Yksiavioisiksi luultujen lintujen pesistä on löytynyt toisen uroksen hedelmöittämia munia 30 – 60 %. Laumaeläinten naaraat parittelevat myös muiden urosten kanssa. Silti esimerkiksi simpanssilauman lapsista noin 30 % on johtajauroksen hedelmöittämiä, mikä on paljon enemmän kuin muiden urosten osuus, joka saattaa olla lauman koosta riippuen yhdellä muulla esimerkiksi10 %.
Ihmiskulttuurissa pyritään länsimaissa yksiavioisuuteen, mutta silti naisilla havaitaan (samoin kuin miehillä) olleen keskimäärin 12 seksikumppania tähän mennessä.
Kummastuttavat luvut selittyvät evoluutiolla. Naisen evoluutiollinen etu on parhaimmillaan, jos pariutuu vain parhaan uroksen kanssa, mutta koska ei ole tähän mahdollisuutta pitkäaikaisesti, kannattaa nopeasti ja huomaamatta paritella ja hedelmöityä hyvän miehen kanssa ja ottaa aisankannattajaksi eli elättäjäksi sellainen mies, jonka saa.
Laumassa pärjää parhaiten sellainen nainen, joka on parhaissa väleissä lauman johtajan kanssa. Johtaja on valikoitunut kamppailun kautta muiden uroiden todennäköisemmin ykköseksi, mutta jos saa jälkeläisiä vain johtajan kanssa, saattaakin käydä, että johtaja onkin steriili. Silloin myös naisen suku sammuu. Mutta jos parittelee myös muitten uroitten kanssa – joista tietysti valikoi todennäköisesti parhaimmat – ei sammu.
Miehen kannalta taas on edullisinta että noudattaa näennäistä yksiaviosuutta omien lasten saattamiseksi lisääntyvään ikään, mutta parittelee mahdollisimman monien muiden naisten kanssa, jotta saa senkin kautta edes joitakin jälkeläisiä.
Tiedoton geenien ohjaama pyrkimys tuottaa sekä laumassa että muuten niin paljon jälkeläisiä kuin mahdollista, on sekä johtajauroksen kuin muidenkin urosten ainoa tendenssi, samoin naaraalla.
Nämä alatendenssit ovat vuosimiljoonaisena aikana hakeutuneet automaattisesti tasapainoon, mutta eivät ole kulttuurikehityksen mukana vielä kerinneet merkittävästi muuttua, koska geneettinen muutos uusien mutaatioiden ja valinnan kautta on perin hidas kulttuurin muutokseen verrattuna. 🌹👀
Ihmiskulttuurissa pyritään länsimaissa yksiavioisuuteen, mutta silti naisilla havaitaan (samoin kuin miehillä) olleen keskimäärin 12 seksikumppania tähän mennessä.
Kummastuttavat luvut selittyvät evoluutiolla. Naisen evoluutiollinen etu on parhaimmillaan, jos pariutuu vain parhaan uroksen kanssa, mutta koska ei ole tähän mahdollisuutta pitkäaikaisesti, kannattaa nopeasti ja huomaamatta paritella ja hedelmöityä hyvän miehen kanssa ja ottaa aisankannattajaksi eli elättäjäksi sellainen mies, jonka saa.
Laumassa pärjää parhaiten sellainen nainen, joka on parhaissa väleissä lauman johtajan kanssa. Johtaja on valikoitunut kamppailun kautta muiden uroiden todennäköisemmin ykköseksi, mutta jos saa jälkeläisiä vain johtajan kanssa, saattaakin käydä, että johtaja onkin steriili. Silloin myös naisen suku sammuu. Mutta jos parittelee myös muitten uroitten kanssa – joista tietysti valikoi todennäköisesti parhaimmat – ei sammu.
Miehen kannalta taas on edullisinta että noudattaa näennäistä yksiaviosuutta omien lasten saattamiseksi lisääntyvään ikään, mutta parittelee mahdollisimman monien muiden naisten kanssa, jotta saa senkin kautta edes joitakin jälkeläisiä.
Tiedoton geenien ohjaama pyrkimys tuottaa sekä laumassa että muuten niin paljon jälkeläisiä kuin mahdollista, on sekä johtajauroksen kuin muidenkin urosten ainoa tendenssi, samoin naaraalla.
Nämä alatendenssit ovat vuosimiljoonaisena aikana hakeutuneet automaattisesti tasapainoon, mutta eivät ole kulttuurikehityksen mukana vielä kerinneet merkittävästi muuttua, koska geneettinen muutos uusien mutaatioiden ja valinnan kautta on perin hidas kulttuurin muutokseen verrattuna. 🌹👀
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.