Minä useasti, kun en saanut unta katselin sinua vierelläni ja mietin, kuinka paljon rakastan. Opiskeltiin silloin ja jaettiin yhdessä yksiö. Rakasteltiin aamuinilloinöin ja myöhästyttiin luennoilta. Kaikista kamalista riidoista ja
pettymyksistä huolimatta minä rakastin.
Vastakohdat täydentävät toisiaan. Vaikka onhan meissä samaakin. Molemmat seilataan ääripäästä toiseen vaivatta, kun tunteista puhutaan. Vauhti oli vaan välillä liian kova vuoristoradassa minun kestää. Hautasin pahat sanat ja teot syvälle. Taas elämä jatkui, onnen hetkiä aina seuraavaan kertaan.
Pelkäsin menettäväni sinut, pelkäsin niin kovasti sitä tuskaa, minkä kerran laitoit minut kestämään. Olin varma etten selviäisi siitä enää. Tiesitkö, että rukoilin tunteideni laimenevan, jottei tarvitsisi kärsiä. Hälytyskellojen olisi pitänyt huutaa jo kovaa monta kertaa, viimeistään silloin kun fysiikka osoitti varoitusmerkkejään. Paha olo seurasi alitajunnassa ja etsi pois pääsyä. Paniikkihäiriö, totesi lääkäri, ja sinä vähättelit. Halusin mielestäsi vain huomiota. Niin halusinkin! Halusin, että kerrankin asettaisit minut etusijalle.
Opiskelut saatiin loppuun. Pieni ihme sekin, kaiken sen keskellä. Puitteet vaihtuivat, mutta sama kaava kaikessa jatkui. Kaverit, viinan huuruiset viikonloput, joita olin ajat sitten oppinut vihaamaan. Torstaina viimeistään alkava joka viikkoinen vitutus tulevasta viikonlopusta.
Kuusi vuotta kulunut, rakkaani. Ehkä joku jossain kuuli toivottomat pyyntöni tai kohtalo puutui peliin. Sisin on jäässä, siksi kirjoitan tälle palstalle. Tiedän ettet tätä ehkä koskaan lue ja vaikka lukisitkin et usko sen olevan sinulle. Riittähän näitä onnettomia rakkaustarinoita. Tälle tarinalle vaan pistetään piste ennen kuin huomaatkaan.
Melkein kuusi vuotta olen antanut sinulle elämästäni.
pettymyksistä huolimatta minä rakastin.
Vastakohdat täydentävät toisiaan. Vaikka onhan meissä samaakin. Molemmat seilataan ääripäästä toiseen vaivatta, kun tunteista puhutaan. Vauhti oli vaan välillä liian kova vuoristoradassa minun kestää. Hautasin pahat sanat ja teot syvälle. Taas elämä jatkui, onnen hetkiä aina seuraavaan kertaan.
Pelkäsin menettäväni sinut, pelkäsin niin kovasti sitä tuskaa, minkä kerran laitoit minut kestämään. Olin varma etten selviäisi siitä enää. Tiesitkö, että rukoilin tunteideni laimenevan, jottei tarvitsisi kärsiä. Hälytyskellojen olisi pitänyt huutaa jo kovaa monta kertaa, viimeistään silloin kun fysiikka osoitti varoitusmerkkejään. Paha olo seurasi alitajunnassa ja etsi pois pääsyä. Paniikkihäiriö, totesi lääkäri, ja sinä vähättelit. Halusin mielestäsi vain huomiota. Niin halusinkin! Halusin, että kerrankin asettaisit minut etusijalle.
Opiskelut saatiin loppuun. Pieni ihme sekin, kaiken sen keskellä. Puitteet vaihtuivat, mutta sama kaava kaikessa jatkui. Kaverit, viinan huuruiset viikonloput, joita olin ajat sitten oppinut vihaamaan. Torstaina viimeistään alkava joka viikkoinen vitutus tulevasta viikonlopusta.
Kuusi vuotta kulunut, rakkaani. Ehkä joku jossain kuuli toivottomat pyyntöni tai kohtalo puutui peliin. Sisin on jäässä, siksi kirjoitan tälle palstalle. Tiedän ettet tätä ehkä koskaan lue ja vaikka lukisitkin et usko sen olevan sinulle. Riittähän näitä onnettomia rakkaustarinoita. Tälle tarinalle vaan pistetään piste ennen kuin huomaatkaan.
Melkein kuusi vuotta olen antanut sinulle elämästäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kannattaa. Mistähän sitä voisi ennustaa että onko toinen ihminen sellainen että kannattaa tuhlata elämästään useita vuosia??? Samanlainen tunne itselläkin miesten kanssa hukkaa heitettyä aikaa ja vaivaa. Kunhan pääset jaloillesi niin jo elämä hymyilee usko pois.
..päivää, jolloin pääsen tästä suosta. Vastakkainen sukupuoli voi elellä mun puolesta tästä eteenpäin ihan rauhassa. Se kyllä tarkoittaa unelman hautaamista. Olen aina halunnut oikean perheen. Lapsia kun en tähän liittoon ole uskaltanut edes ajatella.