jossain viestiketjussa.
Kun itse pettää on se pikku juttu ja miksei saa paneskella ketä haluaa. Toista sattuu, ihan naurattaa.
Kun oletkin se petetty asia onkin ihan eri. Tuntuu helvetin pahalta, etkä enää luota toiseen.Epäilet aina ja suhde ei enää korjaannu.
Sitten on ne, jotka eivät ole kokeneet kumpaakaan mutta kuvittelevat ettei tuntuis missään.
Minäkin luulin olevani vapaamielinen, eikä toisen pettäminen tuntuisi missään. Mutta yllätys olikin melkoinen, kun koinkin sen sellaisena tuskana ettei yhdessäolo yrityksistä huolimatta enää onnistunut.
Ja kuinka moni itse pettävä ihan oikeasti sallisi saman kumppanilleen? Käsi sydämmelle!
Kun itse pettää on se pikku juttu ja miksei saa paneskella ketä haluaa. Toista sattuu, ihan naurattaa.
Kun oletkin se petetty asia onkin ihan eri. Tuntuu helvetin pahalta, etkä enää luota toiseen.Epäilet aina ja suhde ei enää korjaannu.
Sitten on ne, jotka eivät ole kokeneet kumpaakaan mutta kuvittelevat ettei tuntuis missään.
Minäkin luulin olevani vapaamielinen, eikä toisen pettäminen tuntuisi missään. Mutta yllätys olikin melkoinen, kun koinkin sen sellaisena tuskana ettei yhdessäolo yrityksistä huolimatta enää onnistunut.
Ja kuinka moni itse pettävä ihan oikeasti sallisi saman kumppanilleen? Käsi sydämmelle!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koko uskottomuudessa ei ole ollenkaan kysymys siitä mitä kumppani sallii ja mitä ei. Kyse on siitä mitä itse tekee tai jättää tekemättä - miltä itsestä tuntuu. Miten selvittää syyllisyydentunteensa ja parisuhteen kiemurat jos alkaa sooloilla jne.
Sitten on hyvä muistaa, että joku ihan oikeasti myös "sallii" kumppanilleen sen minkä itselleenkin. Kaikkien omatunto ei ole kovin herkkä.