivittäin ja luottamus rikotaan ja petetään.Fyysinen kontakti hetken huumaa.
Kunnioitan koko sydämeni pohjasta ihmisiä,jotka kiistelevät asiasta kanssani.Myös loukattuja ihmisiä kohtaan luonnollisesti tunnen myötätuntoa.Kaikille suokoon omat mielipiteensä ja jos on huonoja kokemuksia niin pyydän anteeksi että avasin suuni.
Tässä vain minun näkemykseni.Tervettä ihmissuhdetta vaalitaan ja pidetään hyvänä.Huonompaa parannetaan kaikki parhaamme mukaan:))))
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikka mentäisiin kuinka kauan historiassa, aina löytyy ihmisiä jotka pettävät ja aina tulee löytymään. Aina tulee löytymään huonoja parisuhteita, joita yritetään "hoitaa" pettämällä. Vaikea uskoa että se onni ja autuus tulee pettämällä toista. Parisuhdetta pitää hoitaa, kuoleehan kukatkin kastelematta. Ei se sillä hoidu että niitä ruusuja kannetaan naapurin herkkupepulle.
Ehjä, hyvä parisuhde ei perustu yhden yön seikkailuun. Se perustuu vanhoihin tosiasioihin, jotka halutaan murentaa viimeiseen asti: tutustuminen, ihastuminen, rakastuminen, seurustelu, kihlaus ja avioliitto (=sitoutuminen). Avoliittohan ei edellytä sitoutumista, koska takaportti jätetään auki.
Nykyihminen hakee ITSELLEEN nautinnon "kerranhan täällä vain eletään"-fraasin perusteella. Viis mitä se muiden elämään vaikuttaa. Kutsuisin tuota asennevammaksi, jota tuskin saa enää kitkettyä suomen kansasta, koska niin paljon tuon asennevamman esiintuominen nostattaa ihmisiä takajaloilleen.
Onneksi on vielä ihmisiä, jotka ajattelevat miltä tuosta toisesta tuntuu jos teen näin. Ja jotka ajattelevat, miltä minusta tuntuisi jos hän tekisi näin. Sitä kutsutaan toisen huomioonottamiseksi.
Oikeassapa Jussi olet. Parisuhdetta hoidetaan oman kumppanin kanssa - ei vieraissa.
Oikeastaan kaipaisin takaisin niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin pettäjiin suhtauduttiin syvällä halveksunnalla ja halveksunnan pelko "helpotti" houkutuksista kieltäytymistä. Kukapa olisi halunnut otsaansa huoran tai huoripukin leimaa. Heidän puolustelijansa ja suojelijansakin tuomittiin jyrkästi.
Jotenki tuntuu, että nykyään ihmiset ovat itsekkäitä ja luovuttavat liian helpolla. Elämisen pitäis olla huumaa ja hekumaa täynnä. Ja tuota ajattelutapaa sitten vielä ruokitaan kaiken maailman kauniilla ja rohkeilla ja salkkareilla yms. Tavallinen arkinen eläminen ei enää "sytytä". Pettämisestä ja eroamisesta on tullu muoti-ilmiö ja sitä ei enää paheksuta niinkuin ennen. Helppoa, kun ei ympäristö aseta enää niin suuria paineita? Viis lapsista, puoliso(i)sta tai ylipäätään kenestäkään! Pääasia on että MINULLA on HYVÄ olla?
Kuinka helppoa onkaan sanoa, että: "Parisuhde ei tyydyttänyt MINUA!" tai "Ei vaan enää tuntunut miltään..."
Niinpä... Kukapa enää saisi otsaansa huoran tai huoripukin leimaa? Ehei... Nykyään puhutaan vaan parinvaihtoviikoista ja pettäjät ovat "parisuhdetyytymättömiä" uhreja. Voi raukkaparkoja, voi... Ja syythän löytyvät nykyään petetyistä ja jätetyistä. Jotain vikaahan heissä täytyy olla???
