Kolmekymmentä vuotta kestäneen avioliiton jälkeen harkinta-aika on lopuillaan. Jätin avioerohakemuksen koska mieheni halusi jatkaa seurusteluaan toisen naisen kanssa. Monien epätoivoisten hetkien jälkeen alan olla jaloillani: parin viikon kuluttua muutan omaan asuntooni ja mieheni pääsee kesämökiltä takaisin tähän nykyiseen, joka osituksen mukaisesti jää hänelle. Ymmärrän kyllä, että mennyt on mennyttä ja miestäni en takaisin saa...en edes enää halua. Vallitseva tunne minulla on suru ja pettymys siihen, että emme selvinneet vaikeuksistamme niinkuin vastuullisten aikuisten pitäisi.
Nyt kuitenkin mieleen on tullut myös uteliaisuus: haluaisin tavata tämän naisen, joka vei voiton mieheni sydämessä. Minulla on vahva itsetunto ja tiedän olevani riittävän hyvä nainen ihan tällaisena kuin olen (miehelleni se vaan ei riittänyt). Haluaisin vielä kokea senkin, että olen kasvokkain jutellut sen ihmisen kanssa, jonka takia avioeroa hain. Haluaisin, että hänestä tulisi minulle vain ihminen, sillä sellaisiahan me kaikki olemme, ja haluaisin eroon niistä erilaisista mielikuvista ja kuvitelmista joita hänestä mielessäni on. Olen valmis kokemaan myös kaikki kamalat tunteet, jotka tästä tapaamisesta mahdollisesti seuraavat mutta tapaamisen ajan uskon pystyväni hallitsemaan itseni.
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta tapaamisesta? Olenko vain tyhmä kun edes mietin tällaista mielessäni? Mieheni on kolmen aikuisen lapseni isä ja hänen uusi kumppaninsa kiinnostaa minua myös sen takia.
Olenko tyhmä jos soi
Nyt kuitenkin mieleen on tullut myös uteliaisuus: haluaisin tavata tämän naisen, joka vei voiton mieheni sydämessä. Minulla on vahva itsetunto ja tiedän olevani riittävän hyvä nainen ihan tällaisena kuin olen (miehelleni se vaan ei riittänyt). Haluaisin vielä kokea senkin, että olen kasvokkain jutellut sen ihmisen kanssa, jonka takia avioeroa hain. Haluaisin, että hänestä tulisi minulle vain ihminen, sillä sellaisiahan me kaikki olemme, ja haluaisin eroon niistä erilaisista mielikuvista ja kuvitelmista joita hänestä mielessäni on. Olen valmis kokemaan myös kaikki kamalat tunteet, jotka tästä tapaamisesta mahdollisesti seuraavat mutta tapaamisen ajan uskon pystyväni hallitsemaan itseni.
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta tapaamisesta? Olenko vain tyhmä kun edes mietin tällaista mielessäni? Mieheni on kolmen aikuisen lapseni isä ja hänen uusi kumppaninsa kiinnostaa minua myös sen takia.
Olenko tyhmä jos soi
Vastaukset 15
Vanhimmat
...jos soitan ja ehdotan tapaamista tälle naiselle?
Minulla on ollut tällainen mahdollisuus, vasta pari vuotta eron jälkeen mutta tavatessamme puhuimme monista asioista. Syytin naista, kuten sinäkin sanoit että haluaisit tavata ihmisen jonka takia eroatte, mutta jouduin muuttamaan kantaani. Hän oli aivan mukava tavallinen ihminen, ei ollut halunnut rikkoa liittoamme, mieheni oli häntä sinnikkäästi piirittänyt melkein vuoden päivät ja siinä samalla hieman muunnellut totuutta meidän elämästämme.
Toisaalta tunteet piti järjestää uusiksi, ei enää sopinutkaan se kaava jonka mukaan nainen oli syyllinen eroomme ja toisaalta jonkilainen pettymys ja vihakin nousi ent.miestäni kohtaan.
Nykyäänkin näemme aina silloin tällöin lastenvaihdossa, mutta tuon jälkeen emme ole keskustelleet, vain niitä näitä ja lasten asioista. Heillä menee hyvin ja miehenikin on selvästi onnellisempi hänen kanssaan kuin minun, vaikka sen huomaaminen oli karvas pala aikanaan.
