On sinne naisetkin tervetulleita. Kanjonin reunat vaan tuntuvat olevan aika jyrkkiä ja petollisia. Minäkin olin joskus ihan kelpo mies, oli kaunis tyttöystävä ja ties mitä mutta niin ne kaikki ovat hävinneet jonnekin ajan suureen silppuriin.
https://www.youtube.com/watch?v=KpTA0qxbieU&list=RDGMEMQ1dJ7wXfLlqCjwV0xfSNbA&index=8
Oikeastaan kysymys onkin se että miksi se on kanjoni? Miksi sinne pudotaan? Miksi ei vaan voisi pysytellä tasamaalla jossa voisi korjata nopeasti tapahtuneet virheet?
Tuntuu että kun liuku on kerran alkanut niin sitä ei voi pysäyttää. Yksinäisyys on pyörre jonka vauhti kiihtyy mitä alemmas joutuu.
https://www.youtube.com/watch?v=KpTA0qxbieU&list=RDGMEMQ1dJ7wXfLlqCjwV0xfSNbA&index=8
Oikeastaan kysymys onkin se että miksi se on kanjoni? Miksi sinne pudotaan? Miksi ei vaan voisi pysytellä tasamaalla jossa voisi korjata nopeasti tapahtuneet virheet?
Tuntuu että kun liuku on kerran alkanut niin sitä ei voi pysäyttää. Yksinäisyys on pyörre jonka vauhti kiihtyy mitä alemmas joutuu.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo aloituksen otsikko kuulostaa ihan joltain kirjan tai elokuvan nimeltä. Ensimmäisenä tulee mieleen joku villiin länteen sijoittuva juttu tai sitten Aku Ankka -sarjakuvasta joku jatkokertomus, esim. joku Mikin ja Hessun seikkailu.
Kaikkia virheitä ei voi korjata, ne pitää vain hyväksyä.
Usein virheeksi käsitetään asiat, jotka eivät ole virheitä, kuten parisuhteen päättyminen.
Olen sinkku, tosin myös äiti. En ole koskaan kokenut olevani yksinäinen, koska en ole suhteessa. Yksinäisyyttä en tunne, koska minulla on läheisiä ihmissuhteita: vanhemmat, sisko, lapset, ystävät, työkaverit (osa on elämässä vain hetken, osasta tulee loppujen lopuksi ystäviä). Läheiset ihmiset on samalla aaaltopituudella ja vuorovaikutusta syntyy.
Sen sijan olen ollut joskus yksinäinen parisuhteessa. Mies eli omassa kuplassaan. Koska oli kaksi pientä alle 2v ja asuimme kauempana ystävistä ja suvusta, yhteys oli heikompi kuin vaikka nyt. Kävin kyllä avoimessa päiväkodissa, mutta se porukoista ison osan kanssa ei syntynyt muuta vuorovaikutusta kuin vaipoista ja vauvan ruokinnasta juttelua. Muutama vähän isommin ajatteleva joukosta onneksi löytyi.
Ap, oletko miettinyt miksi olet kanjonissa. Oletko hoitanut ihmissuhteesi itse hyvin olemalla hyvä ystävä ja hyvä läheinen? Jos et, voitko muuttaa itse asiaa? Ihmissuhteet harvoin säilyy läheisinä ilman omaa panosta. En sano, että vika olisi vain sinussa. Joskus elämä menee miten menee ja joskus on huonoa tuuria myös, läheiset kuolee tai muuttaa kauemmas. Silti siitä mitä on, kannattaa huolehtia hyvin. Elämästä voi tehdä parempaa (lisäämällä asioita, joista pitää), uusiin ihmisiin voi tutustua (vaikka harrastuksiassa) ja katkenneita ihmissuhteita pystyy palauttamaan. Saaminen vaatii antamista.
