Seurustelusuhteemme päättyi 45-vuotta sitten Vappuna. Olin sairastunut ennen Vappua ja naisystäväni ei tiennyt sairaudestani mitään - kuten en minäkään. Käyttäydyin huonosti häntä kohtaan Vappuna, joten suhteemme päättyi. Olimme totisesti rakastuneita ja aioimme avioitua. Minulle hän oli kaikki kaikessa. Vapun jälkeen terveyteni petti totaalisesti. Päänsärky oli valtava, unettomuutta ja muistin menetystä esiintyi usein. Silloin olisin tarvinnut rakkaintani enemmän kuin koskaan ennen ja sen jälkeen. Nyt siitä on kulunut 45 vuotta. Olen aviossa toisen naisen kanssa. Meillä on kolme lasta ja heillä omat perheet. Kuitenkin vanha seurustelusuhde vaivaa mieltäni. Miksi se päättyi niin rumasti. Miksi en saanut kertoa sitä rakkaalleni. Hän ei vieläkään tiedä, että minut kuljetettiin myöhemmin ambulanssilla sairaalaan aivoverenvuodon vuoksi. Myös hän on tietääkseni aviossa. Kuinka kauan ihminen ikävöi?
Kuinka kauan vanha suola janottaa?
Anonyymi
172135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Toi vaan unelma päiväuni.. Kuin iskelmissä.
Sinä näköjään aina, siis ikävöit. MInulla oli vähän samanlainen juttu, olen siis nainen ja miehen kanssa päättyi seurustelusuhde reilut 40 vuotta sitten-onneksi koska löysin elämäni rakkauden ja olen ollut aviossa lähes 40 vuotta enkä todellakaan muistele teini"rakkauttani", koska se ei mitään rakkautta edes ollut!
Vuorisuolan loputtua varmaan. Pitäisikö olla huolissaan?
Miksi et ota häneen yhteyttä, ja kysele kuulumisia? Samalla voit kertoa, mitä silloin aikoinaan tapahtui.
Kuinka saatanan vanha sää sitten oot😂😂😂😂 45v sitte ja lapsillakin jo omat perheet. Toine jalka banaanin kuoren pääl ja miettiny koko elämän. Kuule. Se naine on kuollu jo. Jatka elämääsi
Samoin sinä vauva! Mikä pakottaa tunkemaan toisten kirjoituksiin? Onko itsellä elämä vähän köyhää kun muita yrittää painaa alas??
Pysy kuule pois vaan tältä palstalta kun ei sua varmaan täällä KUKAAN ikävöi.
Tää oli hyvä 😀
Aika kauanhan siinä menee, että se on vanhaa suolaa ja voi alkaa janottamaan...
Voihan jessus sentään. Kuullostat ihan minun eksältäni 45 vuotta sitten. Minun seurusteluni oli tuolloin sellaista nuorten seukkaamista, joka ei todellakaan olisi johtanut avioliittoon. Nyt olen onnellisesti naimisissa ja jos eksäni tulisi vastaan, en luultavasti edes tuntisi, eikä kiinnostaisi pätkääkään hänen kuulumisensa!
Aika ei ikinä paranna haavoja, aika tulehduttaa haavat.
Vain hoitaminen parantaa haavat.
Aika ei myöskään kultaa muistoja, vaan aika tekee muistoista traumoja.
Niin todellakin.
Ihminen ikävöi varmaan loppuelämänsä, ellei tajua, että menneet ovat menneitä ja sellaisiin aikoihin tai tuntemuksiin ei voi palata koska niitä ei ole enää olemassa.
Olin eräälle miehelle ensirakkaus ja hän roikkui muistoissamme vuosia. Minä tapasin ensimmäisen ja oikean rakkauden vasta myöhemmin ja olen edelleen tämän elämäni rakkauden kanssa yhdessä.
Tämä mies otti joku aika sitten yhteyttä kun oli eronnut ja haluaisi tavata. Ohhoh totesin minä ja sanoin, etten ole koskaan häntä rakastanut enkä tietenkään tule rakastamaankaan ja tapaaminen ei todellakaan kiinnosta. Luulen, että vanhan suolan janottaminen loppui siihen!
Ikävä ei taida koskaan kokonaan kadota. 30 vuotta tosin vasta omalla kohdalla kestänyt. Puolin ja toisin, mutta muiden etu vaatii asioita olemaan näin.
Tähän käy biisi Voitko alkaa uudelleen".
Mikko Huuhtanen vetää sen hienosti
hupsista keikkaa... kun sopii hyvin..
Ota yhteyttä kysy kuulumisia ja kerro mitä aikoinaan tapahtui. Saat asian pois mielestäsi.
Aloitus ei voi olla totta? Jos on ? Johtuu siitä aviolitossasi on meneillä kaveri vaihe.Luulet aidan toisella puolella ruoho on vihreämpää.Kuka voi kaivata aikaa 45 v.sitten ja henkilöä johon siloin rakastunut?anteksi suoruteni