sama juttu tullut "muutaman" kerran ennenkin esille tällä palstalla mutta...
eli,minä 18v poika, ja tyttöystäväni olemme olleet jo useamman vuoden yhdessä..ennen ihmettelin, kuka pystyy pettämään, mutta nyt törmäsin itse asiaan liiankin hyvin. eli tutustuin tuossa jonkin aikaa sitten uuteen mukavaan ja asialliseen tyttöön, ja alkoholia nauttineena kaverini tykönä asia johti toiseen jne..nyt hävettää. mutta ei hävettäisi jos en olisi varattu.
jotenkin vain tyttöystäväni on alkanut ärsyttämään minua, ja haluaisin vain jotain uutta elämääni..mutta silti ajattelen että tyttöystäväni on oikea helmi..
jotenkin olen vain kiintynyt vanhaan tyttööni, vaikka sitä en vielä tässä vaiheessa haluaisi.. elämää paljon edessä...jos pystytte,kertokaa mitä tehdä, oma pää täysin sekaisin...toisaalta haluaisin olla oman vanhan tutun tytön kanssa, mutta toisaalta haluaisin vielä viettää nuoruutta ja elää rennommin...
eli,minä 18v poika, ja tyttöystäväni olemme olleet jo useamman vuoden yhdessä..ennen ihmettelin, kuka pystyy pettämään, mutta nyt törmäsin itse asiaan liiankin hyvin. eli tutustuin tuossa jonkin aikaa sitten uuteen mukavaan ja asialliseen tyttöön, ja alkoholia nauttineena kaverini tykönä asia johti toiseen jne..nyt hävettää. mutta ei hävettäisi jos en olisi varattu.
jotenkin vain tyttöystäväni on alkanut ärsyttämään minua, ja haluaisin vain jotain uutta elämääni..mutta silti ajattelen että tyttöystäväni on oikea helmi..
jotenkin olen vain kiintynyt vanhaan tyttööni, vaikka sitä en vielä tässä vaiheessa haluaisi.. elämää paljon edessä...jos pystytte,kertokaa mitä tehdä, oma pää täysin sekaisin...toisaalta haluaisin olla oman vanhan tutun tytön kanssa, mutta toisaalta haluaisin vielä viettää nuoruutta ja elää rennommin...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jätä tyttöystäväsi ja astu kohti uusia haasteita. Olet aloittanut seurustelun nuorena ja ikäiseksesi suhde on jo pitkä. Ja jos kerran petät kynnys tehdä se uudestaan on tosi pieni.
Minulla on oikeastaan vähän sama juttu.. tai no tavallaan..
Olin aivan varma itsestäni että minäkö muka pettäisin, en ikinä.
Poikaystäväni kanssa olen ollut nyt yli puolitoista vuotta yhdessä.
Tapasin tuossa jokin aika sitten mukavan miehen ja olin sitten tässä vähän aika sitten hänen luonaan ja meillä kävi samalla tavalla. asia johti toiseen, toinen kolmanteen ja niin siinä sitten kävi..
Poikaystävääni kohtaan oli jo useamman kuukauden ollut epävarma tunne. Halusinko todella elää hänen kanssaan vai en. Mitä jos hän ei ole se "oikea"
Olen ollut ulkomailla viime syyskuusta asti ja kotiin palaan vasta heinäkuussa. Näimme kyllä poikaystäväni kanssa tossa maaliskuussa...
Mutta tämän yhden yön jälkeen minua kuitenkin heti kadutti ja hävetti ja toisaalta se sai minut ymmärtämään että kuinka paljon poikaystäväni minulle merkitsee.. Tajusin että en osaisi sittenkään elää kenenkään toisen kanssa ja olen varma että tämä yksi kerta toisen sängyssä jää viimeiseksi!! Otin opikseni..
Ongelmana vaan on että ymmärtääkö poikaystäväni minua kun kerron hänelle. voi olla että hän lemppaa minut heti pellolle mutta omaa syytänihän se kuitenkin oli..
Neuvoni olisi nyt että tee niinkuin itsestäsi parhaalta tuntuu.. Minullakin vielä paljon elämää edessä mutta haluan jakaa sen poikaystäväni kanssa ja nähdä maailmaa ja tehdä kaikkea mistä haaveilemme..
Elää rennosti kahdestaan.. =)
ei minusta kyllä mitään apua ollut mujtta ehkä joku muu osaa auttaa paremmin...
Mä petin kanssa yhtä mun entistä poikaystävääni ja olin silloin juuri sun ikänen. Luulin oikeesti rakastavani tätä ihmistä yli kaiken ja etten ikinä pystyis pettämään. Siinä vaiheessa olin kuitenki aika kokematon ja niinhän siinä sitten kävi et menin pettämään. Halusin vaan kokeilla jotain uutta.
Mä tunnustin silloselle poikaystävälle kaiken ja oisin saanu siltä uuden mahdollisuuden, mutta onneks tajusin et mä en vielä ollu valmis sitoutumaan. Se oli erittäin järkevä ratkaisu, koska yhtään en oo katunu sitä että on päässy niin sanotusti "seikkailemaan".
Mieti tarkkaan haluatko olla sen naisesi kanssa vai luuletko että sun täytyy vielä saada mennä vapaasti. Pettämistä ei kannata harrastaa.
