Elämässäni oli mies, joka oli kaikkea.. En kuitenkaan häntä voinut saada. Yhteisten muistojen miettiminen pitää minut iloisena. Kun ajattelen, että hän on poissa masennun.
Alitajunnassani uskon, että hän pitää minusta ja että meistä vielä voisi tulla jotain. Tämä pitää minut onnellisena. Pitäisikö kuitenkin vain kohdata totuus ja myöntää, että hän on nyt historiaa?
Alitajunnassani uskon, että hän pitää minusta ja että meistä vielä voisi tulla jotain. Tämä pitää minut onnellisena. Pitäisikö kuitenkin vain kohdata totuus ja myöntää, että hän on nyt historiaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa olen miettinyt menneinä vuosina, että löydänkö koskaan toista, josta en ole
kuullut aikoihin, olen vain mielessäni ajatellut että hänellä menee hyvin,
sen enempää en ole voinut ajatella asiaa ennen palstaa, kuin vain muistella, myöhemmin selvisi asia, jota
olen miettinyt paljon, että hän todella tykkäsi minusta.
Hän kuitenkin piti sinusta, mikä on mieltä lämmittävä ajatus. Itselläni oli epävarma tilanne, tykkäsikö koskaan vai kuvittelinko vain ja oliko hän vain ystävällinen :/
Olet ajatuksissa ja sydämessä yhä. Hyvä yötä ja virkistäviä unia Sulle! 😘
Mukavaa viikonalkuakin, kun aika on...
T: J**a
Menee S***a:lle!
Minusta, jos toisen muistamisella on myönteisiä vaikutuksia itselle, eikä ole haittaa toiselle niin miksi sellaista tarvii edes miettiä, että unohtaisi. Tämä miehen mielipide.