Nyt oikeasti

Olemme 60v. Aktiivisia ja hyvännäköisiä iältämme. Kumpikin asuu sinkkuna kauniissa kodissaan melko kaukana toisistaan ja elämä on kunnossa. Hyvät työt ja harrastukset, elämä sujuu. Harrastamme kumpikin myös musiikkia.
Mies ottaa yhteyttä 25v jälkeen, olimme kauan sitten naapureita. Ja meillä oli silloin kipinää. Mutta olimme varattuja.

Nyt hän on soittanut 2kk joka ikinen ilta pitkän videopuhelun, jopa lomallani Kreikassa. Hän on kertonut elämästään ja kysynyt minun elämästäni kaikkea mahdollista. Ymmärrämme toisiamme todella hyvin, meillä on kipinää ja erotiikkaa. Olemme tavanneet kaksi kertaa, toisella kerralla menimme sänkyyn. Se oli taivaallisen romanttista, kaikki onnistui kauniisti.

Arvostamme toisiamme korkealle. Mies ei puhu tunteistaan, mutta kehuu muuten. Ja nyt olen valvonut pari yötä, koska huomaan olevani rakastunut. Kirjoitin hänelle tänään viestin, jossa kerroin nätisti, että olen rakastumassa.

Myöhemmin päivällä hän kirjoitti viestin (emme kirjoittele paljon, vaan hän soittaa videopuhelun joka ilta), että hänellä on tänään ja viime aikoina paljon stressiä. Eikä voi antaa statementtiä tähän asiaan.
Mainittakoon, että hän kertoi jo melko alussa, että tapailee jotakin naista silloin tällöin. Sen minä ymmärrän, koska hän on jo 7v eronnut, sehän on normaalia. Noh, eivät kuitenkaan asu yhdessä, koska "se ei ole sitä". Niin hän sanoi.

Kirjoitin hänelle takaisin, etten halua tuottaa hänelle stressiä. Ja että vetäydyn koko jutusta pois, jos näin on parempi. Oikeasti.

Mitä minä en oikeasti ymmärrä on se, että hän on soittanut näitä pitkiä videopuheluita 2kk joka ikinen ilta. Hän on luonnollinen ja hauska, älykäs ja jännittävä. Olemme kumpikin nähneet paljon maailmaa, matkustaneet ja olemme yrittäjiä. Perhesuhteetkin ovat kunnossa, ei mitään vaikeuksia.

Kun nyt kerroin tunteistani, mies meni lukkoon. Epäilen, että tämä toinen nainen on vieläkin taustalla, että stressi voi johtua siitä. Toisaalta, en ymmärrä yhtään mitään. Harmittaa ja sattuu, että menin avautumaan tällä tavalla. Mutta rakastelumme jälkeen en ole enää pystynyt syömään enkä nukkumaan. Hän on ollut oikeasti kiinnostunut kaikesta mitä teen, on jopa erittäin mustasukkainen jos en ole vastannut puhelimeen.

Olisiko tällä palstalla ikäistäni herrasmiestä, joka voisi avartaa ymmärrystäni? En oikeasti ole mikään ripustautuja, vaan herkkä ja aktiivinen, hyvinhoidettu nainen. Olen eroottinen ja positiivinen, tunnen arvoni ja sytyn kaikesta uudesta.
Saan aina seuraa, jos lähden ulos. Mutta en ole etsimässä seikkailua, vaan olisi kivaa nauttia fiksun ja mukavan miehen kanssa. Tämä on tuskallinen tilanne.

Mitä siis tekisin? Vai annanko olla? Ottaako hän enää yhteyttä, tai olenko vastaamatta jos hän soittaa?
Kiitän asiallisista neuvoista ja kannaotoista, huoh......