älä kerro. Se vain tuottaa tuskaa toiselle. Jos haluat erota, kerro jos haluat. Se voisi helpottaa tytön tuskaa erossa, kun saa vihata sinua ja toisaalta hänelle voi tulla tuskia siitä, miksi hän ei riittänytkään sinulle. Eli jokapäin väärinpäin. Lisäksi mahdollinen raskaus(?) tai sukupuolitauti pakottaa kertomaan. Kovin nuori olet kuitenkin loppuiäksi sitoutumaan.
Ja jos jäät suhteeseen, et petä enää missään tilanteessa. Se on pahaksi sinulle itsellesi. Opit huonoja tapoja ja kunnioitus itseäsi kohtaan laskee.
Kysymys ei ole siitä, KANNATTAAKO tunnustaa kun pettää, vaan PITÄÄKÖ tunnustaa. Pitää. Totta kai se satuttaa tyttöystävääsi, mutta sitä sinun olisi pitänyt ajatella ennen hänen pettämistään... Kertomatta jättäminen on pelkuruutta ja pyrit vain siten löytämään helpomman tien itsellesi. Vaikka petetyksi tuleminen satuttaa, on se kuitenkin pienempi paha, kuin tajuta joskus myöhemmin eläneensä valheellisessa ja petollisessa suhteessa. Toista tulee kunnioittaa edes niin paljon, että kerrot hänelle totuuden.
En ota kantaa siihen, kannattaako sinun jatkaa tyttöystäväsi kanssa. Pettamisen kertomisen jälkeen hän tuskin kuitenkaan haluaa kuulla sinusta sanaakaan. Sinun tulee kuitenkin kantaa vastuu teoistasi ja kertoa asia tyttöystävällesi. Myöhemmin hän pystyy arvostamaan rehellisyyttäsi tässä asiassa. Pystyt myös kunnioittamaan itseäsi enemmän, kun kerrot asiasta.
Toivottavasti otat opiksesi, älä petä enää.
kertoa pettäneensä. Se on vain oman omatunnon keventämistä. Jos on pettänyt, joutuu elämään sen kanssa. Ei ole uhrin eli puolison asia kärsiä toisen virheistä. Mitä käytännön hyötyä pettämisen tunnustamisesta on? Toisen mieli pahoittuu, suhde saattaa loppua. Kuten aiemmin on sanottu (itse en tiedä, mutta uskon heidän kyllä tietävän), pettämisen jälkeen sitä ei todennäköisesti enää tee (paitsi erikoistapauksissa?), ja luulen, että huolimatta avoimuuden ja rehellisyyden arvostuksesta monet mieluummin eivät tietäisi, jos toinen on kerran pettänyt; mitä ei tiedä, siitä ei kärsi.
Mutta toisaalta en tiedä. Itse suosisin vapaita suhteita, jos ne todellisuudessa toimisivat paremmin, mutta kaikki kaikkien kanssa taitaa olla Utopiani, joten keskityn elämään uskollisesti huolimatta siitä, etten koe yksiavioisuudessa muuta pointtia kuin sen, että toiselle osapuolelle saattaa olla kova pala jos käyn vieraissa. Mikä ei ole minulta pois, ei haittaa; en omista mustasukkaisuudentunnetta, joten puolestani puolisoni saisi vapaasti olla kenen vain kanssa (niin kauan kuin olen ykkönen ja hän ei tuo tauteja), mutta hän ei halua. Nyyh.
Neuvo: Pitäkää tauko ja pankaa muita vähän aikaa. Sit voitte palata takas yhteen, jos huomaatte et rakastatte toisianne viel. Ei millään pahalla, mut tyttöystäväs on myös varmaan pettänyt sua, jos suakin kyllästyttää, ni miksei sitäkin? Kannattaa elää nuoruus täysillä, kun on viel hyvännäkönen ja saa mahd. monilta. Sit on myöhästä kun on rupsahtanut ja perustanut perheen...
eli kiitos noista, helpottivat asiaa jonkin verran..on vaan silti niin vaikea tilanne, kun tyttöystävä ollut vierellä jo useamman vuoden, mutta toisaalta taas...
jos joku vielä haluaa lisätä tähän jotain, niin kiitoksia jo etukäteen!
miettiminen jatkuu...
Seurustelin myös 4½ vuotta ja olen nyt 22v. Tunnustin viikko sitten tyttöystävälleni pettämisestäni ja raivollahan hän sen otti, mikä on ymmärrettävää. Kliseinen sanonta 'toisen arvon huomaa vasta sen menettäessään', pitää täysin paikkansa. Antaisin mitä vain, jos saisin tytön ja elämämme takaisin, sekä pyyhittyä tekoni pois.
Jos kuitenkin oikeasti rakastat toista ihmistä, arvostat ja kunnioitat häntä, onko sinusta oikein jättää kertomatta? Teoistaan pitää kärsiä, itse tunnustin ja menetin elämäni tärkeimmän asian. Syy oli kuitenkin minun ja sille en enää mitään voi.. ehkä joskus helpottaa. Suosittelen myös kertomaan, sillä suhde katkeaa myöhemmin varmasti heti, mikäli pettäminen tulee julki toista kautta.