Parisuhteeseenko

Nuoruus on aika, kun aikuistuminen alkaa. Vaan luonto-äiti on laittanut mukaan seksuaalisen heräämisen ja monesti liian aikaisin. Siitä seuraa, että varsinkin pojilla on saada ne kokemukset ja uskon edelleen tytöillä olevan hieman erilaisen suhtautumisen seksuaalisuuteen.
No se ihastus voi tulla vastaan missä vain. Siitä pitäisi alkaa tutustuminen ei vielä edes seurustelu. Vaan kuinka usein käykään että se tuo seksuaalinen vietto on liian voimakas ja mennään siihen mukaan täysillä.
Niin jäi tutustuminen kokonaan pois ja seksi vie mennessään. Jatkuva seksisuhde ottaa vallan ja pian voidaan olla tilanteessa, että vauvakin on tulossa, vaan ei mitään käsitystä toisesta saati elämästä yleensä. On kokematta vastuun otto asunnon , ruuan ja laskujen hoidon suhteen. Tiukkaa tekee monelta kantilta, nuoruus on elämättä. Pian siinä karataan sinne iltaelämään ja jätetään toinen hoitamaan näitä vastuita yksin. Lapsikin unohtuu joskus jopa molemmilta.
Jos tuo seksin olisi odottanut aikaansa ja olisi ehtinyt tutustua, olisi ehkä selvinnyt , jatkaako yhdessä vai erikseen ja ehkä olisi koulutuskin tullut saatettua loppuun. Ja se pieni ihminen olisi tullut vasta kun siihen olisi ollut toive aika ja mahdollisuus oikeaan perheeseen, jossa puolisot ottavat yhdessä vastuun kaikesta.

Olen elänyt omaakin elämääni vierestä, katsoen, kuinka ero saattaa ihmisen aivan hirvittävään tilanteeseen, ei ainoastaan taloudellisen ahdingon, vaan enemmän henkiseen ahdinkoon. Tilanne on suorastaan "kriittisen palonarka". Ja tuossa tilanteessa lapsi, jolle huudetaan, joka jätetään vaikka vieraan huostaan, että päästään sinne ilotaloihin ryyppäämään ja etsimään tyhjän puhujaa ja seksiä. Millään ei tavallaan ole mitään väliä.
Vaikka monet sanovat, että lapset hoidetaan, sopii katsoa hoidetaanko ja mitä sillä lapsen hoitamisella tarkoitetaan.
Vaan oletteko todella olleet näiden lasten lähellä, jotka joutuvat odottamaan vanhempiaan tuolta kapakoista ja ymmärtänette myös, että vaikka ette ole ympäripäissänne, pienikin viinimäärä, olutmäärä tekee teistä sompeja, ette ole lapsille turvaksi, pikemmin peloksi. Myöskin tuo haju kertoo lapselle tilanteen ja aiheuttaa pelon.

Nyt olen nähnyt miten lapsi, joka ei ole saanut turvaa, elää aikuisena hyvin rikkinäisenä, etsien ja etsien, itkien.

Ero on tilanne, joka aiheuttaa omaan ja lapsen elämään valtavan takapakin, sillä vaikka se uusi ihminen löytyisi paikkaamaan seksin puutetta, hän ei tuota lasta juuri tule hoitamaan, ei maksamaan hänestä olevia kuluja, elämä ei todellakaan parane. Syytätte monesti lapsianne ja etävanhempaa, jospa katsoisitte sinne kuuluisaan peiliin ja omiin tekemisiinne totuuden mukaisesti. Sieltä löytyy liian usein syy siihen pahaan oloon,. Etsitte onnellisuutta, tiedättekö edes mitä onni on.
Useimmiten se on unelma, joka ei voi täyttyä. Sillä jokaisen pitää tehdä itse työ onnensa eteen, hyväksyä tosiasiat, sillä lapset on hoidettava, ei niitä saa palautetuiksi ja rahaakin sen onnen eteen on se minkä olette hankkineet itse, sitä ei voi vaatia keneltäkään muulta ja olen tullut usein siihen tulokseen, että syy kaikkeen on rahan puute. Kuitenkaan ymmärrys ei riitä toteamaan, että itse on raha hankittava ja monesta unelmasta joutuu jokainen luopumaan.

Se onnellinen elämä tulee siitä, että arvostat sitä mitä sinulla on ja sen eteen voit itse tehdä työtä.

Se tutustuminen tulevaan kumppaniin on niin tarpeellinen, jotta voitte rakentaa samanlaisin arvoin elämäänne, silloin uskon suhteelle rakentuvan lujan pohjan ja tuossa vaiheessa voi vielä perääntyä pienemmin haavoin.

Parisuhde on kuin koti, jossa pitää olla hyvät pohjatytöt ja pitävä katto ja seinät ympärillä, sisällä on se, mihin omat varat riittävät, siellä voi kuitenkin olla turva maailman pahuutta vastaan ja onnellinen olotila niillä mahdollisuuksilla mitä teillä itsellänne. Kaikki lööpit huutaa hienoista kodeista ja vapaa-ajanvietosta, siihen ei kuitenkaan tavallisella kansalla ole juuri suuria mahdollisuuksia, joten on löydettävä onni omasta kodista ja perheestä, ehjästä perheestä.