Olenko omituinen, kun en halua miehen olevan pois kotoa öitä. Kaikki kokoukset ja koulutustilanteet on mielestäni järjestettävissä niin, että niissä voi kotoa käsin käydä.
Harrastuksiin liittyvät "palkintoreissut" ovat mielestäni pahimpia, niitä kun ei edes yritetä liittää mihinkään neuvotteluihin tai kokouksiin, vaas tuntuu siltä että tarkoitus on vain olla pois kotoa.
En tunnusta olevani liikaa mustasukkainen, minusta parisuhde vaan on yhdessäoloa eikä muualla nukkumista.
Olenko liian tiukkapipoinen moisista suuttuessani ?
Vuosien yhdessäolon jälkeen ei oloni ole muuttunut mihinkään, vaan haluan nukkua mieheni vieressä, nyt ja aina.
Itsekästäkö ?
Joka tapauksessa voin suorastaan pahoin kun hän kertoo menevänsä jonnekin pariksi päiväksi (ja yöksi)ja jättävänsä minut yksin lasten kanssa. Miten osaan asian vastaanottaa masentumatta, vai tarvitseeko minun ?
Harrastuksiin liittyvät "palkintoreissut" ovat mielestäni pahimpia, niitä kun ei edes yritetä liittää mihinkään neuvotteluihin tai kokouksiin, vaas tuntuu siltä että tarkoitus on vain olla pois kotoa.
En tunnusta olevani liikaa mustasukkainen, minusta parisuhde vaan on yhdessäoloa eikä muualla nukkumista.
Olenko liian tiukkapipoinen moisista suuttuessani ?
Vuosien yhdessäolon jälkeen ei oloni ole muuttunut mihinkään, vaan haluan nukkua mieheni vieressä, nyt ja aina.
Itsekästäkö ?
Joka tapauksessa voin suorastaan pahoin kun hän kertoo menevänsä jonnekin pariksi päiväksi (ja yöksi)ja jättävänsä minut yksin lasten kanssa. Miten osaan asian vastaanottaa masentumatta, vai tarvitseeko minun ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Avaa silmät. Sillä on toinen. Et vain halua sitä tietoisesti hyväksyä.
äijäs valehtelee ,sillä on toinen nainen jota se käy pamputtamssa
Minun mielestä olet kyllä liian mustasukkainen ja ehkä omistushaluinenkin. Saattaa pidemmän päälle alkaa miehestäsi tuntua aika tukalalta ja ahdistavalta sinun vaatimukset. Ei hänellä ehkä nyt ketään toista ole, mutta liian tiukassa kontrollissa saattaa hänelle helposti tulla tarve hakea vapautta itselleen. Luottamusta hyvä ihminen. Jos hän sinua rakastaa, ei niitä yöreissuja tarvitse pelätä. Etkä ikävään kuole, jos hän yhden yön poissa on.
Minusta tuo kuulostaa hirveältä vapaudenriistolta.
Minä olen nainen, mutta silti tunsin halua vastata. Sen verran kamalaa on tuo paita ja perse-systeemi.
Olen ollut 25v uskollinen miehelleni. Silti olen vuosien mittaan käynyt lukemattomia kertoja tuollaisilla reissuilla yötä pois kotoo.. ei niissä mitään tapahtunut.
Vaikka kuinka tykkää kotonaolevista, miehestä, lapsistaan.. niin oma aika silloin tällöin auttaa jaksamaan.
Minä jaksoin erinomaisesti aikaisemmin, kun miehellä oli tapana lähteä kerran kuussa mummolaan lasten kanssa. Nyt hän ei jostain syystä ole kolmeen vuoteen siellä käynyt läheskään niin usein.. tuntuu kuin kaikki työtkin jäisi tekemättä. Odotan vain aikaa, jolloin saisin olla yksin. Hirveän raskasta. Tuntuu kuin ei ois tilaa hengittää.
Älä hyvä ystävä roiku siinä miehessä. Voi tosiaan käydä niin, että hän väsyy.
