Suurimmat ammatti - pienimmät liitot?

http://www.liityammattiliittoon.fi/liity2.shtml

On varmaan helpompi aina kysyä toisilta vastauksia kysymyksiin, joihin itsekin löytäisi vastauksen, jos tosissaan haluaa.
En vastannut tähän siksi, että tiedän, mutta liitän tuohon oheen osoitteen, josta voi saada tietoa niin halutessaan.

PAM;ista tiedän sen verran, entisenä PAM;ilaisena, että se on noiden mainitsemiesi metallin ja paperin jälkeen kolmanneksi suurin liitto SAK;ssa, jäsenmäärällä mitattuna.Suuruuden mittareita voi olla muitakin, esim, se miten jäsenistä huolehditaan ja miten jäsenten puolia pidetään, taistelussa työnantajan/esimiesten mielivaltaa vastaan.Tässä asettaisin PAM;in häntäpäähän siinä joukossa.

Pitäisi enemmän valvoa luottamusmiesten toimia kentällä, jotta tiedettäisiin, saavatko jäsenet riittävästi "vastinetta" rahoilleen. Älkää nyt sanoko, että jäsenethän luottamusmiehen valitsevat. Se ei aina pidä paikkaansa. Siitä on omakohtaisia kokemuksia, että työnantajan/esimiehen/johdon "sormet ovat olleet liikaa pelissä." Täytyy myöntää, että työntekijöiden ote omien etujen valvonnasta on herpaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.Työntekijät nuortuvat ja ovat joutuneet liikaa työnantajan/esimiesten talutusnuoraan, eivätkä uskalla puuttua mihinkään, omia etujaan heikentävään toimenpiteeseen. Vanhemmat ovat jääneet altavastaajan asemaan, koska enemmistö on nuoria ja ay-asioista tietämättömiä.

Vanhemmista on tullut "riitapukareita", joita nuoremmatkin katsovat jo H-moilasena, että mitähän tuo nyt tarkoittaa, kun se vaatii sitä ja tätä, mikä on aikaisemmin ollut itsestään selvää. Kuten kokoaikatyö, palkkojen alentamisen lopettaminen ym, ym. Taistellessaan väsyy ja alkaa pitää toivottomana omaa tilannettaan.

Sairauspoissaolot lisääntyvät ja joutuuu työskentelemään psyykkisen ja fyysisen kestokyvyn äärirajoilla.
Sitten jos pyydät kohteliaimmin, että jos minua nyt kuitenkin vielä kohdeltaisiin kuten ihmistä kohdellaan, niin olet hävytön pyrkyri, joka ei ymmärrä tätä nykysysteemiä ollenkaan. Ei omia etuja saa tuoda vaatimuksissa esille, kun puhutaan työntekemisestä, jossa pitää ottaa huomioon ja ajatella vain kaupallisesti ja centit mittarissa.Tällä menolla hyvät työntekijät karkotetaan, ties minne.

Nuoretkaan eivät enää uskalla avata kauppojen ovia, peläten joutuvansa kaltoin kohdelluksi ja arvottomiksi loisiksi.
Niin makaa kuin petaa. Tulevaisuus näyttää, onko kaupan setä ja täti kuoleva ammattikunta.
Parempaa tulevaisuutta toivoisi hyvälle ammatille.

30-vuotta jäsenmaksua PAM;ille maksanut, mutta nyt lopettanut ja siirtynyt "kilpailevaan" liittoon ja kassaan.