Nuo sanat ovat kuin suoraan omasta suustani. Noin olen aina ajatellut ja ajattelen edelleenkin, mutta: olen pettänyt. Yhden ainoan kerran. Siihen asti olin aina uskonut vahvasti että en sitä ikinä pystyisi tekemään, sillä minä jos kuka laitan aina muiden tunteet omieni edelle. Mutta niin kuitenkin kävi. Olin itsekin yllättynyt kuinka helposti se kävi ja kuinka kaikki periaatteeni ja itsekontrollini murtui yhdessä pienessä hetkessä. Antauduin täysin tunteiden valtaan, himon valtaan. Nyt inhoan itseäni, soimaan itseäni heikkoudestani ja huono omatunto seuraa minua kaikkialle. Miksen sitten vain tunnusta? Se olisi itsekästä. Kuten sanoin, rakkaani tunteet ovat etusijalla, enkä voisi loukata häntä vain helpottaakseni omaa huonon omantunnon taakkaani. Tärkeimpänä periaatteenani elämässä on AINA ollut rehellisyys, minkä takia nyt kamppailenkin itseni kanssa niin jumalattomasti. Tällä haluan vain osoittaa, ettei pettäminen ole niin yksiselitteistä. Joskus vain itsekontrolli ja arvot eivät riitä... Mutta opinpahan läksyni: en enää ikinä petä.
olen puhunut tästä asiasta, kuinka vaikeaa on salata avoimessa ja rehellisessä parisuhteessa pettäminen lopun elämää. Olen ajatellut että se olisi juuri tuollaista kuin itse kuvasit. Nyt sain siihen ajatukseen konkreettisen todisteen.
Kuitenkin se on sellainen asia että sitä ei mielestäni kannattaisi tunnustaa toiselle, jos on jo läksynsä oppinut. Se kannattaa kertoa jollekin muulle ja käsitellä asia sillä tavoin. Silloin se ei tapa oman parisuhteen luottamusta loppuelämäksi. Siihen lopputulokseen olet päätynyt itsekin. Olisi itsekästä kaataa loka toisen, syyttömän niskaan, jotta itsellä olisi keveämpi olla.
Ei asiat ole niin yksinkertaisia kuin voisi olettaa. Hetken huuma, vaikka se on helppoa, voi myöhemmin herättää ikäviä tunteita. Alkaa tuntua epäoikudenmukaiselta että juuri tuolle läheisimmälle ihmiselle olen tehnyt noin ja olen epärehellinen.
Mutta viisas on se, joka oppii läksynsä.
mutta silloin ei siitä ensimmäisestä suhteesta kannata käyttää nimitystä parisuhde, sillä sitä se ei ko. tapauksessa ole.
Ihmiset, jotka harkitusti pettävät ja vielä suhteen parantamisen nimissä, eivät henkisesti elä parisuhteessa/avioliitossa.
Edellisissä kommenteissa on ollut hyvin pitkälle samankaltaisia ajatuksia ja tuntemuksia kuin itse olen pohdiskellut.
Itse kuulun siihen joukkoon, joka ottaa muut huomioon.(Tai ainkain pyrkii ottamaan). valitettavasti rakastamani mies kuuluu siihen vastakkaiseen leiriin.(Kärjistetysti). Sen tiedän, ettei hän pettäisi minua, mutta hänelle arkinen elämä on punainen vaate. Hän haluaisi huumaa, pyöritystä,menoa ja meininkiä. Ongelma tulee siitä, että vaikka hän ei tee sitä tahallaan, tuntuu minusta välillä täysin ulkupuoliselta, kun levottomuus valtaa hänet. Miksi sen täytyy olla aina minä, joka taipuu ja hyväksyy? KYllähän minä tiedän, että jos ei kestä, niin pitäsi lähteä. Mutta siinä törmätään toiseen nykyilmiöön; asioita ei yritetä selvittää, koska on helpompaa pakata kassit ja lähteä. Mutta yksin on melko vaikea hoitaa kahden ihmisen välistä suhdetta! Mitä siis tehdä?
Tässäpä kiintoisa aihe,johon en voinut oolla puuttumatta.Ihmiset jotka ovat pyhiä ja elävät toiselle on kauhean ihailtavaa ja kaunista.
Parisuhde on vaikka mitä,älkäämme siis väittäkö,että ihminen joka tiedostaa virheensä ja tekemisensä,on yhtään sen huonompi.
Toki syyllisyydentaakka on järkyttävää ja varmaan uskoisin että ihan ansaittuakin siinä vaiheessa.
Ihmiset olemme erilaisia!!Joillakin ihmisillä on näkökantoja jotka eriävät.Sanokaamme asiamme kauniisti ja kunnioittaen uskaliaita puheenaiheen ottajia.Ei se tee toisesta asennevammaista.Jokainen tallatkoon omissa kuvioissaan ja tehköön elämästään totta tavallaan.kiittää ja kuittaa.