Oikeesti!
Jokaisen velvollisuus on kertoa jos tietää jonkun pettävän!
Kertoisithen, jos joltain varastettaisiin auto.
Miksi et kertoisi että toiselta varastetaan elämä.
En minä ainakaa tuhlaisi lyhyttä elämääni puolisoon, joka tou´huisi jotain selkäni takana.
Siitä hetkestä kun se ensimmäistä kertaa tapahtuisi, siitä asti minun elämäni olisi varastettu, siihen päivään asti kunnes tietäisin.
Pettäminen pahempaa kuin varastaminen!
Jokaisen velvollisuus on kertoa jos tietää jonkun pettävän!
Kertoisithen, jos joltain varastettaisiin auto.
Miksi et kertoisi että toiselta varastetaan elämä.
En minä ainakaa tuhlaisi lyhyttä elämääni puolisoon, joka tou´huisi jotain selkäni takana.
Siitä hetkestä kun se ensimmäistä kertaa tapahtuisi, siitä asti minun elämäni olisi varastettu, siihen päivään asti kunnes tietäisin.
Pettäminen pahempaa kuin varastaminen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samaa mieltä. Toinen asia, mikä tulee mietittäväksi aina kun saa tietää jonkun ihmisen syyllistyneen puolisonsa pettämiseen, on oma suhtautuminen tähän petolliseen ihmiseen. Jos ihminen voi pettää oman puolisonsa, mitä hän voikaan tehdä ystävilleen, naapureilleen, työnantajalleen? Jotkut entiset "ystäväni" ovat aikanaan narahtaneet petoksista, ja kun olen tarkemmin jälkikäteen asioita miettinyt, heidän käyttäytymisessään oli harvinaisen paljon piirteitä, jotka eivät kestäneet päivänvaloa.
On tärkeää tietää kuka kykenee pettämään, että tietää pysyä erossa.
Tälläkin palstalla moni puolustelee puolisolleen kertomattomuutta sillä, etteivät he halua satuttaa toista ja rikkoa perhettä. Mielestäni tuollainen osoittaa sairasta itserakkautta. Ihan kuin pettäjä olisi niin erinomainen ihminen, että puoliso ei pystyisi elämään ilman pettäjää. Suhdehan kuitenkin perustuu valheeseen.
Parisuhteessa molemmilla lienee oikeus tietää suurin piirtein, missä mennään. Jos on toista pettänyt, siitä pitää pystyä kertomaan, jotta petetty voi tehdä itse päätöksen, haluaako jatkaa vai ei. Aika moni kuitenkin jatkaa, eikä parisuhde ole kerrasta poikki.
Nykymaailmassa kenenkään toisen asioihin ei saa sekaantua ja kenelläkään ei ole enää oikeutta arvostella toisten tekemisiä. Olen itse painiskellut mielessäni, kertoako vaimoni salarakkaan miehelle heidän suhteestaan. Suhde jatkui melko pitkään ja tiedän aika monen kohtuullisen pienellä asuinpaikallamme jutusta tietävän. Salarakkaan vaimo ei nähtävästi tiedä. Kuten normaalisti, vaimo saa tietää viimeisenä. Mutta onko kertominen toisten asioihin puuttumista? Rikonko jotain lopullisesti vai onko jopa velvollisuus kertoa?
JOS olisin ollut mieheni kanssa naimisissa kaksikymmentä vuotta, ja meillä olisi kuusi lasta, jumalaton stressi, huono mutta ylitettävissä oleva vaihe meneillään suhteessa... ja kaikki mahdolliset tekosyyt (!) mitä nyt pettämiselle keksitään. JOS mieheni tässä tilassa kerran elämässään päätyisi humalaspäissään pikkujoulujen jatkoilta jonkun naisen kainaloon, jota kohtaan hänellä ei ole tunteita. Silloin haluaisin että minulle ei kerrota.
Pettämiseen ei ole olemassa hyväksyttävää syytä, mutta suhteen jatkamiseen voi olla miljoona syytä. Jos mieheni tekisi yhden (!) erheen, nauttisin mieluummin tietämättömänä seuraavasta 40 yhteisestä vuodesta rakkaani kanssa, kuin antaisin homman sortua siihen yhteen isoon ja järkyttävään mokaan... jos sitä nyt mokaksi voi enää nimittää. Anteeksi antaminen on mahdollista mutta unohtaminen ei. Siksi uskon, että on olemassa joitain äärimmäisen harvinaisia tilainteita, joissa kannattaa pitää suunsa kiinni.
Sitten luku sinänsä jos koko muu kaupunkin tietää asiasta... silloin se tulee kuitenkin jossain vaiheessa esille, ja parempi kun tulee mahdollisimman pian. Itse asiassa, JOS edellä mainittu tilanne toteutuisi, uskon, että voisin antaa miehelleni anteeksi, jos hän selvästi katuvana kertoisi teostaan itse heti seuraavana päivänä. Kauan se veisi, mutta ehkä...