Olen suhteessa miehen kanssa joka vetää voimani. Alusta asti on tullut riitoja tyhjästä, olen esimerkiksi saattanut laittaa miehelle linkin jostain uutisesta, mikä onkin miehen mielestä ollut ihan paskaa uutisointia ja suuttunut jotenkin aivan yli sen mitä tilanne vaatisi. Tai kun eihän siitä edes tarvitsisi suuttua. Sitten jos huomautan tuollaisessa tilanteessa, että hänellä menee nyt tosi yli, hän suuttuu silmittömästi. Alkaa haukkua minua, alkaa epäillä meidän yhteensopivuutta, eropuheita, saattaa perua näkemisen että ei tällaista raivoajaa halua nähdä. Emme siis asu yhdessä. Tuntuu että siinä ei ole mitään järkeä mukana, mikään ei mene perille ja tykittää vain syytöksiä. Jossain vaiheessa tilanne sitten laukeaa ja hän palaa normaaliksi, alkaa pahoitella ja häpeää.
Tuollaiset tilanteet on jotenkin vielä helpompia missä selkeästi en ole itse tehnyt mitään, mutta sitten on niitä mitkä hän voi kääntää minun syyksi kokonaan. Hän on ollut todella ärtynyt pitkään ja viimeaikoina se on lisääntynyt. Kysyin rauhallisesti olenko minä jotenkin syynä ärsytykseen, koska minun seurassa se tuli. Hän suuttui, että kehtaan tuollaisia kysellä kun hän on menossa nukkumaan (puhuttiin siis puhelimessa) ja pitäisi minun kyllä tietää mitä kaikkea hänelle on tapahtunut, eikö saisi olla yhtään pahalla tuulella niistä. Hänen mielestään käänsin sen vain itseeni ja ajattelen vain itseäni kysymällä tuollaista. Tavallaan tiedän että tottakai tuollaista saa kysyä, mitä pahaa siinä on. Mutta kuitenkin nuo syytökset tekee sen että ajattelen olleeni tosi ajattelematon ja mitä menen nyt tuollaisilla häiritsemään ja pitäisi vaan tukea enemmän.
Tässä noin vuoden suhteen aikana riitoja on ollut kymmeniä. Ne lähtee aina jostain mitä minä sanoin tai tein. Aina suunnattomat mittasuhteet, pakonomaista syytöstykitystä. Olen miettinyt eroa paljon, silti jotenkin aina muutan mieleni. Varmaan riitojen jälkeinen hyvittely vaikuttaa, hän on vaikuttanut tajuavansa että tekee väärin ja on käynyt terapiassakin. Lisäksi tuntuu että ymmärrän liikaa. "No se on se hänen ahdistuneisuushäiriönsä ja paniikkikohtauksensa mikä tämän tekee". Ja olihan suhteen alku juurikin sellainen liian hyvä ollakseen totta, sitä varmaan muistelen liikaa. Mutta tunnen olevani äärimmäisen väsynyt. Olen etsinyt syitä fyysisistä tekijöistä, ottanut verikokeita jne, mutta kyllähän tuo on sellainen mikä tässä paljon vaikuttaa. Olen varpaillani mitä saa sanoa ettei tule riitaa.
Miten saisin voimaa erota?
Tuollaiset tilanteet on jotenkin vielä helpompia missä selkeästi en ole itse tehnyt mitään, mutta sitten on niitä mitkä hän voi kääntää minun syyksi kokonaan. Hän on ollut todella ärtynyt pitkään ja viimeaikoina se on lisääntynyt. Kysyin rauhallisesti olenko minä jotenkin syynä ärsytykseen, koska minun seurassa se tuli. Hän suuttui, että kehtaan tuollaisia kysellä kun hän on menossa nukkumaan (puhuttiin siis puhelimessa) ja pitäisi minun kyllä tietää mitä kaikkea hänelle on tapahtunut, eikö saisi olla yhtään pahalla tuulella niistä. Hänen mielestään käänsin sen vain itseeni ja ajattelen vain itseäni kysymällä tuollaista. Tavallaan tiedän että tottakai tuollaista saa kysyä, mitä pahaa siinä on. Mutta kuitenkin nuo syytökset tekee sen että ajattelen olleeni tosi ajattelematon ja mitä menen nyt tuollaisilla häiritsemään ja pitäisi vaan tukea enemmän.