Ette ilmeisesti ole alkaneet seurustelemaan kovin nuorina, esim. opiskeluaikoina? Itse tutustuin mieheeni melko opintojeni alussa, jolloin kotona vanhempien luona kävin vähintään kerran kuussa. Vielä yhteenmuuton ja suhteen vakiintumisen jälkeen käymme silloin tällöin vanhempiemme luona, ilman toista. Ja se on maailman luonnollisin asia, ei suhteessa tarvi nukkua joka yö yhdessä, minun mielestäni. Totuimme siihen alusta asti, enkä näe mitään kummaa siinä, että nukumme erossa silloin tällöin. Kyllä se silti on parisuhde :)
Toki ymmärrän tunteitasi, olisihan se ihanaa jos voisi 100% ajasta ja joka yö viettää sen oman kullan vieressä, mutta tämä ei ole "oikeassa elämässä" mahdollista. Ja kyllä se oma rauhakin on välissä ihan mukava, saa puuhastella mitä haluaa, syödä vaikka keksejä sängyssä, katsoa nyyhkyleffoja tai vain olla. Ei se erossa olo tai jokunen erossa nukuttu yö suhdetta kaada, päin vastoin, se saattaa jopa vahvistaa sitä. Enkä usko, että miehelläsi on toinen kuten aiemmin vastanneet provoilijat väittää.
Olemme edelleen opiskelijoita, opinnot ovat nyt loppusuoralla, joten kesät on mennyt kesätöissä. Olemme kohta kuuden vuoden seurustelun aikana viettäneet vain yhden kesän samassa kaupungissa, kesätyöpaikkojen sijaintien takia. Eli neljä kesää viidestä on mennyt eri paikkakunnilla ja niin, että olemme voineet nähdä vain viikonloppusin. Ja silti suhteemme voi hyvin. On ihanaa, kun viikon erossaolon jälkeen vihdoin saa halata omaa kultaa ja viettää koko ilta sylikkäin sohvalla.
Ilmeisesti miehesi työhön kuuluu jonkin verran reissaamista, ilmeisesti kuitenkin vain kotimaassa? Mielestäni aiheutat hänelle turhia paineita ja pahaoloa vaatimalla häntä kotiin yöksi. Mitä sitten, jos ylennys tulee ja sen mukana pitempiä reissuja tai jopa ulkomaanmatkoja? Toivottavasti pystyt ennen sitä "pääsemään yli" pahoinvoinnistasi ja oppia suhtautumaan reissuihin luonnollisena asiana. Parisuhteeseen kun kuuluu kaksi henkilöä, kokonaisuudessaan: harrastuksineen työpaikkoineen.
Mielestäni olet itsekäs, kun et edes halua antaa miehesi käydä harrastusporukan kanssa reissussa. Ei kyse ole siitä, että hän haluaisi olla poissa sinun luota (ellet tosiaan ole nalkuttava bitch ;) ) vaan siitä, etä hän haluaa onnistuneen kauden (tai vastaavan) jälkeen viettää aikaa ystäviensä kanssa. Miksi pistät hänet valitsemaan sinut tai ystävänsä/harrastuksensa? Itselläni ei kyllä kävisi mielessäkään rajoittaa mieheni sillä tavalla, sillä en halua, että hän rajoittaa minua. Ei itsekkyys välttämättä ole mikään paha asia, mutta älä anna sen rikkoa suhdettanne. Sillä mikäli rajoitat miestäsi, se luultavasti vain pahentaa asiaa, ainakin pidemmän päälle.
Eikä sinun mielestäni tarvi välttämättä oppia ottamaan asian vastaan masentumatta, mutta toki se helpottaa tilannetta. Keskustele miehesi kanssa asiallisesti, kerro, että sinusta tuntuu pahalta olla erossa mutta että ymmärrät, että se on välissä välttämätöntä. Pyydä häntä soittamaan reissunpäältä "hyvänyönsoiton" ja tietysti kiiruhtamaan kotia luoksesi.
Näe erossaolo suhdetta piristävänä tekijänä, hengähdystaukona, jonka jälkeen on entistä ihanempi olla yhdessä :)
että myös sinä haluat käydä joskus yöreissuissa niin, että miehesi jää lasten kanssa. Jos tämä käy, asiat on silloin kunnossa! Jos miehesi väittää vastaan, jotain mätää silloin on.
Kyllä mieheni antaa minun lähteä reissulle. hänen mielestään on minulle ihanaa arjen vaihtelua lähteä pariksi päiväksi pois kotiympyröistä - lasten kanssa.
