kertomaan hänelle, etten jaksa enää...? Luulen, ettei hän osaa odottaa mitenkään tulevaa. Olen päätökseni tehnyt silti. Olen jo vuoden verran yrittänyt tosissani että tunteeni palaisivat edes sen verran, että lapsiemme vuoksi jaksaisin eteenpäin näin.
Kyllä minulla on ollut ihana aviomies ja hyvä isä lapsille, mutta kohtaloksemme koitui hänen uskomattoman loukkaavat sanansa joita en pysty unohtamaan enkä antamaan anteeksi. Ja vielä lisäksi hän pysyy sanojensa takana yhä.
Miten tälläisen asian voi "hellemmin" sanoa? Pelkään reaktiota koska olen viimeisen vuoden kuluessa kokenut pari järisyttävää "raivaria".
Auttakaa joku?????
Kyllä minulla on ollut ihana aviomies ja hyvä isä lapsille, mutta kohtaloksemme koitui hänen uskomattoman loukkaavat sanansa joita en pysty unohtamaan enkä antamaan anteeksi. Ja vielä lisäksi hän pysyy sanojensa takana yhä.
Miten tälläisen asian voi "hellemmin" sanoa? Pelkään reaktiota koska olen viimeisen vuoden kuluessa kokenut pari järisyttävää "raivaria".
Auttakaa joku?????
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olet varmaankin samanlaisessa tilanteessa kuin minä. Olen jo kauan pohtinut meidän suhdetta ja etsinyt syitä tunteideni kuolemiseen. Tokihan rakastan yhä miestäni lasteni isänä, mutta muuhun en enää tunne kykeneväni. Odotan vain sitä päivää, jolloin saan tarpeeksi rohkeutta pakata tavarani ja lähteä. Enää en jaksa yritää edes lastemme vuoksi. Uskon silti, että meille on tarjolla vielä paljon hyvää. Sain jokin aika sitten syntymäpäivälahjaksi Maija Vilkkumaan uuden cd:n ja siinä lauletaan viimeisessä kappaleessa, että: "vielä sun pää, on surusta raskas mut se sellaiseksi ei jää.." Ero tulee olemaan elämäni vaikein päätös, mutta silti minusta tuntuu, että itseni vuoksi, minun täytyy se tie valita. Kaikkea hyvää Sinulle.
on minunkin kohdallani. Kaikki tunteet on kuin poispyyhittynä. Ja vain lasteni isänä häntä rakastan..
Ja samoin minä täällä yritän kerätä rohkeuttani, päätöksen olen jo tehnyt.
Ja voimia myös sinulle...
Kiitos, sitä tarvitaan. Vaikeita aikoja
tulee olemaan edessä meillä molemmilla mutta
luotan siihen, että joku päivä peilistä taas
katsoo onnellinen nainen, joka ei enää pelkää
tunteitaan. Meillekin paistaa vielä aurinko!
TOIVOTTAVASTI TEILLÄ EI OLE LAPSIA,ETTEI NIIDENKIN ELÄMÄ PILAANNU
toivon että jaksat pysyä päätöksessäsi. Helppoa se ei tule olemaan. Itse katselin 5vuotta syytöksiä, hakkumista, vähättelyä, alaspainamista verbaalista-, henkistä- ja fyysistäväkivaltaa. Omat tunteeni kuolivat pikkuhiljaa. Nyt eron jälkeen voin olla oma itseni ja nauttia taas elämästä lasteni kanssa. Aina ei ole helppoa, sillä ex yrittää edelleen vaikuttaa elämääni kaikin mahdollisin keinoin. Tavatessamme hän suoltaa edelleen loukkauksia, oppinut olemaan kuulematta sanojaan. Hän ei enään pysyt hallitsemaan minua ja se saa hänet raivonpartaalle. Tsemppiä päätöksellesi!
joutunut tälläisiä kuuntelemaan tämän kuluneen vuoden aikana... Ja tälläinen alkoi täytenä yllätyksenä. Täydellistä alaspainamista ja voimakasta väheksyntää äitinä ja "taloudenhoitajana". Vaikka kaikkeni olen aina antanut perheelleni, nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen kuulen vain halveksuntaa...
Mulla on myös mitta täysi! Pelkkää alistamista ja väheksymistä saan mieheltäni, vaatimuksia ja ruikutusta. Se kyllä viimein vei viimeisetkin halut läheisyyteen, kun kehtasi väittää mua huonoksi äidiksi ja arvosteli mun kodinhoitotaitoja. Tunsin todella kohtuuttomilta ne haukkumiset kun olen kuitenkin yksin tehnyt kaikki kodin ja lapsen eteen minkä olen kyennyt. Mies ei ole viimeisen vuoden aikana kuin kerran vähän siivonnut pakkotilanteen edessä.
Kun vain saisin elämäni järjestykseen, että voitais lapsen kanssa lähteä..
Voimia meille jaksaa tämän alistamisen ja herjaamisen keskellä. Meidän aikamme tulee vielä!
jos jäät alaspainaminen kasvaa kokoajan. Itse näin jälkeen päin olen luokitellut exäni narsistisesta oireyhtymästä kärsiväksi persoonaksi. Kun narsisminlähde katoaa, lue sinä, narsisti alkaa oireilemaan entistä pahemmin ja pyrkii löytämään uuden lähteen.
