Mua vituttaa oma omistuksenhaluinen luonteeni. Jos miehessä joku asia on mun mielestä pielessä (juominen, tupakointi jne) niin enköhän alan ohjailemaan ja määräilemään pikkuhiljaa ja kohta olen taas saanut diktaattorin leiman otsaani. Uusi kultani ei vielä sitä "tajua" mutta ex vois opettaa hänelle minusta muutaman jutun.
Miksi se on näin???? Alussa aina tuntuu että mies on niin ihana ja hyväksyn hänet vikoineen päivineen mutta kun aikaa kuluu niin taas alkaa ärsyttää. Olen vaativa itselleni ja siten myös toiselle.
Mustasukkaisuuskin nostaa päätään ja varmaan määräily on osa mustasukkaisuutta. Haluan ohjailla ja omistaa. Olen inhottava paska.
Vielä olen saanut pidettyä melkein kaikki mölyt mahassani mutta itseä repii nää jutut.
MITEN voin oppia hyväksymään toisen ihan omana itsenään? Haluan oppia, koska uskalla väittää rakastavani tätä miestä. Meillä on 99 % ajasta tosi ihanaa. Sitten minuun taas iskee pikkupiru joka kuiskii korvaa v-mäisiä huomautuksia.
Olen tosi taitava manipuloija ja rakastunut mies on oivallinen ohjailtava. Mutta pidemmän päälle alan inhota kun mies on kuin koiranpentu. Arvostaisin enemmän sellaista joka sanoo kunnolla vastaan.
Pitääkö mun alkaa hokea jotain mantraa: Älä yritä muuttaa miestä! Älä yritä muuttaa miestä! Älä yritä muuttaa miestä! Muuta itseäsi, muuta itseäsi, muuta itseäsi!
Miksi se on näin???? Alussa aina tuntuu että mies on niin ihana ja hyväksyn hänet vikoineen päivineen mutta kun aikaa kuluu niin taas alkaa ärsyttää. Olen vaativa itselleni ja siten myös toiselle.
Mustasukkaisuuskin nostaa päätään ja varmaan määräily on osa mustasukkaisuutta. Haluan ohjailla ja omistaa. Olen inhottava paska.
Vielä olen saanut pidettyä melkein kaikki mölyt mahassani mutta itseä repii nää jutut.
MITEN voin oppia hyväksymään toisen ihan omana itsenään? Haluan oppia, koska uskalla väittää rakastavani tätä miestä. Meillä on 99 % ajasta tosi ihanaa. Sitten minuun taas iskee pikkupiru joka kuiskii korvaa v-mäisiä huomautuksia.
Olen tosi taitava manipuloija ja rakastunut mies on oivallinen ohjailtava. Mutta pidemmän päälle alan inhota kun mies on kuin koiranpentu. Arvostaisin enemmän sellaista joka sanoo kunnolla vastaan.
Pitääkö mun alkaa hokea jotain mantraa: Älä yritä muuttaa miestä! Älä yritä muuttaa miestä! Älä yritä muuttaa miestä! Muuta itseäsi, muuta itseäsi, muuta itseäsi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
joo toi on yksi suurimpia asioita miksi tää jätkä vedättelee sinkkuna. ei tarvitse kuunella just tuollaista mesoamista. kyllä sun pitäis ehkä vähän periksi antaa,jos asian noinkin pahasti. kyllä tuollainen ihastuminen laantuu pirun nopeasti, jos nainen on mustis, määräilevä tai manipuloija. saat huomata olevasi kohta aika yksin. ei tarvitse kuin yhden tämän jätkän kaverin sanovan, että eksä tajuu sun muijas määräilee ja käyttää sua pelinappulana. se on ihme miten tuollaista ei itse huomaa, ennen kun jokin kaveri sen oikeasti sanoo....anna pikkasen siimaa ja lopeta manipulointi, ihan perseestä sellainen on...eiks ni?..tsemppiä vaan.
Mä oon onneksi saanut vielä pidettyä itteni aika hyvin kurissa koska tunnen luonteeni. Haluan tän suhteen onnistuvan ja siksi yritän hillitä mieleni ja kieleni. Eniten mua ottaakin päähän nuo oudot ajatukset jotka ihan yhtäkkiä alkaa naputtaa takaraivossa. Silloin mun pitäis mennä yksin johonkin kunnes se menee ohi. Aina ei vaan pääse. Luulen että määräily on enempi naisten ominaispiirre, ei tietenkään kaikkien. Mä yritän tästä hetkestä lähtien muuttaa tapani, ihan itsenikin takia. Ei oo kivaa inhota itseään.
hienosti kuitenkin näet noi jutut itsessäsi (moni ei näe) joten ehkä niihin pystyt ainakin osittain vaikuttamaan.
Voisihan sitä kertoakin miehelle että on aika topakka, eikä toisen tarvi siitä niin välittää.
Toisaalta tupakan ja alkoholin käytöstä naputtamisen voi vielä laskea rakkauden piikkiin sikäli, että ketään ne ei ainkaan terveemmäksi tee.
Fiksu mies kyllä pitää nätisti puolensa!!
ei kannata jatkaa kauaa. Mies muuttuu ensin tottelevaiseksi, sen jälkeen etäiseksi ja lopulta osoite on jossain ihan muualla kuin vieressäsi.
mulla ihan sama vika, ärsyttää kun ei jostain syystä pysty hyväksymään kaikkia miehen "vikoja" 100%. vaikka voin itsekin todeta rakastavani miestä vikoineen päivineen niin silti muutama asia välillä ärsyttää ihan järkyttävän paljon. en ole vielä sanonut näistä asioista mutta pakkohan se on jossain vaiheessa ettei mies luule eristäytymistäni joksikin vielä pahemmaksi merkiksi jostakin kun mitä se todellisuudessa onkaan. pakko päästä välillä omiin oloihin kun joku asia taas rupeaa tarpeeksi ärsyttämään. kunpa pystyisikin itse muuttumaan siten että ei tarvitsisi toisen asioista tai elämäntavoista liikaa stressiä ottaa. =)=)olen varma että mieheni tekisi minun takiani vaikka mitä muutoksia, meillä nämä "ongelmat" ovat vielä aika vähäpätöisiä, kuten pesulla käynti, hampaiden pesu, ym. ;)
Tutkimuksen mukaan Homomiesten miehenmuutosohjelma vetoaa juuri 20-25 vuotiaisiin naisiin jotka haluavat joko epäsuoraan tai suoraan muuttaa miestään mieleisekseen.
Itse olen kokenut ihan sama, tyttöystäväni huomauttelee minulle jatkuvasti mitä voisin laittaa päälleni ja välttääkseni riitaa suostun. Hän huomauttelee lähestulkoon kaikesta maan ja taivaan väliltä ja jos sanon hänelle että älä huomauttele, hän toteaa että tee niin ettei tarvitse huomautella. Muutenkin naiseni on hyvin dominoiva ja olen huomannut oman minuuteni häipyvän taustalle. En kuitenkaan omaa selkärankaa jotta pääsisin pois ja se on laukaissut minussa masentuneisuuden ja jopa itsetuhoisia ajatuksia. En oikeasti tiedä mitä tekisin ja mistä aloittaisin, voi vain ihmetellä mistä tällaiset naiset ovat imeneet "oikeuden" arvostella ja vähätellä aivan surutta...