En ole hoitanut oikeastaan mitään asioita hyvin ja aina vaan heikommalla motivaatiolla pitää sinnitellä. No, työt olen kyllä hoitanut asiallisesti mutta kaikki muu alkaa olla aina vain repaleisempaa. Rakkauden ulkopuolelle jääminen taitaa vaikuttaa näin joihinkin ihmisiin, ei tietenkään läheskään kaikkiin. Siinä olisi pitänyt olla viisaampi että olisi joskus heti eron jälkeen koittanut solmia uuden suhteen. Silloin niitä tilaisuuksiakin tuntui olevan. Tällainen nukkavieru ukkeli ei enää kelpaa kenellekään.
Yksinäisyydestä ulos tuleminen on yllättävän vaikeaa. Kun on jo omaksunut asenteen jossa katselee maailmaa harmaiden lasien läpi ja kaikki on jokseenkin yhdentekevää niin ei ole helppoa syöksyä jonnekin sellaiseen paikkaan josssa on ihmisiä ja jossa ihmisillä on elämäniloa. Hyvin vieraaksi tuntee itsensä.
Kanjoneissa ei kiertele kuin korppikotkat.
Käsittelin joskus tätä aihetta. Pankkiala tuntee sen, ihmiset ei. Avioero on yksi pahimpia riskejä oman elintason karahtamiseen etenkin naisille. Läheisten ihmissuhteiden katoaminen on asia, jota ei myöskään juuri ymmärretä. Suku ja läheiset voi olla turhauttavia, mutta samanaikaisesti ne nostavat oman merkityksen tunnetta hyvässä tai pahassa, mutta se on tunne silti. Etenkin lapset kärsivät vähentyneestä välittämisestä henkisesti ja rahallisesti, jollet kuulu keskitasoa parempiosaisin. Siitä huolimatta yhteydenpito voi kadota tai olet siitä mahdollisesti vastuussa täysin yksin. Sekin, että ikääntyessä läheisten pyytteetön (lue maksuton) tuki on ensiarvoisen tärkeää. Merkittävin syy on ehkä se, ettei ihmisen ikä ja elämänvaiheet tahdo riittää merkityksellisten ihmissuhteiden luomiseen. Mitä vanhemmaksi tulee, sen paremmin sen ymmärtää.
Luulen että se on näkökulmajuttu. Kun ensin vain katselee omiin jalkoihinsa, ei ymmärrä kulkevansa kanjonissa. Sitten kun ymmärtää, niin kuvittelee että jossakin muka olisi tasamaa vaikka koko maailma yhtä hyvin voi olla pelkkiä kanjoneita, joista ei näe saati pääse toiseen.
On asioita, joihin ei voi vaikuttaa tai joita ei voi muuttaa itse. Ei siihen, että puoliso ottaa eron. Ei siihen, että menettää työn ja joutuu muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle. Ei siihen, että läheisiä on vähän ja että ne vähätkin menehtyy ennen sinua. Lisäksi ystävyyssuhteiden luominen vaatii vuosien työ ja pitkäjänteisyyttä. Täytyy osallistua johonkin tekemiseen, jossa samanhenkisiä ihmisiä ja pyrkiä mieleisen ihmisten kanssa vielä lähempään tekemiseen ja ystävyyteen. On pakko olla aktiivinen, eikä heti voi odottaa tuloksia.
Mitä ajattelet vastauksista?
Muistin tämän aloituksen, kun kuuntelin Daft Punk:in Instant Crush:in. Sanoitus ja musavideo on eri tarina, mutta pidin molemmista. Ehkä näistä enemmän museoon ja Hans Christian Andersen satuun viittaavasta.
https://youtu.be/a5uQMwRMHcs
t.sxth
ääh... Olen väärässä, nyt kun uudelleen katsoin. Se jatkokertomus, näkemys siitä, miten sulaa yhteen savuun, tuleen ja lopun muistoon. Vahanuken ilmeettömyys kuvaa tilanteen edellyttämää vaatimusta.
t.sxth
Kanjonin reunalta alas tänä jussina
Nou nou