Itselläni on uusi mies ja hän sai minut lopulta näkemään ja ymmärtämään jotain siitä mitä exmieheni koki silloin.
tällaista olin ajatellutkin. Tämän naisen aviomies nimittäin on soittanut minulle kaksi kertaa. Olin jo saanut asit päässäni jonkinlaiseen järjestykseen mutta sen jälkeen pakka hajosi. Saavutin senkin jälkeen tasapainon pelastusrengasystäväni avulla ja luulen, että jos tämän naisen tavattuani taas joutuisin epätasapainoon olisi tasapaino saavutettavissa uudestaan...ja taas yhtä kokemusta viisaampana.
Miehelläni oli suhde (reilu puoli vuotta) naimisissa olevaan naiseen. Pettävä vaimo toisaalla kärähti ja mies otti minuun yhteyttä.
Toimin petetylle miehelle melkein psykologina 8no, se on kyllä aika lähellä omaa ammattia..). Pettetty mies sanoi suoraan, että hänen vaimonsa on tottunut saamaan kaiken minkä haluaa ja nyt hän oli pättänyt vaihtaa miestä.
Tapasin kerran tämän petetyn miehen ja hänen vaimonsakin lupaili tapaamista, jotta ymmärtäisin, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia häeen verrattuna. Hän käski jopa minun muuttaa kotoani pois.
Koskaan tämä toinen nainen ei sitten tullutkaan tapaamaan. Uhoaminenkin loppui ihan yllttäen; tai siis sen jälkeen, kun olin hänen miehensä tavannut.
Pettämisen syyt tietää aina vain ja ainoastaan pettäjä. Yleisesti "hyväksytty syy" uskottomuudelle on huoo parisuhde tai kumppanin puutteet. Mutta omaan toimintaan ei mielestäni voi hakea syitä itsen ulkopuolelta. Vai onko ihminen niin heikko, että ei kestä omia virheitään? Huonoon parisuhteeseen kun on muitakin vaihtoehtoja, jotka eivät satuta ja katkeroita ketään niin paljoa kuin pettäminen. Kumppanin "virheellisyyskin" on pikemminkin omien ongelmien näkemistä; sanotaan, että toisessa ärsyttää omat negatiiviset piirteet.. Tiedä häntä sitten.
Uskottomuus on joka tapauksessa tänä päivänä niin yleistä (puolet parisuhteessa elävistä miehistä ja joka kolmas naisista kertoo pettäneensä), että silloinhan Suomessa ei ole todennäköisyyslaskennankaan perusteella yhtään onnellista parisuhdetta.
Vastuu pettämisestä on aina pettäjällä. Kolmanneksi pyöräksi ryhtyvällä täytyy olla luja luonne, jotta hän voi ottaa yhdessä pettäjän kanssa vastuun seurauksista. Ihmetyttää aina "katkerien vaimojen" haukkuminen. No, ehkä se lienee sitä samaa "syiden ulkoistamista".
Ihan uteliaisuuttani kysyn: mitä sinulle antaa tuon toisen naisen tapaaminen? Millä tavoin se mahdollisesti muuttaisi elämääsi?
mietin itsekin... Tuskin se antaa yhtään mitään. Missään tapauksessa en tulisi anelemaan miestäni takaisin. Ehkä haluaisin tietää totuuden. Petetyn aviomiehen käsitys asioden tilasta eroaa auuresti siitä, mitä tämä toinen nainen on miehelleni puhunut. Tiedän, että asia ei minulle kuulu, nämä kolme saavat selvittää välinsä ilman minua. Tietenkin haluaisin myös jollakin tavalla ymmärtää mieheni käyttäytymistä. Mitään takuutahan en tosin saa siitä, että minulle puhuttaisiin totta. Mitääm exän "kättöohjeita" en tulisi antamaan.
itse en haluaisi enkä näe syytä keskustella mieheni exvaimon kanssa.
et haluaisi? Jos mieheni uusi nainen kieltäytyisi tapaamisesta sekin toki olisi viesti minulle, vieläpä erittäin selvä sellainen.
Ymmärrän sen, jos on alaikäisiä lapsia tai teidän juttunne olisi kesken, mutta en tässä tapauksessa.
Mitä te tekisitte, vertailisitte toistenne kuppikokoja, trendikkyyttä tai sinä antaisit neuvoja miehesi käytöksestä tai rakastelutaidoista. Pitkässäkään tapaamisessa tai puhelussa et vielä opi tuntemaan tätä ihmistä ollenkaan, etkä ymmärtämään miten hän sinut "voitti". Hänessä voi olla sellaisia piirteitä joita sinä et arvosta ollenkaan, mutta exäsi pitää niistä.