Tässä noin vuoden suhteen aikana riitoja on ollut kymmeniä. Ne lähtee aina jostain mitä minä sanoin tai tein. Aina suunnattomat mittasuhteet, pakonomaista syytöstykitystä. Olen miettinyt eroa paljon, silti jotenkin aina muutan mieleni. Varmaan riitojen jälkeinen hyvittely vaikuttaa, hän on vaikuttanut tajuavansa että tekee väärin ja on käynyt terapiassakin. Lisäksi tuntuu että ymmärrän liikaa. "No se on se hänen ahdistuneisuushäiriönsä ja paniikkikohtauksensa mikä tämän tekee". Ja olihan suhteen alku juurikin sellainen liian hyvä ollakseen totta, sitä varmaan muistelen liikaa. Mutta tunnen olevani äärimmäisen väsynyt. Olen etsinyt syitä fyysisistä tekijöistä, ottanut verikokeita jne, mutta kyllähän tuo on sellainen mikä tässä paljon vaikuttaa. Olen varpaillani mitä saa sanoa ettei tule riitaa.
Miten saisin voimaa erota?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kengännumeroni vastaa älykkyysosamäärääni. Minua on haukuttu koko elämäni ajan yhmäksi. En tajua mistä se voi johtua! Olen kumminkin vaativa ja viksu
Älä tuhlaa elämääsi tuollaisen jätkän kanssa, kyllä löytyy miehiä jotka osaa arvostaa sinua.
Sinä et tarvitse minkään valtakunnan voimia erota!
Ainoa mitä sinä tarvitset on avata silmäsi . Sen pystyt tekemään ilman voimia!
Näet, että mitä sinä olet nyt tekemässä, on tuhoamassa kahden ihmisen elämän kiusaamalla teitä
Kuinka sinä voi selittää tuon itsellesi ettei sinulla muka ole “ voimia erota”?
Sinulla kuitenkin on loputtomasti voimia kiusata tuota henkisesti jo rasittunutta miestä! Sinä tiedät aivan tarkkaan että sanomasi ja tekemisesi saa miehen raivon partaalle.
Miksi sitten jatkat!!!!
Laske hyvä nainen tuo mies omilleen. Salli hänen käyttää energiansa paljon rakentavampaan ja hyödyllisempään kuin vastaanottamaan sinun kiusaamistasi ja jankuttamistasi että muka “ rakastat ja ettei sinulla ole voimia erota”.
Sinä myöskin, saisit elämästäsi niin paljon enemmän irti kun viitsisit vaivautua kehittämän aivojasi terveemmällä tavalla ja hakeutuessasi ihmisten joukkon joita voit arvostaa ja jotka arvostavat sinua.
Vain, ole hyvä, lopeta toisen kiusaminen.
Teet itsellesi vain hallaa olemalla tällaisessa mukana. Mieti elämääsi laajemmin, tällainen jättää sinuun pysyvän arven jos jatkat siinä mukana olemista. Minä tein työelämässä saman, toikin huonossa työsuhteessa, jossa ei ollut työviihtyvyyttä ja jätti pysyvän trauman, en usko hyvään työsuhteen mahdollisuuteen nykyisin.
Sinulla voi käydä sama ihmissuhteissa, jos toimit tällaisessa kauan, seuraavan suhteen luominen on entistä vaikeampaa. Tällainen jättää jäljen sielusi syövereihin ja synnyttää epäluottamusta sinuun suhteessa tuleviin uusiin suhteisiin. Ota puheeksi, älä myönny mihinkään sellaiseen, mikä herättää epäilyä toiseen.
Ehkä toinen on kyvytön toimimaan kanssasi tasa-arvoisesti. Tällaisessa on aina omat vaaransa, hän voi olla myös vaarallinen sinulle, jos pelko menettämisestä kasvaa hänen mielessä. Pystyttekö järkevään ja rakentavaan keskusteluun, joka hyödyntää molempia? Jos on pelkoa, on myös kyvyttömyyttä puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Itsesi takia sinun kannattaa katsoa peiliin ja miettiä mennyttä hänen kanssa. Onko järkeä jatkaa vai laittaa suhde tauolle tai lopettaa suhde kokonaan, sinä sen tiedät parhaiten, mikä on sinulle hyväksi, täällä voi vain arvuutella asioitanne. Ei kuulosta hyvältä nykytilanteesi. Toivon parasta ja pelkään pahinta, siinä lyhyt oma tuntemukseni.
Korjaus, toimin huonossa työs.....
Itse olen menettänyt uskon naisiin, haluan uskoa, että hyviäkin on, mut löydänkö sellaista itselleni. Aika näyttää, ehkä en ole vielä edes valmis suhteiluun? Epävarmuutta on ja luottamuksen synnyttäminen toiseen syntyy vasta hyvien tekojen myötä. m50 .
Ei ole rakkautta miehen puolelta. Pitää suo siinnä kun ei ole muutakaan parempaa. Et sä ainakaan "viksu" ole
Näkisin että enemmänkin kyse erittäin huonosta itsetunnosta. Ei niinkään fiksuudesta.
Taas toisen osapuolen versio asioista..
Huonosta itsetunnosta tässä on kysymys.
epävakaa henkilö...ainakin tiedät mitä se vähintään tulee olemaan