Kun vaimo puoliso on rikkaampi kuin mies, kun vaimon suku on mahtavampi kuin miehen suku, kun vaimo on oppineempi kuin mies, niin vaimo puolison eropyrkimykset kasvavat dramaattisesti, kertoo Jaska Jokunen.
Vaimo puoliso ei voi ottaa köyhän miehen, muuten kuin rakastajakseen.
Vaimo naiselle käy vain isompi puolisko.
Mies kehittyy sen sijaan alas, että miehelle sopii alempiarvoinen yhteiskuntaluokka, josta vielä yksi noita akka nousee päivän valoon vaatimaan lisää omaisuutta itselleen.
Mutta
Voiko naisten ylösnousuja jotenkin hallita, ymmärtää ja legitimisoida?
Vaimo puoliso ei voi ottaa köyhän miehen, muuten kuin rakastajakseen.
Vaimo naiselle käy vain isompi puolisko.
Mies kehittyy sen sijaan alas, että miehelle sopii alempiarvoinen yhteiskuntaluokka, josta vielä yksi noita akka nousee päivän valoon vaatimaan lisää omaisuutta itselleen.
Mutta
Voiko naisten ylösnousuja jotenkin hallita, ymmärtää ja legitimisoida?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sugarmama kelpaisi kyllä itselleni. Sellainen tuttu, turvallinen ja suojeleva turvaa tuova äitihahmo. Enkä nyt halua tähän vastaukseksi mitään äitipervoiluja 😄.
Sorry,+nyt+kuulostaa,+että+joku+tyhmä+yrittää+päteä+olemattoman+tiedon+ja+sivistyksen+avulla+päteä,+mutta+tulos+on+surkea,+vai+oletko+vieraskielinen+ja+käytät+google+kääntäjää?
Ellei oteta huomioon uskonnollisia tai romanttisia tavoitteita, avioliitto on omistusoikeudellinen järjestely. Avioliittolain 2. ja 4. osa käsittelevät käytännössä kokonaan omistusoikeudellisia asioita.
Jos asiaa katsotaan puhtaasti varallisuuden näkökulmasta, on vaikeaa löytää perustetta sille, miksi kukaan tahallisesti solmisi avioliiton henkilön kanssa, joka ei esimerkiksi pyri elättämään itseään. Aviopuolisot ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan, ja kuten avioliittolain 46. pykälässä säädetään, elatus käsittää paitsi puolisoiden yhteisten myös kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Köyhän henkilön kanssa avioituminen tulee siis aivan yhtä kalliiksi riippumatta siitä, mitkä ovat puolisoiden sukupuolet suhteessa heidän varallisuuteensa.
Ihmisen suhde omaan varallisuuteensa ja sen käyttöön määrittää sen, miten hän kokee elatuksen tai elätetyksi tulemisen. Konservatiivisemmissa piireissä on normaalia, että mies elättää itsensä lisäksi puolisonsa (joka usein on naispuolinen) sekä mahdolliset lapsensa ja elossa olevat isovanhempansa, mahdollisesti myös puolisonsa isovanhemmat. Miksi joku tekisi niin? Ehkä sen vuoksi, että kokee elämänsä tarkoitukselliseksi sitä kautta, että voi elättää itselleen tärkeitä ihmisiä. Samassa kaupassa elätettäväksi saattaa tulla myös vähemmän tärkeitä ihmisiä.
Raha on yksi keino osoittaa rakkautta. Mietitäänpä ensin jotain hieman massiivisempaa esimerkkiä, kuten Taj Mahal -mausoleumia. Shah Jahan rakennutti sen muistoksi lempivaimolleen, joka kuoli synnyttäessään. Näinpä meillä on edelleen suuri ja kallis fyysinen objekti merkkinä siitä, että joku oli joskus puolisolleen hyvin tärkeä (vaikkakin tässä nimenomaisessa tapauksessa tärkeys lienee jaettu muiden kanssa). Otetaan läheisempi esimerkki: oma äitini, joka on aina ollut pienituloinen, teki aina kaikkensa sen eteen, että minä saisin paremman elämän. Hän onnistui siinä, mutta kaikkensa tekeminen sisälsi valtavia taloudellisia panostuksia suhteessa siihen, miten paljon resursseja oli käytettävissä. Ja mikä on lopputulos? Saan suurinta nautintoa rahan käyttämisestä silloin, kun se menee rakkaimpieni tarpeiden tyydyttämiseen. Äitini sisältyy heihin. Rakkaus ja raha kietoutuvat yhteen tavalla, jota on vaikea ymmärtää, ellei ymmärrä rakkautta.
Keskustelua voisi jatkaa loputtomiin myös siitä, mitä eroa on köyhyydellä ja taitamattomalla varallisuuden hoitamisella. Köyhyys syntyy paitsi varallisuuden puutteesta myös siitä, ettei varallisuutta osaa käsitellä.
Ehkä suurin kysymys tässä kohtaa on: onko rahan sijoittaminen rakkaaseen henkilöön kannattava sijoitus? Päinvastaiseen kysymykseen vastaus on helppo: ei-rakkaaseen henkilöön sijoittaminen ei missään olosuhteissa ole kannattava sijoitus, oli sukupuoli mikä hyvänsä.
🦄