Tuota olen miettinyt, kun työpaikassa joudut kiusaamisen uhriksi niin yleensähän sitä tekee muutama. Muut kuitenkin työyhteisössä tietää siitä eikä välttämättä puutu. Sitten jos päätät vaihtaa firmaa niin yleensä kaikki ihmissuhteet katkeaa tähän firmaan vaikka et kaikkia kiusaamisesta syyttäisikään. Näin kai se yleensä menee ristiriitauksien vuoksi.
Mitäs ajatuksia herättää?
Mitäs ajatuksia herättää?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kärsi ja unhoita ja nokka kohti uusia pettymyksiä.
Sitä kohti mennään
ei kiusaamista välttämättä muut työkaverit huomaa eikä tunnista .
Kiusaaminen on vähäistä, jos työkaverit eivät sitä lainkaan havaitse. Yleensä he ovat tilanteesta tietoisia ja suhtautuminen kiusattuun on vähintäänkin vaivaantunutta ja välttelevää.
Tavallista on itsensä kiusaamiseen sivulliseksi kokeva työkaveri vähintäänkin katsoo uhria kuin halpaa makkaraa varmistaakseen, ettei herätä kiusaajan paheksuntaa.
suomessa pesiytyy kiusaamiskulttuuri. nähty ja koettu. kateellisten ihmisten yhteiskunta.
Kiusaaminen on kulttuurissa
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jari-pekkateurajrvi/224484-kiusaamisen-kulttuuri/
Kiusaaminen voi hiljaista: jätetään ulkopuolelle, pantataan tietoa, ei puhuta mitään jne.
Irtisanoudun juuri. Syitä oli muitakin kuin narsistin inho minua kohtaan. Hän ei puhunut minulle juuri mitään ja oli toinen läheisimmistä työkavereista. 3,5 kk viitsin katsoa sitä pelleilyä. Kiusaaja oli kaiken lisäksi koko ajan naama norsunv*tulla. Käsittämättömän katkera ihminen.
syöt itsesi yli 200 kg norsunpainoon. Burgereita, pitsaa, cola-juomaa, perunalastuja. Kiusaajasi tulee ahtaassa käytävässä sinua vastaan. Jatkat vain vyörymistäsi eteenpäin kuin puskutratori. "tömps-tömps-tömps" . Jotain pientä ja hentoa jää sinun ja käytävän seinän väliin "vahingossa" likistyksiin. Muutaman käytäväkohtaamisen jälkeen kiusaajasi on nöyrä ihminen. Kuin varjo entisestänsä. Sinä viet ja hän vikisee.
Näinpä se on. Työpaikoilla on aina niitä, jotka ovat "aktiivisesti passiivisia" kiusaamisen suhteen eli seuraavat tapahtumia muka sivusta ja ovat oikein hyvissä väleissä kiusaajan kanssa.
Lähdettyään pois "rikospaikalta" kiusattu ei mitenkään voi ajatella, että olisi kiva pitää yhteyttä tyyppeihin, jotka kuuluvat kiusaajan kaveripiiriin.
Juuri näin; ensin ajattelin pitäväni yhteyttä muutamaan, mutta luovuin ajatuksesta. Inhotus siitä, ettei minua autettu, on liian suuri.
Samoja kokemuksia täälläkin
Kiusaamisessa on myös yksi tärkeä pointti. Varsinkin nykyään ihmiset uskaltaa tuoda enemmän epäkohtia esiin. Olettaako ihmiset, että kiusattu on nykyään hiljaa? Tämä tekee hallaa niin kiusaajalle kuin kiusaajien työnantajalla
juurikin näin