Liittomme loppuaikana en osannut edes tehdä omaa työtäni vaan hänen piti puuttua siihenkin. Exäni on katkera, kateellinen, itseään ajatteleva persoona. Ongelmana on vain se että miten hän nyt käyttäytyy lapsia kohtaan, pelkään että yrittää myös latistaa heidät.
on latistanut minut myös lasten edessä. Saa minut näyttämään siltä "väärintekijältä" joka rutisee (vaikka muuten en valita oikeasti yhtään, saanhan ajatukset pois henkisestä helvetistä jos esim. teen kotitöitä kuin höyryveturi) aina kaikesta.
Eiväthän lapset kuule niitä pahimpia asioita joita hän minulle syytää.
Välillä kyllä minusta tuntuu siltä, ettei mieheni edes ymmärrä, miten hän minua loukkaa...
mutta päätökseni olen tehnyt ja siinä pysyn koska en vain jaksa enää!
Olen viikko sitten muuttanut pois kauniista, vaivalla ja rakkaudella sisustamastani kodista: syystä että kotona en enää voinut olla oma itseni: mieheni on TÄYDELLINEN; fiksu, hyvätapainen, asiallinen, järkevä, liikunnallinen, sivistynyt jne. -omasta mielestään. Minä olen huonotapainen, moukka, kovaääninen, hölmö, sivistymätön jne... kaksi vuotta kuvio on mennyt tähän suuntaan. joulun alla ilmoitin että en enää jaksa. Talvi meni yrittäessä mutta pääsiäisenä päätin että minulla on oikeus olla itsestäni ylpeä ja nauttia elämästä, iloita ja hymyillä: olla sellainen (hyvä!!!) äiti kun olen, kasvattaa tyttärestäni nainen jolla on hyvä itsetunto ja terve suhde itseensä. pelkäsin muiden suhtautmista mutta yllätyksekseni lähes kaikki ovat tukeneet ja ymmärtäneet: äitini sanoi että ymmärtää täysin; että ne lauseet jotka hän on mieheni suusta kuullut, ovat vain pieni osa totuutta ja silti sekin jo saa ympäristön käsittämään että tilanne on surullinen...
Muutto oli kamala: kerätä omia tavaroita, taulut seiniltä jne. Kasata lapsen leluja jne. Mutta nyt helpottaa. Tämä tilanne vuokra-asunnossa on väliaikainen ratkaisu, yritän elää nyt päivän kerrallaan ja keskittyä tähän hetkeen. Vuoden päästä hommat on jo uusissa uomissa. Uskon niin. Tänään lapsi on ekaa päivää isänsä luona; olen yksin "kotona". Tuntuu kurjalta mutta yritän suhtautua positiivisesti ja olla kierimättä itsesäälissä. Lapsella on oikeus vanhempiinsa, kumpaanikin; yritän muistaa sen. Ja lapsi on joka tapauksessa enemmän minun kanssani, isän reissutyön takia.
Tsemppiä teille muille; me olemme arvokkaista naisia, ihmisiä. Itse en ole vielä hakenut eroa; toivon vielä, että mieheni "kasvaisi" ja osaisi nähdä metsän puilta. Minulla ei ole kiire, teen ratkaisun jatkosta vasta kun siihen pystyn.
Ja älkää turhaa liikaa pelätkö ympäristön sanomisia; ihmiset ihmeesti ymmärtää ja toisaalta suurin osa ihmisistä osaa olla hienovaraisia! VOIMA HALI!!!!!
kaikille.Olen saanut teidän ansiostanne hyvän päivän. Jotenkin sitä on tuntenut olevansa niin yksin. Tuntui hyvin henkilökohtaisilta kannustuksilta. Suuret KIITOKSET, kun sain "puhua".. Toivon sydämmestäni kaikkea hyvää myös teille...
Oletteko käyneet esim. yhdessä lomalla,käyneet ammattiauttajan luona,puhuneet keskenänne,luulenpa,ettei miehesi välttämättä haluaisi loukata sinua puheillaan.
Ei tuo erokaan aina niin hyvä ratkaisu ole.
sitäkin yrittäneet. Ammattiauttajan luona olen käynyt yksin koska mieheni ei "usko" sellaisiin. En tavallaan saanut apua. Puhuneet olemme ja paljon ja hän pysyy sanojensa takana. Ei hän varmaan ihan kaikilla sanoilla olekkaan halunnut loukata mutta taatusti on tahallistakin mukana. Oikeastaan hän on nyt sillä linjalla, että jos hän lätistää koko minän, tarvitsen häntä ollakseni yhtään mitään... Ja nyt minulla on jo niin paha olla hänen lähellään joka ikinen minuutti, etten voi enää muuta...
Oletteko katsoneet peiliin,onko teissä ollut vikaa.Olisiko ne pahat sanat kenties johtuneet teidän omasta käytöksestä,ja ei kai ne sanat niin pahoja ole vaan teot
on vikaa ainakin minussa. Kun nuo lapset tuosta kasvoivat, aloin hieman myös elämään. Siis kun olin vuosikausia ollut vain ja ainoastaan kotona, en KOSKAAN käynyt missään, olin kotiäiti (yhteinen päätös aikoinaan). Lähdin työelämään ja siten olin myös joskus poissa kotoa. Kävin myös muutamia kertoja työkavereiden kanssa istumassa iltaa, selvinpäin omalla autolla ja tosiaan vain parisen tuntia alkuillasta. Mutta kun vain olinkin jotain muutakin kuin äiti ja vaimo, siinä se.
Ja kyllä ne sanat ovat olleet PAHEMPIA kuin teot.