hävettää se miten kohtelen äitiäni

Sitähän tuo äiti juuri haluaa. Että 38v. lapsi pysyy pikkulapsena eikä saa olla aikuinen.

Kommentti oli tietysti provo. Mutta vastataanpa silti.

Vanhemman ja lapsen suhde on todellakin erityinen. Ja se on erityinen siksi, että vanhemmalla on aina valtasuhteessa etulyöntiasema. Yleensä tämä dynamiikka jatkuu aikuisuuteen asti.

Vanhempi voi käytännössä toimia lähestulkoon miten tahansa oman lapsensa kanssa. Lapsi on luontaisesti lojaali omia vanhempiaan kohtaan joka tapauksessa. Ja tämä lojaliteetti säilyy usein aikuisuuteen asti, vaikka lojaliteetille ei olisi mitään järjellistä perustetta. Lapsi tuntee aina syyllisyyttä jos asettuu poikkiteloin vanhempiaan vastaan. Varsinkin jos vanhempi ei kestä poikkiteloin asettumista.

Vanhemmat voivat käytännössä kohdella lapsiaan vaikka kuinka mielivaltaisesti tahansa, ja käyttää heitä hyväkseen kaikenlaisiin OMIIN tarpeisiinsa. Ja lapsi on aina valmis täyttämään vanhempiensa tarpeet. Tämä on luontaista lapsille. Lapset idealisoivat vanhempiaan. Vanhemmat kun tämän tajuavat ennen pitkää lasta kasvattaessaan, tätä lapsen luontaista lojaliteettia, idealisoivaa suhtautumista aletaan helposti käyttää vanhempien taholta hyväksi.

Lapsi tuntee syyllisyyttä ja vastuuntuntoa vanhempiaan kohtaan silloinkin kun se on vanhempi jonka pitäisi tuntea syyllisyyttä ja vastuuntuntoa lasta kohtaan. Tämä perustuu etenkin äitien kohdalla siihen, että lapsi muodostaa jo sikiönä erityisen emotionaalisen symbioosin äidin tunnemaailmaan. Vauvalla ja äidillä on lähes yliluonnollinen symbioosi heti syntymästä alkaen. Lapsi elää äidin tunnemaailmassa kuin kala vedessä. Ja tätä symbioosia äiti voi alkaa hyväksikäyttämään omiin tarpeisiinsa. Ja näin ollen eritoten äiti voi kiristää lastaan emotionaalisella tasolla vaikka koko elämänsä.

"Lapsi taas on sekä lapsi,että haluaa irtautua vanhemmastaan,elämään omaa elämäänsä.
Eivät äidit siitä hermostu jos lapset irtautuvat heistä.
Silloin huolissaan,jos irtautumista ei tapahdu."

Hömpsön pömspön. Ruokottoman suuri osa äideistä käyttää täysin häikäilemätöntä, läpikotaisin itsekästä emotionaalista väkivaltaa aikuisia lapsiaan kohtaan kun nämä osoittavat itsenäistymishaluja. Äideistä tulee hauraita, heikkoja, he uhkailevat kuolemallaan jos lapsi lähtee pesästä koska pyhän äidin laupias sydän ei kestä sitä jos julma aikuiseksi kasvanut lapsi hylkää äitipoloisen.

Jos vielä 38- vuotiaana aikuinen lapsi joutuu potemaan syyllisyyttä siitä että "kohtelee äitiään kaltoin" vika on hyvin suurella todennäköisyydellä siellä vanhemman päässä, eikä aikuisen lapsen. Joku on mennyt pieleen itsenäistymisprosessin sallimisessa vanhemman puolelta.

Jos äiti nöyryyttää 38- vuotiasta aikuista lastaan kohtelemalla tätä kuin 11- vuotiasta, ei äidin pidä sitten marista jos aikuinen lapsi käyttäytyy kuin 11- vuotias.

Tosin tunteiden ilmaisu ja suuttuminen ei ole lapsellisuutta. Aikuiset voivat ilmaista tunteitaan siinä missä lapsetkin. Se ei tee kenestäkään epäkypsää.

Ei ole epäkypsyyttä vaatia kunnioitusta. 38- vuotiaan aikuisen lapsen oma äiti on ollut iso tyttö jo pitkän aikaa. On ollut monta vuosikymmentä aikaa opetella käytöstapoja ja toisten ihmisten kunnioitusta ja sitä miten ollaan aikuinen. Vaan mitään ei ole vieläkään opittu.

Lapsen tehtävä ei ole kasvattaa vanhempiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsen tehtävä ei ole kasvattaa vanhempiaan.

Muna voi olla fiksumpi kuin kana!

Anonyymi kirjoitti:

Muna voi olla fiksumpi kuin kana!

Siitäkään huolimatta lapsen tehtävä ei ole kasvattaa vanhempiaan. Äiti on ollut aikuinen jo sillloin kun tuokin aikuinen lapsi vasta syntyi. Äidillä on ollut paljon pidempi aika opetella miten ollaan aikuinen, miten muiden ihmisten kanssa toimitaan fiksusti ja kunnioittavasti. Jos ei tätä ole vielä siihen ikään tultaessa oppinut, kun oma lapsi on jo 38- vuotias, ei äiti tule koskaan sitä oppimaankaan.