Kerran olin jopa yksinäni, mutta lähtöjärjestelyt ovat niin rasittavia, että koko reissu meni nukkumiseksi. Mieheni mielestä minun tehtäväni oli etukäteen huolehtia nuoremmille lapsille hoitopaikka, kuljettaa heidät sinne ja takaisin kotiin, huolehtia kotiinjäävien lasten ruoka valmiiksi etukäteen, viedä ja noutaa eläimet hoitopaikkoihin jne. Ja vastata reissulla puhelimeen murrosikäisten kysellessä milloin iskä tulee töistä tai missä on pyörän avaimet tai saako ottaa jäätelöä pakastimesta...
Eikä se, että itse olen poissa kotoa, muuttaisi ongelmaani, ikävää, mihinkään.
Miehen työreissuihin olen tottunut, ne ovat lähes pakollisia kun kohde on kaukana. Mutta naapurikuntaan mennessä en ymmärrä yöksi jäämistä. Vaikka luotankin häneen.
Omiin harastuksiini liittyvät reissut ovat aina olleet sellaisia, että mies ja usein lapsetkin ovat mukana.
Koskaan en ole ollut mieheni harrastusmatkoilla mukana, ei kuulemma onnistu.
Nykyään ollessani kotiäitinä ympyräni ovat ilmeisesti liian pieniä, juutunko liikaa mieheeni, enkä osaa erota enää hetkeksikään. Mutta jos toinen pitää omia menojaan tärkeämpinä, on vaikeaa järjestellä itselleen edes lyhyttä kotoa pois oloa.
Itsellä kun ei (vielä) ole lapsia niin en ehkä ihan ymmärrä, millaista tuo kotiäidin arki on tai miten reissuun lähtö tai reissussa olo onnistuu kun on lapsia. Mutta: muistan, millainen ite olin nuorempana. Äitini on joutunut työssään ja ay-jutuissa matkustamaan Pohjois-pohjanmaalta Helsinkiin vähintään kerran kuussa. Nämä reissut alkoivat kun olin noin 10-vuotias. Välissä hän pystyi tulemaan yöksi kotiin, mutta joskus kokous tai muut siihen liittyvät asiat venyivät iltaan asti ja oli järkevämpi jäädä yöksi Helsinkiin.
Kyllä minäkin soittelin äidille silloin tällöin jos tuli ikävä tai oli jotain asiaa johon isä ei osanut vastata. Tämä oli kuitenkin ennen kännyköiden aikaa joten ei aina ollut niin helppo tavoittaa häntä. Onneksi meillä isä on melko "tomera" ja hän osasi laittaa meille ruoat, pukea siskoni koulua varten, ja hoitaa kotia vaikka äiti oli yön tai kaksi reissussa.
Todella ikävä, ettei miehesi ymmärrä ettei lasten kanssa reissuun lähteminen aina toimi rentoutuksena. Ja vielä ikävempi ettei hän ota vastuuta isänä ja hoida kotia kun olet poissa. Mielestäni lasten ei todellakaan tarvi soittaa äidille kysyäkseen lupaa ottaa jätskiä jos isä on kotona ja vielä vähemmän äidin tehtävä on vastata kysymyksiin isän työajoista, kait sillä sun miehelläkin on puhelin? Et ole ajatellut sulkea puhelinta reissussa, saisit ainakin rauhaa? :)
Ehkä suurin ongelma onkin se, minkä sanot miehesi prioriteeteistä. Hänen mielestään oma elämä ja omat menot ovat sinua ja sinun harrastuksia tärkeämmät. Tässä on kyllä mielestäni arvokeskustelun paikka, vaikka kuka minä olen kertomaan, mitä tehdä. Mutta jos sinusta tuntuu, ettei sinun aika ole minkään arvoinen, kerro ihmeessä siitä miehellesi.
Itse jonkin verran kokouksissa ja muilla työmatkoilla käyneenä voin ymmärtää sen, että myös lähikunnassa jäädään yöksi. Monesti nimittäin ohjelmaa on keksitty yömyöhään asti: on ryhmätyöskentelyä, ruokailua, ohjelmaa ja yhdessäolo. Mielestäni asioita joissa on ihan hyvä olla mukana.