Lisäksi villi arvaukseni on, että tämä uusi suhde kestää vuoden pari ja sitten arki koittaa.
näkökohtia esität. Eihän aikuisen mieheni uusi kumppani eikä hänen tulevaisuutensa kuulu minulle. Hmmmm...saattaa olla, että syvimmiltäni olen varma siitä, että päihitän tuon nuoremman naisen mennen tullen. Voisihan siinä tietenkin käydä toisinkin. Ehkä on viisainta antaa kyyhkyläisten olla.
aina antaa viholliselleen kuten tiedät.ja jonka lu ulet tuovan rauhan itsellesi tuolla tekosyyllä. se on peräisin luontaisesta vaistostasi joka suojautumistekniikka.en usko että tapaaminen on ratkaisevaa selviytymisesi ja unohtamisesi kannalta.en lähtisi itse.se voi saada aikaan uuden sopan,mistäs tiedät minkälainen tämä nainen on naisiaan.ja mitä ajattelee?tai eipä sillä väliä ole nniin paljoa kun se että mitä exmiehesi ajattelee pyrkimyksistäsi..
älä satuta itseäsi kuitenkaan,et välttämättä ole valmis vielä.
Mieheni ei ole suoranaisesti selvin sanoin myöntänyt pettäneensä mua.Hänellä on kuitenkin toinen nainen, henkiystävä ja antanut ymmärtää että on muutakin.Kaksi aikuista tuskin tyytyy pelkkään ystävyyteen jos henkisellä tasolla synkkaa (olenko kyyninen?)
Mies ei ole kertonut mulle mitään siitä toisesta naisesta.Häiriköisin kuulemma vaan, jos tietäisin.Tosin aluksi hän kertoi aika selvästikin, että se nainen (kuka lähettelee hänelle helliä tekstareita ja soittelee)on hänen projektikaverinsa.Ei kovinkaan loogista, koska sen työkaverin nimen saan helpostikin selville.Olenko väärässä jos ajattelen niin, että a)se on aivan joku toinen kuin se työkaveri, b)ei ole ketään, vaan ainoastaan kiusatakseen mua on kehitellyt tän jutun, c)oli ja meni, mutta ei voi myöntää että meni jo.
Joka tapauksessa mies on muuttanut pois kotoa ja etsii asuntoa.Kenen lie nurkissa on kolme viikkoo nyt majaillu?Sen naisensako?
kokemusta ja toinen nainen lupasi lopettaa suhteen vaikka sanoi että se on vaikeaa kun olivat jo vuosia salaa seurustelleet.Olin kyllä shokissa ja yritin olla ystävällinen ja hänkin oli,mutta mieheni halusi jatkaa salaa edelleen ja kun se selvisi,hain eron.Oli siina liitossa väkivaltaakin ja se oli pahempaa.Nyt olen ihan hyvin sopeutunut eron jälkeiseen elämään ja jopa välillä helpottunut kun pääsin irti avioliitosta joka oli ahdistava.
Minä olen keskustellut mieheni "nykyisen" kanssa, olemme nimittäin entisiä perheystäviä, ja kun naisella meni huonosti avioliitossaan, kaappasi minun mieheni "kaverikseen", ovat vuosia tehneet yhteisiä matkoja yms., ja vaikka jäivät kiinnikin niin vain jatkavat, ollaan tämän x-ystävättäreni miehen kanssa olleet öönä jonkin aikaa ja odotelleet että hulluus menee ohi. Vaan ei mene, olen lähdössä kotoa, ei ole varaa lunastaa asuntoa, joten jätän lapset, tai nuorison, 23 ja 17 vuotiaat, jotka eivät tänä päivänäkään usko, että eroamme. Isäntä lunastaa minut ulos, ottaa velkaa ja jää nuorison kanssa vanhaan asuntoon uuden rakkaansa ja hänen miehensä viereen. Siis näinkin uskomattomia tarinoita löytyy. Eikä varmaan ole edes pahimmasta päästä...Mutta tietysti helpompi on jutellu vieraan "uuden" kuin tutun "uuden" kanssa, joka on tehnyt oharit n.s.
hyvänen aika näitä miehiä! Pystytkö puhumaan rauhallisesti tämän entisen ystävättäresi kanssa?
soitti taas eilen minulle. En halua tavata sitä naista enää, on rassukka nyt selaisessa paineessa ilmeisesti sekä oman miehensä että minun mieheni taholta. Ja pitäpä näiden kolmen asiat enää minulle kuuluvat.